Kun kunto ei riitä kummempaan

Ajattelin laajentaa neulontataitojani kirjoneuleen suuntaan. Olen viimeksi tikutellut kirjoneuletta viime vuosituhannella ja silloinkin vain kokeeksi. Nostetuilla silmukoilla syntyvä kuvio voisi olla kätevä oikopolku mukavuusalueen laitamaille. Sukkapari on sopivan kokoinen harjoittelualusta ja sukille on aina käyttöä. Teetee Pallas on hyväksi havaittu yleislanka. Toimeen siis.

Mukavuusalueen raja kitisee, vaan ei veny, ei siirry.

Sovitin Neuleet-kirjasen (Weilin & Göös, 1982) Vaihtelevaa ruudukkoa -kuvion sukan terään. Ei sopinut. Isolla pinnalla voisi näyttää hyvältä. Kirjanen antaa malleilleen käyttösuosituksia. Ruudukko sopii sen mukaan: "... koko pinnan täyttävänä tai raitoina villatakkeihin, puseroihin ja jakkuihin." Olisi kannattanut uskoa. En jaksanut etsiä enkä keksiä toista kuviota samalla tekniikalla.

Kyhäsin äkkiä toisen kuvion ihan oikean kirjoneuleen harjoitukseksi. Hankalaa oli ja neulos kovin pullea. Langanjuoksut kulkivat kyllä yllättävän nätisti. Kirjoneulesukkaan pitäisi käyttää tämänhetkiseen neulekuntooni nähden sietämättömän ohutta lankaa. Se siitä kokeilusta. Palasin perusraitaan.

Makukysymys, mutta jaksan hämmästellä jostain 7-veikasta tehtyjä kirjoneulesukkia. Jos lanka yksinäänkin on tuhtia saapassukkavahvuutta, niin eikö siitä kirjoneulottu töppönen ole kuin huono huopikas? Jos neule vielä rentoutuu käytössä, tulos ei voi olla kaunista katsottavaa. Kotokutoiset Uggit?

Polvareista tuli sopivat, mutta olihan vähän tylsät tehdä.

Malli: perussäätö varpaista varteen
Lanka: Teetee Pallas, 80% villa, 20 % polyamidi, 50 g = 130 m, puikot 3-3,5, tiheys 24-26 s, pesu 40 C, väri 10/ tummaharmaa, 55 keltaoranssikirjava
Puikot: 2,5 Knit pro/ 15 cm
Menekki: 130 g
Valmis: 9.3.2014
Fiilis: perussukka, raita, kaurapuuro