29. tammikuuta 2014
Bordercollie poseeraa
Kevättalvella 2013 henkilökohtainen askartelunohjaajani matkusti toiselle mantereelle. Sulatuslasi-inspiraatio iski. Bordercollietaulu oli saatava valmiiksi. Kauhukuvittelin mokakavalkadin ja miten kapoisat lasinkappaleet leviäisivät pitkin kuva-alaa, korva ja kirsu harhautuisivat luoteeseen, alaleuka loksahtaisi apposen auki, hännänpää räjähtäisi kappaleiksi. Tuija tuli henkiseksi tueksi. Kiitos.
Koirasta tuli loppujen lopuksi aikas kiva. Lasimurskaa olisi voinut kylvää taustalle ronskimmalla kädellä. Valokuva voisi olla parempi. Oikeasti valkoinen lasi on hauskasti häiveistä ja läpikuultavaa.
27. tammikuuta 2014
Haaskaa Huopasta
Loppuraportissaan testi-insinööri Scoob ei peittele pettymystään. Hän suosittelee painokkaasti välttämään tuotteen koristelua ja konepesua. |
Huopasesta virkkaamani perslettu oli mielestäni yksinkertaisesti ruma. Keksin väristä yhden hyvän puolen: koiran puklaus ei sitä ainakaan rumentaisi. Yritin piristää lätyn yleisilmettä kirjomalla päihin ketjusilmukoilla kuvioita. Käytin ikivanhaa Novitan Maya-lankaa. Jo ensimmäinen sininen häkkyrä näytti hölmöltä, mutta minkäs teet. Pelkkä ajatus purkamisesta tympi, kuten koko projekti.
Seuraavaksi jännitin, huopuuko Maya, ja jos, niin pysyykö Huopasen tahdissa, ja mikä mahtaakaan olla Huopasen tahti. Jos (vain) kirjotut kuviot menisivät mönkään, ne voisi leikata pois.
40 C kirjopesuohjelma pyöri moitteettomasti. Kokonaisuus huopui hyvin. Valmis perslettu on tyynyliinan kokoinen. Toimii auton istuinsuojana. On lämmin. Järjellisyysmittarilla hanke jäi kuitenkin pakkasen puolelle.
Lanka: Novita Huopanen 100 % huopautuva villa, 100 g = 157 m, puikko-/ koukkusuositus 8 tai 10, väri 237/ maissi
Kuviolanka: Novita Maya, 70 % Superfine Alpakka, 30 % Highland Wool, 50 g = 150 m, puikkosuositus 3,5 – 4,5, suositustiheys 19 x 26, käsinpesu, Made in Finland!
Koukku: no 7
Menekki: 500 g
Mitat: 75 x 105 cm ennen huovutusta, 50 x 60 cm huovutettuna
Valmistui: 25.1.2014
Fiilis: Sanonko mitä?
26. tammikuuta 2014
Säädän ja sovellan
Muotoilin I-cord-nauhan pään käärmeeksi ja kiinnitin muutamalla pistolla. Halutessaan kyyn saa helposti pois povelta. |
Mistä varastoon on versonut vihreää lankaa? Lankahamsterin selitykset ovat monet, sekavat ja epäuskottavat. Tuija tilasi kaulurin, ja hän pitää vihreästä. Kauniille langalle on aina käyttöä. Koemielessä piti hamstrata Dropsin Lacea, Alpacaa ja Alpaca Silkiä sekä Kauhavan Kangasaitan Siloa. Ei voi tietää, mikä sävy, sävy-yhdistelmä tai lankalaatujen kombinaatio toimii, etenkin, kun neulemalli kehrätään kokoon projektin edetessä.
Mallitilkun käyttäminen neuletiheyden laskemiseen on nynnyjä varten (ja niitä, jotka haluavat sopivan kokoisen neuleen). Kokemus on osoittanut laskelmat parhaimmillaankin viitteellisiksi.
Säädän ja sovellan –menetelmällä on ennenkin
pärjätty.
Mallitilkuttelin muutaman lankalaatu- ja sävy-yhdistelmän. Mummosukkahousujen
beigen Alpaca Silkin ja vihreäturkoosin Alpacan yhdistelmä on herkullinen, jos tykkää
olmin räkätapin väristä. Alpacan kaksi vihreää sekoittuivat kauniisti, mutta
neule oli kaivattuun kaulurityyppiin paksu. Alpaca ja Lace tuntuivat ja
näyttivät hyvälle.
Aloitin 2o, 2n –joustinkauluksen 84 silmukalla. Ahisti. Aloitin
uudelleen 92 s:lla. Parani. Neuloin nelisen senttiä kolmosen puikoilla. Jatkoin puolikasta suuremmilla puikoilla. 10 sentin jälkeen siirsin silmukat pyöröpuikoille
ja otin aikalisän. Piti tehdä kauluri, ei
poolokauluksellista ponchoa. Vaate ei saisi valua olkapäille. Jatkoin sileää neuletta.
Panin silmukkamerkit krs:n alkuun ja puoliväliin merkkaamaan
hartiakohdan sekä etukappaleen 2 keskisilmukan molemmin puolin. Keskisilmukat sijoitin joustimen 2o-silmukkaparin kohdalle. Lisäsin ensimmäisellä
kerroksella selkäpuolelle 4 s tasavälein, myöhemmin (muistaakseni) muutaman
silmukan lisää. Neuloin etukappaleen aina kertaalleen edestakaisin ja sitten
koko krs:n oikealta puolelta. Tein lisäykset etukeskisilmukoiden ympärille (muistaakseni)
joka kerroksella.
Kun etuosa näytti riittävän, tarkistin, että
silmukkamäärä oli 3:lla jaollinen. Neuloin reunuksen normaalisti pyörönä. Tein
reikäkerroksen: *lk, 2o yht, 1o*. Varmistin, että etukeskisilmukat osuivat
langankiertojen väliin. Neuloin etukeskisilmukat oikein, ilman kavennusta. Reikäkerroksen
jälkeen neuloin 1 krs oikein.
Seuraavalla kerroksella aloitin 2o, 2n -joustinreunuksen. Ensimmäisellä kerroksella neuloin jokaiseen lk:n kohdalla olevaan silmukkaan 2 n (= lisäys). Reikien väliset 2 s neuloin oikein. Neuloin muutaman sentin reunuksen loppuun ilman lisäyksiä.
Seuraavalla kerroksella aloitin 2o, 2n -joustinreunuksen. Ensimmäisellä kerroksella neuloin jokaiseen lk:n kohdalla olevaan silmukkaan 2 n (= lisäys). Reikien väliset 2 s neuloin oikein. Neuloin muutaman sentin reunuksen loppuun ilman lisäyksiä.
Opettelin tekemään i-cord –nauhaa. Neuloin 3 silmukan pötkylää oliivinvihreästä
Alpacasta. Pujotin nauhan kaulurin reikäkerrokseen. Muotoilin pään käärmeeksi ja kiinnitin muutamalla pistolla.
Hartiahuivi Tuijan oma. (muoks) |
Kaulurista tuli kiva. Teen tällaisen varmaan myös omaan käyttöön. Etuosan voisi muotoilla vähän siistimmin lyhennetyin kerroksin. Etukeskisilmukoita voisi olla neljäkin. Niillä voisi tehdä koko matkan palmikkoa. I-cord-nyörin voi ottaa pois, jos se tuntuu pullealta, tai korvata sametti- tai nahkanauhalla. Nappi, virkattu kukka tai lehti tai huovutettu pikkusydän saattaisivat olla söpöjä vaihtoehtoja vihreälle kyylle.
Malli: oma
Puikot: bambuiset sukkapuikot no 3 ja 3,5 sekä Knit Pron
pyörö 80 cm, 3,5:n päät
Lanka: Drops Alpaca (100% alpakka, 50 g = 167 m, puikkosuositus 2,5 –
3,5, ohjetiheys 23x30, käsinpesu max 30 C, tasokuivaus, voidaan huovuttaa, väri
7815m/ vihreäturkoosi. Nyöriin väri 7238/ tumma oliivi); Drops Lace (70% alpakka, 30% silkki, 100g = 800m, puikot 3,
ohjetiheys 28 x 34, käsinpesu, max 30
C, tasokuivaus, voidaan huovuttaa, väri 7238 oliivi)
Menekki: 52
g, Alpacaa vajaa kerä, Lacea erittäin vajaa vyyhti. I-cord
–nauhaan vähän vaaleampaa Alpacaa.
Valmis: 24.1.2014
25. tammikuuta 2014
Vain järki puuttuu
Loppukäyttäjä testaa tuotetta valmistusprosessin eri vaiheissa. Pötkötystuntuma, tuoksu, maku ja piehtaroimiskelpoisuus ovat testi-insinööri Skoobin mielestä 400 g:n kohdalla tyydyttävät. |
Jos Novitan langoista on sanottava jotakin hyvää, se on saatavuus. Saatavuus on samalla s**tanasta. Tarjonta nimittäin luo kysyntää
Marketti hankkiutui eroon Huopasen lopuista asiakasystävälliseen hintaan. Minä olen se asiakas, jonka ”–40 % !” sokaisee, jos tarjolla oleva lanka on enimmäkseen luonnonkuitua. Vyötteen mukaan Huopanen on "100 % huopautuvaa villaa". Jäljellä olevat värit olivat tarjouksessa hyvästä syystä. Ostin viisi kerää maissin väriseksi väitettyä lankaa. Väristä tulee mieleen 70-luku. En muista aikaa hyvällä.
Kokeneemmat ovat kertoneet, että Huopanen toimii parhaiten pannu- ja muiden
alusien materiaalina. Suunnitteilla on ollut tehdä koiralle autoon makuualusta,
jota voisi käyttää penkinlämmittimenä itsekin, siis perslettu.
Tarjonta ja kysyntä kohtasivat Jyväskylän Minimanissa tammikuisena
pakkaspäivänä lumitimanttien kimmeltäessä koivujen rungoilla ja tiaisten
availlessa sateisen syksyn käheyttämiä kurkkujaan.
Virkkasin koukulla no 7 satakunta ketjusilmukkaa ja jatkossa
pylväitä. Homma oli puuduttava. Mitä järkeä on virkata puolen kilon lakana, joka suotuisissa
olosuhteissa huopuu koneessa uuninpellin kokoiseksi lätyksi? Sen kokoisen
villakangaspalan saa kangaskaupasta helposti, nopeasti ja halvalla. Vastaus: järkeä ei ole.
Peitosta tuli tylsä. Ennen huovutusta siihen on kehiteltävä lisäväriä. Apua! Onko Puron työstäminen muokannut käsitystäni huopatekstiilien värimaailmasta?
Lanka: Novita Huopanen, 100 % huopautuva villa, 100 g = 157 m, puikko-/ koukkusuositus 8 tai 10, väri 237/ maissi
Koukku: no 7
Langan menekki: 500 g
Aihion koko ennen huovutusta: 75 x 105 cm
Aihio valmistui 18.1.2014
24. tammikuuta 2014
Hauskaa huovasta
Lemmikki ei lähtenyt lapasesta. |
Miamin auringon alta karanneen pellen oksennuspallon värisen Puron lopuista neuloin oranssiraitaiset kintaat ja välistä saksituista myrkyn vihreistä pätkistä pötkön, josta voisi tulla vielä jonakin päivänä vaikka… jotain. Huovutus onnistui!
Huovutuksen maailmaan saattaa olla mukavampiakin reittejä kuin Puro. Sen riemunkirjavuus häiritsee. Maltillinen etsivä olisi toki löytänyt säyseämpiäkin väriyhdistelmiä. Kerissä oli solmuja. Lanka on vähän töhnäistä
neulottavaa. Neulepinta huopui jotenkin näppyläiseksi.
Lankaa jäi kerä ja risat.
20. tammikuuta 2014
Fat head Rikke
Käsityöharrastajien blogit pullistelivat Rikke-pipoja. Päätä paleli ja sormet syyhysivät. Louhittaren Luolan Pohjan Akan Myrsky on sinisistä ihanin.
Minähän en mallitilkkuja tuherra. Puikot heilumaan, ja ohjeen mukaan mennään. Se näytti matkan varrella hieman isolta, mutta kun joku oli neulonut samalla ohjeella samasta langasta samankokoisilla puikoilla Rikke-pipat lapsilleen ja lapset näyttivät kuvissa ihan normaalipäisiltä ja myssyt asettuivat kivasti.
Milloin, oi milloin, opin kuuntelemaan sisäistä ääntä? Lopputulema olisi voinut tehdä uran pannumyssynä.
Lanka: Louhittaren Luolan Pohjan Akka, 100% villa, 100 g = 200 m, puikkosuositus 4-5, neuletiheys 18-20 s/ 24 krs, väri Myrsky, käsinpesu
Langan menekki: 98 g
Fiilis: No, heh heh...
Minähän en mallitilkkuja tuherra. Puikot heilumaan, ja ohjeen mukaan mennään. Se näytti matkan varrella hieman isolta, mutta kun joku oli neulonut samalla ohjeella samasta langasta samankokoisilla puikoilla Rikke-pipat lapsilleen ja lapset näyttivät kuvissa ihan normaalipäisiltä ja myssyt asettuivat kivasti.
Milloin, oi milloin, opin kuuntelemaan sisäistä ääntä? Lopputulema olisi voinut tehdä uran pannumyssynä.
Lanka: Louhittaren Luolan Pohjan Akka, 100% villa, 100 g = 200 m, puikkosuositus 4-5, neuletiheys 18-20 s/ 24 krs, väri Myrsky, käsinpesu
Langan menekki: 98 g
Fiilis: No, heh heh...
Tunnista kuvasta smurffi, toljanteri, rastakätkö, tuulipussi ja ruhtinaallinen kasvunvara. |
19. tammikuuta 2014
Joogi ja merenneito
Merenneidon joogaharjoitukseen kuuluu pyrstön lepuuttaminen auringonläikässä. |
Pilates-salilla on vilpoista. Tarvitsen siis joogasukat. Jaoin Araucania Ranco -vyyhdin kahtia ja tikuttelin 2,5:n puikoilla jalkaterästä aloittaen niin pitkälle kuin lankaa riitti. Säären takaosaan tein 2o/2n -joustinneuletta, etupaneeliin hauskaa suomukuviota. Sukista tuli käytännölliset ja mieluisat.
Malli: oma
Lanka: Araucania Ranco Solid, 75% villa/ 25% polyamidi, 100 g = 344 m, puikkosuositus 3 - 3,5, neuletiheys 24 s = 10 cm, väri 101/lila, lempeä konepesu
Langan menekki: 82 g
Valmistui: 19.1.2013
DIY: Merenneito-joogasukat
Koko: kapea jalka, hoikka kinttu.
Mallineule (suomuneule):
1. krs: kaikki o
2. krs: *2 o, lk, 2 o, vedä lk 2:n juuri neulotun silmukan yli*
3. krs: kaikki o
4. krs: *lk, 2 o, vedä lk 2:n juuri neulotun silmukan yli, 2 o*
Neulotaan suljettuna neuleena sukkapuikoilla. Aloitus
terästä/varpaista. Luo 48 s sukkapuikoille nro 2,5. Jaa silmukat neljälle puikolle
(12, 12, 14, 10). Kerroksen vaihtumiskohta on IV ja I puikon välissä. Neulo
puikoilla I ja IV koko ajan 2o/2n - joustinneuletta. I puikko alkaa 2o, päättyy
2n. IV puikko alkaa 2n, päättyy 2 n. Neulo krs:t 1-4 puikoilla II ja II: 1. krs
kaikki n; 2. krs kaikki o; 3. krs kaikki n; 4. krs kaikki o.
Jatka puikoilla I ja IV joustinneuletta ja aloita puikoilla II ja III mallineule.
I puikko: neulo *2o, 2n* puikko loppuun
II puikko: neulo 1 takareunasta o, 1 o, *mallineule*
III puikko: (jatka loogisesti edellisestä) *mallineule*, puikon toiseksi viimeinen s o, viimeinen s takareunasta o
IV puikko: *2n, 2o*, 2n
Kun jalkaterän osuutta on riittävästi, päättele silmukat puikoilta I ja IV (joustinneule) 10 + 12 = 22 s. Luo seuraavalla krs:lla pääteltyjen silmukoiden tilalle 26 s. Jatka näillä 26 silmukalla 2o/2n –joustinneuletta ja puikoilla II ja III mallineuletta entiseen tapaan. Kun varsi riittää tai lanka uhkaa loppua, neulo kaikilla silmukoilla krs n, krs o, krs n, krs o, krs n. Päättele joustavasti: 2 o; nämä takareunasta yhteen.; 1 o, tämä ja edellinen s takareunasta yhteen; jne. Päättele langanpäät.
Inasen isommat sukat saat, kun luot alussa 56 s (14, 14, 16, 12) ja jalkapohjan pääteltyjen silmukoiden (26 s) tilalle 30 s. Varressa on tällöin 60 s.
18. tammikuuta 2014
Talvella lasi sulaa
Ystävät ovat tehneet hienoja sulatuslasitöitä. Halusin kokeilla tekniikkaa. Pia, tuo ihana ihminen, lupasi opettaa. Eikä siinä kaikki: toi pajan meidän keittiöön! Aloitin kokeilut joulukuussa 2012.
Aloitin helpoimmasta. Tein kaksi pientä lautasta. Ne ovat olleet aktiivisessa käytössä. Jämäpaloista askartelin koruja. Ikkunaan ripustettavasta Auringosta tuli, noh, tuommoinen. Jostakin on aloitettava.
Valo värittää ja hehkuttaa lasia. |
Lasi on hieno materiaali, hankalasti työstettävä ja melko hintavaa. Sormensa satuttaa sirpaleisiin ennemmin tai myöhemmin ja aivan varmasti. Pilkunviilaja tuskin hurahtaa tekniikkaan. Sulattaminen tuo oman jännityksensä. Palaset saattavat uunin kuumuudessa siirtyä paikoiltaan ja muodot pehmenevät joka tapauksessa.
Hauskaa oli. Innostuin. Kiitos, Pia!
17. tammikuuta 2014
Huovuta - ja takuulla yllätyt
Lapaset ennen huovutusta |
Huovutus ei sovi kontrollifriikille. Lopputulos on usein mielenkiintoinen tai yllättävä, jotka ovat kiertoilmaisuja pettymykselle ja jopa katastrofille. Lisäjännitystä hankkeeseen tuo, jos talon sähköjärjestelmä on mitoitettu 50-luvulla vallinneen elämäntavan tarpeisiin.
Ensimmäistä huovutuskokeilua hidasti sähkökatko pesuohjelman alkupuolella. Villa oli tuskin alkanut huopua. Pesukoneen ohjekirjanen oli hukassa. Kun sähköt palasivat, oli pinna hieman kireällä. Laitoin 60 asteen ohjelman pyörimään. Tarkoitus oli keskeyttää se puolen tunnin kohdalla.
Unohdin. Kone paukutti koko kirjopesuohjelman läpi. Rummusta kopsahti pihalle tylppiä esineitä. Väkivaltaa käyttäen kapuloihin sai runnottua ontelomaisen muodostelman keskelle. Olin ihan oikein ja erityisen huolellisesti ommellut sekä kämmenosan että peukalon sisään pakastepussin ennen pesukoneen kitaan heittämistä. Kappaleiden taipuisuusominaisuudet olivat lähellä nollaa. Pussien poistaminen oli yhtä tuskaa.
Opiksi se, että huovutettavan kappaleen sisälle ei kannata kiinnittää erityisen huolellisesti yhtikäs mitään, mikä on tarkoitus poistaa myöhemmin.
Alleviivattakoon, että kyseessä ei ole epäonnistuminen. Lopputulos on vain odottamaton.
Perusteellisesti huovutettu villa haastaa lujuudessaan rautalapion. |
15. tammikuuta 2014
Keltaista salmiakkia
Kauan sitten, markka-aikana, neuloin Suuri Käsityökerho -lehden ohjeella salmiakkikuvioisen villapaidan. Jutussa taidettiin mainita Kaffe Fasset. Siihen aikaan kaupoista ei saanut pätkävärjättyä lankaa. Ohje neuvoi mittaamaan, saksimaan ja solmimaan mieleisiä lankoja, vartalo-osaan pidempää ja hihoihin lyhyempää pätkää. Solmut jätettiin hapsottamaan neuleen sisäpuolelle. Yhdistelin noin seitsemää keltaista ja yhdeksää harmaata. Kyllä: oli työlästä.
Jumpperista tuli valtava, painava ja virkistävän värinen. Oikeasti paita painoi alle 550 g. Hihat jäivät aavistuksen lyhyiksi. Siedin niitä hyvinkin parikymmentä vuotta, vaikkakin huonosti. Sitten kaivoin kässäkaapista resoreihin käyttämäni langan jämät - lankahamsteri ei heitä mitään hukkaan - ja vähän Dropsin Alpacaa, ja neuloin hihansuut uusiksi. Jouduin tekemään sen puolitoista kertaa, sillä ensin sivuutin suunnitteluvaiheen. Helma oli paikoin lahonnut, joten korjasin senkin.
Kyllä kannatti. Keltainen salmiakki maistuu entistä paremmalle.
14. tammikuuta 2014
Avaa ovi
Harrastan käsitöitä huvikseni. Tallennan tänne niin vuosien takaisia, keskentekoisia kuin vastikään valmistuneitakin käsitöitäni, jotta muistaisin, mitä tulikaan tehtyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)