24. huhtikuuta 2014

Vihreä on vaikea väri


VIhreetä kamaa viidakossa, ruskeaa ruovikossa ja villaakin yllä.
Luonto hanskaa vihreiden yhdistelyn, mutta kun homo sapiens ryhtyy hommaan, tulos on mielestäni usein jotenkin... outo. Tilasin nettikaupasta vihreää Noron Kamaa (heh heh). Tietokoneen näytöllä vihreä toi mieleen havumetsän sumuisena päivänä. Uskalsin tilata.

Avasin paketin ja suljin. Aloin kirkua. Paketissa kupli ilmeisesti helteessä käynyttä radioaktiivista sammakkosoosia. Hengittelin rauhassa pari päivää, ommmm, ommmm, ommm, ja raotin pakettia uudemman kerran. Näytti paremmalta. Keväinen lehtometsä. Lehtiruotejaan auki keriviä saniaisia. Varjoja aluskasvillisuudessa. Aurinkoa hiirenkorvissa. Asenne ratkaisee, aina.


Neulaisin villatakin. Siitä tuli pitkä. Kostuttelun ja kuosittelun jälkeen se on todella pitkä mutta vähän kapea. Neuletiheys vaihtelee löysästä läpikuultavaan, sillä jossain vaiheessa kyllästyin nurjiin kerroksiin ja neuloin opettelumielessä vain oikealta puolelta, vuoroin vasemmalta oikealla ja oikealta vasemmalle. Harjoituksia on syytä jatkaa.

Nyt takki tuntuu omalta. Vihreä miellyttää. Napit just passelit. Ystävä ehdotti samansävyisiä kangastaskuja. Kahtellaan. H:lle kiitos kuvista!

Malli: oma säätö, mikäpä muu
Lanka: Noro Kama, 26 % villa, 25 % silkki, 25 % alpakka, 12 % kid mohair, 12 % angora, 50 g = 75 m
Puikot: 5
Menekki: 670 g
Fiilis: niin se mieli muuttuu

17. huhtikuuta 2014

Topista tulikin tunika



Tilasin lankaa netistä. Näytöllä se vaikutti hyvältä. Näppituntumalta julkean väittää, että Lang Seta Tweed voisi olla laadukkaampaakin. Vähän on lyhytkuituisen haurasta, pehmeää, jopa tahmeaa. Raaka-Arskan neuleotteita tulee välttää, samoin bambupuikkoja ja virheitä, päättelin.

Aloitin lyhythihaisen paidan. Mallin nyhdin tavan mukaan omasta piposta matkan varrella. Pääntie venähti varsin antavaksi, mutta kursin sen reunuksen avulla säädylliseksi. Tulin tilanneeksi lankaa reilun satsin. Niinpä tulin jatkaneeksi helmaa yli toppistandardin. Emmin tovin tunikaksi kasvattamista, koska lanka on niin pehmeää. Pelkäsin, että neule nuhjaantuu istuvalla henkilöllä tuossa tuokiossa ensin lyttänäksi ja sitten persuuksista puhki.

Villiinnyin neulomaan kolttuun pituutta, kun kuuntelin samalla Westön Missä kuljimme kerran -romaania. Äänikirja on loistava keksintö ja lanka riittoisaa. Pitäisiköhän äänikirjojen kuuntelu yhdistää johonkin vähemmän mieluisaan toimintaan? Pesaisen tässä vielä ikkunat, putsaan lattiakaivon ja kuuraan hellan taustan, kun on romaani just niin jännittävässä vaiheessa?

Kastelin ja kuosittelin vaatteen muotoonsa kuivumaan. Käsittelyssä neulepinta kaunistui ja tunika venyi miltei mekoksi. Neulos on iholla erittäin miellyttävä. Kulutuskestävyyttä epäilen edelleen. Eipä mitään, kyllä tätä kolttua kulutankin, kun niin mukavalta tuntuu.

M:lle kiitos valokuvamallituksesta!

Malli: oma säätö
Lanka: Lang Seta Tweed, 75 % silkkiä, 25 % puuvillaa, 25 g = 100 m, tiheys 21 x 32, puikot 3,5 - 4, väri 804.0011
Menekki: 250 g
Valmis: joskus viime kesän lopulla

15. huhtikuuta 2014

Näissä väreissä


Jemmasta pompsahti 150 g Pirtin kehräämön karstalankaa sateenkaaren väreissä. Lanka tuntui karkealta ja ei-niin-lujalta. Kokemus karstalankaneuleen rakenteen muuttumisesta pesussa puuttuu, joten en tohtinut aloittaa mitään suoraan iholle puettavaa. Vyötteen mukaan lanka huopuu, mitä ei tässä taloudessa pidetä varsinaisesti suosituksena.

Väri antaa neulepinnalle jokseenkin riittävästi ilmettä. Lisäsin siihen silti summamutikka-sirottimella nurjien silmukoiden pätkiä. Pätkät kuvioivat neuleeseen pieniä aaltoja tai väreitä. Kun säärystimen ruttaa makkaralle, laskokset asettuvat nurjien silmukoiden jaksojen kohdalle.

Resepti:
Jaa vyyhti puoliksi. Saat samanpainoiset säärystimet. Pituudeltaan pötkylöistä voi tulla erilaiset, jos käsiala muuttuu matkan varrella tai neulonnan suojelustontut sattuvat olemaan mökö-mökö-tuulella. Neulotaan nilkasta alkaen niin pitkälle kuin lankaa riittää.

Luo 52 s. Neulo nro 2,5 tai 3 sukkapuikoilla pyöröneuletta. Jaa silmukat tasan 4 puikolle, 13 per puikko. Neulo 2o 2n -joustinta muutama sentti. Neulo jatkossa sileää, johon mielen mukaan nurjien silmukoiden pätkiä, ikään kuin aalloiksi tai väreiksi. Nurjien silmukoiden jaksot ovat á 2-13 s. Jätä nurjien silmukoiden jaksojen väliin muutama kerros sileää neuletta, niin valmis neule kurttaantuu kivasti.

Lisää silmukoita kintun mittojen eli tarpeen mukaan kahden takakeskisilmukan molemmin puolin. Langan lopun häämöttäessä tarkista, että silmukoita on 4:llä jaollinen määrä. Neulo 2o 2n -joustinta sopiva pätkä. Säärystimistä ei todellakaan tarvitse tulla symmetriset.

Kiitos SK:lle mallailusta!

Malli: putkahti omast' pipost' matkan varrella
Lanka: Pirtin kehräämön meleerattu karstalanka, kotimainen 100 %  villa, 100 g = 350 m, puikkosuositus 2 - 2,5, väri Sateenkaari, käsinpesu
Puikot: 2,5 ja 3
Valmis: 10/2013
Fiilis: Jee, värei!

5. huhtikuuta 2014

Polku jää käsiin

Kaivoin komerosta Novitan mustajuuri-väristä Polku-lankaa, jota jäi tuubihuivista tähteeksi. Loin 35 s. Neuloin tasoa aina oikein, kunnes se riitti ranteen ympäri. Silmukoin sauman. Poimin lieriön reunasta 44 s. Neuloin pyörönä joka toisen kerroksen oikein, joka toisen nurin. Intialainen peukalokiila syntyi vanhasta muistista. Varasin peukalolle 16 s. Neuloin minipätkän peukkua.

Lanka ei muuttunut miellyttävämmäksi nro 2:n puikoilla. Jälleen sadattelin, miten kaunis ulkokuori ohjaakin ostopäätöstä. Ihminen on eläin, joka suunnistaa tässä maailmankaikkeudessa enimmäkseen näköaistin avulla. Silmiä hivelevä väri hämää ja häivyttää langan rakenteen ja materiaalin perusteellisen peruuttamattoman kertakaikkisen kamalan surkeuden. Ei koskaan enää!

Paitsi että lankaa jäi.

Kuvassa käsineet ovat melko tuoreet. Sittemmin ne ovat nuhjaantuneet käytössä aika tavalla. Lanka menettelee ehkä huivissa, mutta en suosittele sitä mihinkään.

Malli: tähän mitään mallia tarvita
Lanka: Novita Polku, 73 % villa, 24 % polyamidi, 3 % polyesteri, 100 g = 410 m, puikot 3, tiheys 24 X 34, konepesu 40 C, väri Mustajuuri
Puikot: 2
Menekki: 33 g
Fiilis: katsoa saa, koskea ei kannata

2. huhtikuuta 2014

Katti 80-luvulta jaksaa aina vaan

Kuvassa Nina, koira ja Kattia kanssa.
Joskus 1980-luvun aamunkoitteessa neuloin koulussa hevosvillapaidan. Lankana oli Ilves Katti mohair, suomalaista tekoa ja vieläpä hyvää. Vuosikymmenten aikana kertynyt empiirinen evidenssi osoittaa, että lanka on todella hyvää. Ei nyppyynny. Toistan: ei nyppyynny. Ei kutita. On kuohkea ja kevyt. Lämmittää. Pitää värinsä. Pelkäänpä, että sellaista laatua ei saa nykyään rahallakaan. Langan valmistus lopetettiin kultaisella 80-luvulla, jolloin hamstrasin lankaa alennusmyynneistä oikein kunnolla.

Tuolloin aikanaan neuloin langasta myös tummanharmaan ja oranssin kirjavan villapaidan, jonka sittemmin purin. Vuosien jälkeen jalostin purkulangasta poolon, joka on edelleen käytössä. Materiaalin osalta vaate kestää edelleen päivänvaloa. Lisäksi tein langasta sini-puna-harmaan, kummallisen mallisen jumpperin, joka perusteellisesti käytettynä katosi jonnekin. Harmi, sillä senkin langan olisin voinut käyttää uudelleen.

Tummanvihreä ei ole koskaan ollut suosikkini, mutta ostin, kun halavalla sai ja laatu miellytti. Aloitin vihreästä Katista joskus euroajan alussa villapaidan, josta näki jo alkumetreillä, että metsään menee. Tekele ufoutuu kai edelleen jossakin varaston uumenissa. Varastossa on lisäksi vähän tummansinistä ja vaalean kellertävää Kattia. Vaalin näitä aarteita.

Katti tykkää aina oikein -neuleesta ja valepalmikoista.
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä elokuussa aloitin viininpunaisesta Katti mohairista lyhythihaisen neuletakin. Kyllä: oli elokuu. Istuin hellepäivänä ulkoportailla neulomassa. Neulomisen ohessa nautin kahvia ja Domino-keksejä. Viimeistelin vaatteen toukokuussa 2013. Poistuin kyllä välillä portailta ja toimittelin muita asioita. Justiinsa oikean väriset napit löytyivät ompelukoneliike Keinosen hyllystä.

Takista tuli kaunis mutta minulle väljä. Neljällä vuosikymmenellä marinointi oli tartuttanut lankaan tomuisan aromin. Toivoin, että pesu häivyttää hajun hus hiiteen, ja pelkäsin, että se venyttää neuleen Laardi-Antero -mittoihin. Sekä haju että pelko haihtuivat. Mitta piti. Vasta valmiista vaatteesta huomasin, että takakappaleen osa on eri värjäyserää. Riipaisi antaa takki uuteen kotiin, sillä tuo punainen vaihteluineenkin on niiiiin minun väri kuin vaan voi olla. Huoh.


Malli: oma säätö
Lanka: Ilves Katti mohair, Hämeen kehräämö, 40 % villa, 40 % akryyli, 20 % mohair, 40 g = 120 m
Puikot: liian isot
Menekki: 240 g
Valmis: 5/2013
Fiilis: hrrrr, hrrrrrr, hrr