Pieninä palasina

Värikaruselli huimaa,  pyörryttää ja välillä myös ottaa päästä.

Helmikuussa viime vuonna iski inspiraatio: tahtoo torkkupeiton isoäidinneliöistä. Muiden blogeissaan esittelemillä ihanuuksilla oli osuutta asiaan. Maaliskuun loppuun mennessä paloja oli enemmän kuin riittävästi, 133. Tänään peitto on edelleen palasina, hyvässä järjestyksessä suunnitelman mukaan rivi kerrallaan pussitettuna, vaan kun ei jaksa ottaa selvää, miten palat kannattaisi yhdistää. Voisiko ne jotenkin kikkailla yhteen? Kuumaliimaa, jesaria, niittejä? Kummallisimmat neliöt heivasin poistoon. Se oli virhe. Palojen yhdistämisen harjoituskappaleille olisi käyttöä.

Virkkasin Dropsin Delightista. Netissä tuli vastaan kaikenlaista ihanaa Delightista virkattua. Photoshoppaako ne kuvat jotenkin vai missä vika, kun minun projektini näyttää enempi sekavalta?

Pidän Dropsin langoista, etenkin Alpacasta ja Fabelista. Delight on kuitenkin jotenkin... tunkkaista. Yksisäikeisen langan tuntuma on töhnäinen ja värit todella yllätykselliset. Beige/sininen (07) sisältää vain vähän sinistä. Seassa on metritolkulla jotain vihertävää. Beige/harmaa/roosa (05) sylkee sisuksistaan 60 denierin mummosukkahousujen ruskeaa ja, yllättäen, vihreähköä. Osa määrittelemättömistä sävyistä on sukua tavaralle, jota löytyy patterin takaa ja liesituulettimen suotimesta, kun siivoaa kyllin harvoin.

Jos luumu/beige/kanervan (02) luumun värisiä marjoja pyörii kaupan hevi-osastolla, elintarviketurvallisuudesta vastaava viranomainen puuttuu toimintaan. Luumukanervakompostin paksuus myös vaihteli reippaasti. Tuon tuostakin kerän uumenista putkahti parikymmensenttinen pikkusormen paksuinen pötkylä perässään ohuen ohutta nirunarua. Hyh hyhh!

Näppituntumalta väitän, että käyttämäni roosa/lila-sekoitus (06) on kauttaaltaan paksumpaa kuin muut värit. Vahvuuden vaihtelu on kuulemma käsinkehrättyä matkivan langan ominaisuus. Tämä täti ei ymmärrä, miten epätasainen laatu voi olla teollisesti tuotetun langan tavoiteltu ja tarkoituksellinen ominaisuus.

Korjaan sen verran arviotani värimaailmasta, että sekavuudesta saan kiittää itseäni. Olisin tyytynyt värikartan tarjokkaista pariin. Väreistä vaaleansininen (04) yllättikin iloisesti. Maltillinen sininen rauhoittaa pelottavan riemunkirjavaksi äityvää peitontekelettä. Ripustaudun myös siihen uskoon, että tummansininen reunus tulee muodostamaan tasoittavan kehyksen multivärimixille. Odottelen kokoonpanoinspiraatiota.