31. joulukuuta 2016

Kierrän palmikon, kaukaa

Seitsemänkymmenen gramman Lanett-erä oli hilloutunut jokusen vuoden. Jämät jäivät säärystimistä, jotka onnistuin langan väitetystä superwash-ominaisuudesta huolimatta konehuovuttamaan tanakiksi pötköiksi. Huovutushistoriani on surkuhupaisa.

Miten voi tuollaisen nöttösen huhuilu kantautua monen kilon varaston uumenista? Grafiitinharmaan ääni on ehkä tavanomaista läpitunkevampi, kuuloni valikoiva. Muistelen myös kaihoisasti, miten mahottoman mukavat ja lämpimät Lanett-säärystimet olivat ennen muodonmuutostaan.


Lisäyksin ja kavennuksin palmikkomaiseksi muotoutuva mallineule sattui silmään jossakin fb-ryhmässä. Kaavailin kuviota niihin ohuisiin mustiin sukkiin, jotka vartovat tehdyksi tulemistaan edelleen, tämän kokeilun perusteella ehkä hamaan harmauteen saakka. Mallineule on nimittäin hermorakenteelleni hidas. Ei tarvitse joka kerroksella tapahtua jotain, ei edes viidellä seitsemästä, ei mitään tasatahtistakaan. Luulenpa, että tavanomaisilla palmikonkierroilla tällaisesta simppelistä joustinjutusta tulisi nopeammin valmista. Välttelenkö palmikkoja suotta?

Kämmekkään tasaisen tuubin neuloin pyörönä, peukaloaukon kohdan tasona. Kerroksella on 56 silmukkaa. Neulos on pehmeä ja joustava. Harmikseni langasta jäi parinkymmenen gramman jämät. Kädenlämmittimistä tuli kumminkin kivat.

"Malli": oma säätö
Lanka: Sandnes Garn Lanett 100 % merinovilla, 50 g = 195 m, puikkosuositus 2,5, 31 s = 10 cm, hienopesu 40 C, väri 1083
Puikot: Knit Pron lyhyet koivuiset 2,5
Menekki: 47 g
Valmis: 29.12.2016

27. joulukuuta 2016

Nää nyt on näitä

Nämä nyt on näitä, joutopuhteita. Paksuja pitsipaneelisukkia (Novitan ohje) olen neulonut melkoisen kasan, eivätkä raitasukatkaan aivan outoja ole. Vaalea pari loiskahti lokakuisen Seiskapeikkotsunamin peräaallolta. Vihreäraidalliset viimeistelin joulukonsertin alkua vartoessa. Joulun alla kumpikin pari tuli valituksi uuteen kotiin.

Kuvassa luottomallina poseeraa jälleen kerran rakas rupinen omenapuu, kivasti sävy sävyyn.

Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: vaaleet 100 g, vihreet 130 g
Valmis: 10-12/ 2016

25. joulukuuta 2016

Kuulin pöllön kutsuvan

Täydenkuun aikaan joulukuussa kuulin pöllön kutsuvan. Piti tekemäni lapaset. Ohjeen puuttuessa kokosin mallin näpeissä ja blogosfäärissä valmiina olevista elementeistä, kuten neulemaailmassa tavanomaista on. Varressa on palmikkoa. Pöllö kököttää nurjien silmukoiden muodostamassa ikkunassa, jonka yläosassa kuuna loistaa iiiiiso kookosnappi. Puuhelmisilmät löytyivät jemmasta.

Onnistuin sihtaamaan pöllön mielestäni passeliin kohtaan kämmenselkää ja suhteessa palmikkojoustimeen. Palmikonkierrotkin muistin tehdä käsikohtaisesti silmämääräisesti sopivaan suuntaan. Nappivaihtoehdoista valintani osui isohkoon mutta hinnaltaan säädylliseen. Sopivin vaihtoehto olisi maksanut 4,5 € kappale, ja sen paras puoli oli nurja. Julkisivun puolella oli jotain käsin maalattuja talvioita, jotka selittänevät hintaa, ja eihän sellaisia olisi voinut piilottaa nurjalle puolelle. Helmisilmien ja nappien ompelu tuskastutti, mutta kyllä kannatti. Hitsi, näistä tuli kivat!

Cascade 220 on neulottavuudeltaan peruslankaa parhaasta päästä. Taannoin Cascadesta tekemäni villatakki  alkoi valitettavasti nyppyyntyä melko pian. Paria Cascade-pipoa olemme käyttäneet aivan hiki päässä, ja ne ovat säästyneet nuhjaantumiselta. Toivottavasti lapaset ovat sitä siloisampaa laatua. Ruskeaa vierastan, mutta tätä sävyä en. Muotitiedotonta pöllöt jaksaa ihastuttaa aina vaan. Ehkä pöllö-motiivi onkin jo klassikko?

Lapaset tuntuivat melko napakoilta, kunnes kylvetin ne. Kylpypuhtaina ovat pehmeät kuin keskikokoinen lehtopöllerö. Hyvää joulua Riikalle :-)

H:lle kiitos kuvista!

Malli: oma säätö
Lanka: Cascade 220 superwash, 100 % villa, 100 g = 200 m, puikkosuositus 4 - 4,5, tiheys 20-22 = 10 cm, hienopesu 40 C, väri 819, Made in China
Puikot: Knit Pron kantikkaat 3,5
Menekki: 65 g
Valmis: 17.12.2016
Fiilis: <3

18. joulukuuta 2016

Peukalokyydillä ulkoavaruuteen



Edellisen purkoosin lannistamana lähdin lomaselle. Liftasin linnunradalle ja aloitin matkaneuleena huivin (tietenkin). Mitä pidemmälle matka edistyi, sitä pahemmalta näytti. Langan neulottavuus oli edelleen erinomainen ja neuletapaamisissa matka sujui rattoisasti, mutta värin osalta jouduin taistelemaan työn loppuun. Raidoitus pukee mielestäni somemmin huivia kuin sukkaa. Mutta.

Huivista tuli "ihan kiva". Mietin vielä, käytänkö vai lähetänkö syvemmälle ulkoavaruuteen (lähetän). Jotkut pätkärääkät osoittautuvat vääriksi, vaikka kuinka neuloisi aina oikein ja joukossa olisi jotain kivaa sinistä. En ilmeisesti ole vielä valmis vihreään. Saisikohan välipäivämarkkinoilta huokealla paremmat värisilmät ja varmaa makua?

Hitchhiker on hupaisa, helppo ja sen verran yksioikoinen, että otin vapauden lisätä reikäraidan joka komanteen hammasriviin. Kaulanlämmittimenä malli on makuuni vähän turhan matala ja luisu - asusteena sinänsä hauska. Valitettavasti en ehtinyt hommata tähän hätään käyttäjäkuvia. Valoisa vapaa-aika on kortilla ja luottomallit omilla teillään. Arvostan muiden blogeissa kuvia, jotka havainnollistavat, miten huivi - tai mikä tahansa neule - asettuu käytössä. Inspiroivat semmoiset kuvat. Että anteeksi laiminlyöntini.

Tuonne männyn latvaan aurinko osui tovin juuri ja juuri. Hyvä niin. Esim. Utsjoen asukeille aurinko nousee seuraavan kerran 16.1.2017.
Koska jemmassa oli pari palloa samaa luistavaa lankalaatua toisen värisenä, tikuttelin toisen mokoman. Eikä värin kanssa tarvinnut taistella lainkaan!

Tiedämme, että avaruusmatkailu laihduttaa ja kuihduttaa tasapuolisesti niin astro-, kosmo- kuin taikonautinkin. Sama pätee näköjään lankoihin. Etiketin mukaan kerässä on 150 grammaa lankaa, mutta huivi, johon käytetään metriä vaille kerä, painaa 140 g.

Malli: Hitchhiker/ M.Behm, maksullinen ohje Ravelryssä: http://www.ravelry.com/patterns/library/hitchhiker 
Lanka: Austermann Step 6 Irish Rainbow colours, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 375 m, puikkosuositus 3-4, väri 628 & 630
Puikot: Bambupyörö 3,5 tai 4
Menekki: 140 g/ huivi
Valmis: 12/2016
Fiilis: Joo tai ei tai sittenkin ehkä, juu ei, mutta toisaalta. Ja toisaalta... -kin.

17. joulukuuta 2016

Kaupan hyllyssä se näytti paremmalta

Kuva kaunistelee. Oikeesti langassa on kivaa turkoosia, kaameeta pinaattisoosia ja vähän muuta.
Kävin Neuloosissa. Yksi pallo jutteli mukavia, mutta ei lähtenyt mukaan. Paljolta puheelta ei joutanut. Kävin toiste. Sama keränen höpötteli edelleen hyllyssä. Kotiutin langan.

Aloitin vähän sellaiset valepalmikkosukat. Seiskapeikkokuurin jälkeen lanka tuntui taivaalliselta. Näytti kuitenkin epäilyttävältä. Kuvio kirjavalla pohjalla ei vaan käy, ei näy. Purkaminen ei ottanut edes luonnolle. Tätäkö on kehitys?

Lanka: Austermann Step 6 Irish Rainbow colours, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 375 m, puikkosuositus 3-4, väri 628

11. joulukuuta 2016

Enemmän pinkkiä


Se pyysi ja tämä lupasi. Pipon aloittaminen venyi kohtuuttomasti, ja koko jahkailun ajan (kevät, kesä, syksy) oli huono omatunto. Mutta kun värejä oli neljä, jokainen vieraalta maalta. Toisekseen pipojen neulominen ON rakettitiedettä. Päänlämmittimen koon säätäminen sopivaksi on meikäläisen käsityskyvyn tuolla puolen.

Toive oli erittäin väljä: riittävän lörppä pipa, johon mahtuu tarvittaessa isompikin tukka. Värien sijoittelun suhteen sain vapaat kädet. Ei paha rasti. Paitsi että oli. Kunnes otin puikot käteen ja annoin palaa, periaatteena "mitä pinkimpi sitä parempi".

Laaduntarkkailija Hissusta rusetti on vähintään arveluttava. Tai ainakin tuo hakaneula...

Lanka on minusta edelleen kummallisen joustavaa työstettävää, mutta neuleesta tulee aikas ihanan pehmeä. Silmukkamääriin ongin osviittaa Dropsin ohjetietokannasta, jonka uudistettu hakutoiminto on mielestäni sekä surkea että huono.

Reunuksessa on 144 s, 3o, 1n -joustinta. Pipan pääosassa pyörii 156 s. Pinkki väliraita sahalaidottuu nosta, kudo -menetelmällä. Valmis pipo näytti siltä, että olisi sitten kuitenkin pitänyt aloittaa vihreällä raidalla. Hätäratkaisuksi väkersin vihreän rusetin, jonka voi kiinnittää hakaneulalla.

Kato, mullakin on pinkkiä! Suussa!! Ollaan silleen niinku samikset!!! Joko lähdetään treenaamaan?
Loppukäyttäjä vaikutti tyytyväiseltä. Laaduntarkkailija empi tovin. Ässälle ja Hissulle kiitos kuvista!

Malli: oma säätö
Lanka: Drops Baby Merino, 100 % villa, 50 g = 175 m, puikot 3, tiheys 24 s x 32 krs, hienopesu tai villaohjelma 40 C, värit luultavasti 08/kirsikanpunainen, 07/roosa, 36/oranssi, 38/oliivi
Puikot: bambupyörö 3, rusetti pienemmillä puikoilla.
Menekki: rusetteineen päivineen 75 g
Valmis: 11/2016

6. joulukuuta 2016

Piirakkamarjat pakkaseen

Jotain rauhallista ja seesteistä tähän kaamokseen, kiitos. Eikä aina sukkia. Novitan sivuilla on piirakkalapasten ohje Isoveli-langalle. Nappasin kuvion ja muokkasin ohjeen omaan käteen sopivaksi. Varressa on 44 silmukkaa, kämmenosassa 45, peukalossa 18.  Varsi on 1o, 1n -joustinta, jossa oikea silmukka neulotaan takareunasta kiertäen. Kärjessä on nauhakavennus, jota ennen kavensin kuvion keskisilmukan pois kuleksimasta. Saatoin tehdä kärkikavennusten väliin alkumetreillä välikerroksia.

Vaikka lapaset ovat kuin kaksi marjaa, ovat ne eri lajia. Harjoitusparin neuloin Seiskaveikasta, toisen Dropsin Karismasta. Arvaa, kummat ottaisin käyttööni, jos koko sattuisi mätsäämään? Omissa kätösissä nämä pysyvät ainoastaan alulapasten avulla, paitsi jos pidän käsiä paikoillaan ja haritan sormia.


Samasta silmukkamäärästä huolimatta Karisma-lapaset ovat aavistuksen kapeammat kuin Seiskaveikasta tehdyt. Terän pituus on sama. Käsiala tiivistyi matkan varrella. Karisma-lapasissa on yksi mallikerta vähemmän ja pidempi sileän kärjen osuus. Saatan kiinnittää Karisma-tumppujen kärkeen jonkun kivan napin koristeeksi. Sydämen muotoisen.



Malli: Piirakkalapaset omin säädöin, koko M (= melko isot)
Lanka 1: Drops Karisma, 100 % villa, 50 g = 100 m, puikkosuositus 4, tiheys 21s x 28 krs, hienopesu tai villaohjelma 40 C, väri 72/ vaalea helmenharmaa
Lanka 2: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro 15 cm:n kantikkaat 3,5
Menekki: n. 70 g/ pari
Valmis: 12/2016

20. marraskuuta 2016

Déjà vu, sanoi murmeli

Laatulankaa on kiloittain kotona käden ulottuvilla. Valikoituja neulemalleja ja toteutusta vaille valmiita suunnitelmia kuhisee pöydän kulmilla ja kulmain takana. Ja sitten tää tekee pelkkää seiskapeikkoperussukkaa.

Koska Perus ei vaadi kuin ryhtymisen, sitä voi suoltaa siinä sivussa ja sukkaparin saa valmiiksi erittäin kohtuullisessa ajassa. Tekee hyvää saada jotain valmiiksi. Että teinpä taas parit raitasukat. Seiskapeikkovarannot vajuivat 2 x 110 grammaa. Ei näy missään. Käyttöön nämä päätyvät, ei siinä mitään, mutta silti.

Malli: perus, koot jotain 38-39-40, varsi 3o, 1n -joustinta
Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: n. 110 g/ pari
Valmis: 11/2016
Fiilis: vikaa, vikaa, vikaa, vikaa, vikaa...

5. marraskuuta 2016

Suutarin lapsi Peikkovuorella


Lokakuu meni vuorikiipeilyn merkeissä. Etappeja kertyi 6, joista yksi unohtui kuvasta. Se on joulu, joka ajaa ihmisen tämmöiseen, ja YLE Areena, joka tarjoaa esim. kattavan valikoiman Sorjosia. Sopii syyttää myös Minimanin "3 peikkoa kympillä" -tarjousta. Tulee mieleen pari muutakin epäiltyä.

Melko usein ulos lähtiessä hämmästelen, miten on mahdollista, ettei sukkalaatikossani ole vieläkään niitä Fabelista tai Stepistä neulottuja mustia perussukkia. Olenko minä joku suutarin lapsi?


Malli: perus, koot 40-44, varsi 3o, 1n -joustinta
Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: n. 120 g/ pari
Valmis: 10/2016
Fiilis: Brööhb. Örg!

3. marraskuuta 2016

Tavalliseen tapaan ja tarpeeseen


Tarvitsin huivin - en oppimistehtävää, värisommitteluhaastetta tai mielenkiintoa ylläpitäviä teknisiä yksityiskohtia. Matala pitkä kolmio on kaulahuivina mukavampi kuin suorakaide, joten sille aloin. Koekappaleen väri ei viehättänyt. Tarrasin siniseen.

Arvelin, ettei 100 g Austermannia riitä kyllin suureen liinaan, joten raidoitin randomilla Dropsin Alpacalla, jota jäi tähteeksi keväällä valmistuneesta luottopuserosta. Tästä tuli luottohuivi. Kuvasta saattaa nähdä, että käytetty on. Kuvan utuisuus ei johdu pelkästään tuulen vireestä ja rajoitetusta syvyysterävyydestä. Kiitän kumminkin lankojen laatua. Neule on kaulalla riittävän pehmeä ja kestänyt kulutusta paremmin kuin muuan ns. luksuslangasta tekemäni huivi. Sanon rumasti: merino-silkit on yliarvostettuja.

Henkilökohtaisessa matkaneulekategoriassa malli sijoittuu top kahteen Seiskapeikkosukan rinnalle. Ja koska melkein mikä tahansa lanka on miellyttävämää neuloa kuin 7v, huivi sijoittuu kärkeen.

Huivin kumpikin puoli näyttää mukavalta.
Lanka: Austermann Step, 75% villa + 25 % polyamidi, 100 g = 420 m, puikkosuositus 2,5 - 3, tiheys 30 x 42, hienopesu 40 C, väri 0287.
Raitalanka:  Drops Alpaca, 100% alpakka, 50 g = 167 m, puikkosuositus 2,5 - 3,5, tiheys 23s x 30 krs, käsinpesu max 30 C, tasokuivaus, väri sininen mix 6360
Puikot: joku pyörö, ehkä 3,5
Menekki: 115 g
Valmis: Elokuussa. Ehkä.


24. syyskuuta 2016

Arki on

Arki on välillä harmaata, toisinaan riemunkirjavaa. Edellisten sukkaprojektien hännät valmistuivat viikolla. Riemunkirjavan arkisten sukkien saajan mielestä väreille olisikin juuri nyt käyttöä. Ilahduin ja muistutin, että mikäli vähemmät värit kuitenkin riittävät tyydyttämään tarpeen, tämän parin voi huoletta edelleen lahjoittaa tarvitsevammalle. Kiva olisi, jos johonkin käyttöön päätyisivät. Itse olen jatkojalostanut käyttämättä jääneitä neuleita esimerkiksi koiran leluiksi.

Rally-toko -kurssilla kudottu kolmas, arkisen harmaa sukanvarsi täydentyi  valmiiksi pariksi passelisti Alvarin nimipäivänä. Alvariinsahan mä näitä perustöppösiä teen!

Onnittelen itseäni, sillä en ole ostanut viikkoon metriäkään lisää lankaa. Jostakin syystä ei ilmennyt hinkua eikä tarvetta.

Malli: perus, koko 36-37 & 37-38. Varsi 48 s, 3o, 1n -joustinta
Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: 105 g + 100 g
Valmis: 21.9.2016 & 24.9.2016

18. syyskuuta 2016

Elämä on

Välillä harmaata, toisinaan kirjavaa, harvoin harmonista, sopivassa valaistuksessa ajoittain ihan jees. Elämä on. Tällä kertaa hirtin itseni raitalankaan. Ensin piti tehdä 42-kokoinen räsymattopari. Tuli iso, luulin. En purkanut, tietenkään.

Äkkiä muistin yhden ihmisen, joka melko varmasti ei nauti riemunkirjavuudesta, mutta mielestäni tarvitsee sitä. Neuloin sopivaa räsymattoa varrellisen. Sateenkaariraitalankaa olikin jemmassa niukalti. Ensimmäisessä kaupassa sitä ei ollut lainkaan, vaan ei tarvinnut tyhjin käsin kotiin palata: Ostin 600 g ihan muun väristä Seiskapeikkoa.

Toisena päivänä kotiutin toisesta kaupasta kaksi kerää kaivattua raitalankaa. Aloitin uudemman kerran 42-kokoiset sukat, koska niillä, lahjaksi aiotuilla, alkoi olla kiire. Eikös sinivihreä huvennut uhkaavasti. Hamstraukselle ei näy loppua. Aina saa hävetä.

42:n kokoisiksi tarkoitetuista sukista tuli ehkä kokoa 40. Liian isoksi arvioimani pari alkoi vaikuttaa vahvasti sopivalta ja muutti uuteen kotiin. Orpovarsi odottaa jatkoa. Lankaa on.

Väriterapia viihdyttää, tarina ei.

Malli: perus räsymatto, koko 42-43 & 40-41. Varsi 52 s, 3o, 1n -joustinta. Terä 52 s & 50 s.
Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C, värit Raita 822/sateenkaari & Raita 831/meri, 124/sininen
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: 125 g + 115 g
Valmis: 17.9.2016

27. elokuuta 2016

Harmaita

Olen laajentanut neulomisharrastusta ensin talosta puutarhaan, sitten autoon, yksittäisenä kokeiluna agilitykilpailujen katsomoon ja nyt kurssikatsomoon. Rally-tokon kuunteluoppilaana kädet ovat vapaat. Kolme sukanvartta myöhemmin tiesin aiempaa enemmän koiran sosiaalisesta palkkaamisesta.

Kaksi sukkaa valmistui Soinin ja Veinin päivänä ja kuvattiin Varman ja Signen kahvitellessa nimipäiväänsä.

Malli: perus, 52 s, koko 42-43
Lanka: Novita 7 veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pron kantikkaat 3,5
Menekki: 120 g
Valmis: 21.8.2016

23. elokuuta 2016

Tavallisin pari puikoilta plops


Paksu villasukka on minulle sesongin sopivin matkaneule. Ei pientä eikä edes keskisuurta draamaa tässä(kään) parissa.

Malli: perus, 52 s, 3 o, 1 n -joustin, koko 42-43
Lanka: Novita 7 veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pron kantikkaat 3,5
Menekki: 130 g
Valmis: 12.8.2016

21. elokuuta 2016

Sullo sukkaan ne jämät

Kehäkukkien ja tylsäsukkien satokausi on nyt parhaimmillaan.
Raikkaista raitapolvareista jäi tähteelle kahta väriä yhteensä noin 130 g. En halua jämiä nurkkiin pyörimään eikä isomman työn aloittaminen juuri innostanut, joten sovitin jämät sukkaan. Haukotus.

Lankojen käyttäytymiskuviot ovat minulle edelleen hieman hämärät. Käytännön harjoitus todisti, että 44 silmukkaa Sallaa sukanvarressa tuottaa niukemman tuloksen kuin  sama silmukkamäärä Seiskapeikkoa. Vyötteet paljastavat, että metrimäärä 100 grammaa kohti on lankalaaduissa sama. Sallan ohjetiheys on 22 s / 10 cm, Seiskapeikon 18. Jatkossa saatan lueskella vyötteitä tarkemmin. Jonain päivänä teen ehkä jopa mallitilkun ennen isompaan työhön ryhtymistä.

Myös lehtokotiloita tavataan runsaina esiintyminä.
Tällä kertaa tavoite oli yksinkertaisesti tuhota jämät. Hyvää joulua jollekin pienijalkaiselle. Ankeampaa on, että jämistä jäi jämät.

Malli: perus, 44 s varressa, terässä 40 s, koko 30-32
Lanka: Teetee Salla, 80 % villaa, 20 % polyamidia, 50 g = 100 m, puikkosuositus 3,5 - 4, tiheys 22 s = 10 cm, hienopesu tai villaohjelma 40, värit 8/ tummansininen,11/ kirkas vihreä
Puikot: Knit Pro puiset kantikkaat, 3,5, joustin kolmosilla
Menekki: 80 g
Valmis: 19.6.2016

14. elokuuta 2016

Orpo-Keränen sujahtaa sukkaan

Joskus, kun vihreä alkoi jotenkin viehättää, tarttui kyytiin keränen viherkirjavaa Pallasta. Siellä hän kyyhötti lankakaapin nurkassa odottaen pääsyä tositoimiin. Meni päivä, meni kuukausi, meni muutama muukin.

Lankakaappiin kokoontui alati lisää väkeä. Orpo Viher-Keränen piipahti jonkin kerran näytillä, kun sitä koetettiin parittaa sopivalle partnerille. Vaan voi surkeutta: takaisin kaappiin tuo onneton aina häädettiin.

Sitten. Alkoi Orpo-Kerästen vaino.

Niin päätyi hän sukkaan. Ei järin rakastavin ajatuksin neulottuna, mutta tulihan aloiteltua siinä jalkapallon Euroopan mestareita seulottaessa, lopeteltua mustikoiden jäätyessä vähän kerrassaan umpeen pakastimen uumenissa ja viimein kuvattua nuorison suunnatessa koulutielle.

Tuotteeksi neulottu Orpo-Keränen on hyvä Orpo-Keränen.

Malli: perus varpaista varteen, terässä 44-48 s, varressa viimein 72 s, kantapää neulottu jälkikäteen
Lanka: Teetee Pallas, 80 % villaa, 20 % polyamidia, 50 g = 130 m, puikkosuositus 2,5, tiheys 24-26 s, hienopesu tai villaohjelma 40 C, vihreä pätkärääkkä & harmaa
Puikot: Knit Pro puiset kantikkaat 3
Menekki: 145 g
Valmis: 27.7.2016
Fiilis: nää nyt on näitä

24. heinäkuuta 2016

Orpo-Kerästen sukukunnan lopun alku

Lankakaapissa on koskemattomia aarteita ja sitten näitä orpoja piruja (muiden muassa). Orpokerät ovat alkaneet nyppiä ja pätkikset ärsyttää. Neulomisen iloa saa hakea, kun ryhtyy ehdoin tahdoin tuhoamaan pätkävärjättyjä viidenkymmenen gramman keräsiä. Lapasista tuli kyllä käyttökelpoiset, sitten talvella.

Malli: perus, 44 s
Lanka: Teetee Pallas, 80 % villaa, 20 % polyamidia, 50 g = 130 m, puikkosuositus 2,5, tiheys 24-26 s, hienopesu tai villaohjelma 40 C, yksitotinen musta ja monenkirjava harmaa
Puikot: Knit Pro puiset kantikkaat 3
Menekki: 50 g
Valmis: 2.7.2016
Fiilis: nää nyt on näitä

20. heinäkuuta 2016

Sivuosassa huivi

"Dotted Rays on IHANA", huutaa turhamainen betonirouva Rönkkösen patsaspuistossa.
Aloin arvostaa lankalaatikkoni aarteita ja ryhdyin neulomaan ohjeen mukaan. Viikko ja yksi päivä myöhemmin huivi valmistui ja pääsi heti käyttöön. Titityyn neulefestaritorilla kääriydyin uutukaiseen huiviin ja tein pari ostosta, vaikkei pitänyt. Sittemmin olen käyttänyt huivia joka päivä, helteestä piittaamatta.

Betonihemmo ehoissa tekareissa hymyten esittelee pehmeää merinohuivia.
Westin malli on helppo ja hauska tehdä ja mikä parasta, käyttökelpoinen. Vaikka SW väittää, että "more is more, and less is a bore", kyllä monen sinisen sävyn langalla saa kiehtovaa jälkeä (kun oikein silmin katsotaan, kuten muuan JK on laulahtanut). Makuasioista voi kiistellä, muttei kannata. Ja onhan tässä väriä. Ne on vaan kaikki sinisiä. Mulla on blues.

Lankakaapin aarteeseen kannatti ryhtyä, mutta neuleasia päättyy tästä tähän. Kuten kuvista arvaa, olen vaikuttunut enimmäkseen ihan muusta.

Patsaspuistossa on aina ruuhka.
Kuvauspaikka, ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen (1944 - 2010) patsaspuisto Parikkalan Koitsanlahdessa, on paratiisi! Puolen hehtaarin kokoinen, teiden saartama vehmas puutarha on tupaten täynnä paperimiehenä elantonsa ansainneen Rönkkösen vuosikymmenten saatossa pääosin betonista  tekemiä patsaita.

Elämäntyö on ylenpalttinen. Veistoksia on noin 550. Useimmiten hän kuvaa ihmistä. Löytyy kovasti taiteilijaa itseään muistuttavia hahmoja, mutta myös eri kulttuureiden edustajia ja laumoittain voimistelevia lapsia. Ihmishahmot ovat luonnollista kokoa. Lisäksi on eläimiä, lintuja, kasveja, jalan-/kädenjäljellä merkattuja polkulaattoja, luonnonkivistä tehtyjä mosaiikkitöitä sekä erikoisia orgaanisia muotoja. Jotkut kasvipatsaat ovat ylimaallisen suuria.

Tunnelma on outo ja kiehtova. Kokoelman kaikinpuolinen runsaus häkellyttää. Patsasryhmät pysäyttävät katsomaan eri kulmista. Yksityiskohtia ei kertakatsomalla kykene tajuamaan. Sammal on kuorruttanut ja jäkälä täplittänyt osan patsaista. Jotkut on entisöity. Jo puutarha itsessään kukkaistutuksineen puineen on nähtävyys.

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?!
Puistossa on taiteilijan elämästä ja työstä kertova pikkuruinen näyttely. Alueella myydään patsaspuistotuotteita. Esimerkiksi Itse väritetty elämä -värityskirjassa on hauska taidekasvatuksellinen ote. Patsaspuistoon on vapaa pääsy, aina. Vapaaehtoinen lahjoitus puiston ylläpitoon on kuitenkin perusteltu. Tätä helmeä kannattaa kannattaa.

Ei pöllömpi paikka, vakuuttaa tämäkin viisasten raati.
Haluan vierailla puistossa vielä jonain lokakuun yönä, kynttilälyhdyn valossa. Jos uskallan.


Että kiva huivi tuli. Ja kyllä mä jotain neuloinkin matkalla Parikkalaan, dotted rays hartioilla.


Malli: Dotted rays/ Stephen West (maksullinen ohje Ravelryssä)
Lanka: Malabrigo Sock, 100 % superwash merinovilla, 100 g = 400 m, 32 s = 10 cm, puikkosuositus 2,25 - 3,25, väri Azules
Puikot: Knit Pro Carbonics, pyörö, 3,5 tai 3,75
Menekki: 185 g
Valmis: 17.7.2016
Fiilis: kaikinpuolisen erittäin jees, ehkä jopa haltioitunut

10. heinäkuuta 2016

Väripeesari autoilee jälleen

Sini-vihreä on todellakin valloittanut Kässäkaapin. Matkaneulevalmiuksin alkaa olla hyvällä tasolla. Automatkalle lähti neljä kerää Seiskaveikkaa ja puikot. Menomatkalla tositoimiin pääsi kolme pirteintä väriä. Noin neulomismielessä matkailin tukevasti mukavuusalueella: tuttu raidoitusrytmi loksahti päälle. Verrattuna Teetee Sallaan Seiskaveen neuletuntuma huono, mutta tuon itseraidoittavan värimaailma kyllä miellyttää.

Kotiin päin matkatessa otin seuraavan parin pohjaväriksi vihreän ja ryhdyin lykkimään vieläkin perinteisempää. Jo ensimmäisen raidan kohdalla totesin, että huonolta näyttää. Vihreä on kuin onkin vaikea väri. En purkanut. Toivottavasti joulun aikaan makujen moninaisuus yllättää jälleen, sillä itse en noita haljuolmikkaita jalkoihini vedä.


Mainittakoon, että matkustin kyytiläisenä. En vaarantanut liikenneturvallisuutta neuloskelemalla ajamisen sivussa. Jos ajan, en ota edes neulomusta. Enkä räplää älypuhelinta tai sohlaa somessa. Nih.

Malli: perus, varressa 48 s, terässä 46 s, 3 o, 1 n -joustin, sinivoittoiset kokoa 37-38, vaisun vihreät 38-39
Lanka: Novita 7 veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pron kantikkaat 3,5
Menekki: 110 g/ pari
Valmis: 21.6.2016
Fiilis: Pirteä väri peittää neuletuntuman tuottaman kärsimyksen. Vaalean vihreä ei peitä.

2. heinäkuuta 2016

Sini-vihreä villasukka vie

En hallitse monimutkaisia tekniikoita, eikä välitä opetella herkeämättä uutta. Haluan nauttia puuhastelusta ja väreistä. Esimerkiksi harmaa on hyvä väri ja monet siniset.

Väri edellä tein nämäkin. Jostakin syystä sini-vihreä viekottelee nyt kovasti. On varmaan ollut kyllin kauan valtavirtaa, tai ehkä kolean alkukesän luonnon värit ohjasivat katsetta lankahyllyllä.

Teetee Salla on jokseenkin Seiskapeikon vahvuista, mutta, ah, niiiiin paljon parempaa. Pehmeää, nätisti värittynyttä, kerta kaikkiaan miellyttävää neulottavaa. Maksaahan se vähän enemmän. Kulutuskestävyydestä en vielä tiedä.

Terässä on ensin 44 s, sitten 46 ja viimein, juuri ennen kantalankaa 48 silmukkaa. Kärki, joustimen lähestymiskaista, reunaresori ja kanta on neulottu vihreällä. Ryhdistin vallatonta pätkistä tummansinisin raidoin. Lopettelin varren, kun pätkärääkkää oli jäljellä noin metri. Ei jämiä!

Varren lisäykset tein aina tummalla raidalla eli joka 5. krs. Pohkeen pyylevin kohta on 66 s, resorissa 64 s. Päättelin ensin Jenyn hämmästyttävän joustavalla päättelymenetelmällä, (viitattu 2.7.2016) mutta koska reunasta tuli hämmästyttävän ruma, vaihdoin perinteisempään tyyliin, joka hivelee silmää vain hivenen enemmän.

Kirjavaa lankaa meni metriä vaille kaksi kerää, noin 100 g, tummansinistä noin 25 g ja kirkkaanvihreää noin 45 g. Tietää sittenkin jämäntaltutussulkeisia.


H:lle kiitos kuvista!

Malli: varpaista varteen perus, koko 38-39
Lanka: Teetee Salla, 80 % villaa, 20 % polyamidia, 50 g = 100 m, puikkosuositus 3,5 - 4, tiheys 22 s = 10 cm, hienopesu tai villaohjelma 40, värit 8/ tummansininen,11/ kirkas vihreä,102/ sininen-vihreä kirjava
Puikot: Knit Pro puiset kantikkaat, 3,5, joustin kolmosilla
Menekki: 167 g
Valmis: 12.6.2016
Fiilis: olen viihdytetty, hum-papp-paa!