5. kesäkuuta 2017

Kukkaa pukkaa


Neulegraffitiprojekti antoi luvan louhia seiskapeikkovuorta "hyvään tarkoitukseen". Tietäväinen Wikipedia kertoo, että neulegraffiti on "tekstiilitaiteen ja katutaiteen välimuoto, jonka on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä".

Päästin välimuotoisen tekstiili- ja katutaiteellisuuteni valloilleen ja virkkasin vapaasti 23 kukkaa. Virkkaaminen oli hauskaa, joten ainakin osasen tekijälle neulegraffiti on jo tuottanut hyvää mieltä. Toisaalta pelkkä ajatus graffitin kokoamisesta kauhistuttaa. Kammo saattaa olla kroonista tai ainakin pitkittynyt. Vuonna 2014 virkkaamani 130 palan torkkupeitto on edelleen kokoamista vaille valmis.

Seiskapeikkovuori ei sanottavasti kutistunut ja työn jälki on, öh, vaihtelevaa, mut onhan nää melko pirteitä.


Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Koukku: olikohan 3,5
Menekki: 130 g
Valmis: 5/ 2017
Fiilis: ristiriitainen

14. toukokuuta 2017

6,5 metriä meditaatiota

Koska varastosta löytyi vielä 65 grammaa vihreää seiskapeikkoa ja neulegraffitiprojekti oli vielä auki, neuloin peikot i cord -pötkyläksi. Pötköä syntyi ainakin 6,5 metriä ja mielenrauhaa toinen mokoma. Ooooommmmmmm.


Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: 65 g
Valmis: 5/ 2017
Fiilis: oikeasti tämä oli langan tuhoamisprojekti

30. huhtikuuta 2017

MM-kisakatsomoputken päässä näkyy kirjavaa

Taitoluistelun MM-kisat järjestettiin Helsingissä 29.3. - 2.4.2017. Tarvitsin kisakatsomoneuleen Areenoiden äärelle. Yle Areena tarjosi maittavan kattauksen asiantuntevasti selostettuja kisälähetyksiä. Hartwall Areenalla kävin ihan paikan päällä jännittämässä miesten vapaaohjelman suorituksia. Kykenin neulomaan 3o, 1n -tuubia siinä sivussa langasta, jota on 350 metriä 100 grammassa. Tähän asti suoritusvarmuus on riittänyt seiskapeikon vahvuuteen. Kauden korkeimmat tekniset pisteet mulle tästä.

Taitoluistelukisoihin mahtui ainakin taidetta, urheilua, sirkusta, oopperaa, kummallisia musiikkipotpureja, elämää suurempia tunteita, tuomaristolle muikistelua, muksahduksia, onnistumisia, itsensä ylittämisiä, maailmanennätyspisteet, henkeä salpaavaa jännitystä, pehmolelu-/lahja-/kukkakuuroja, rallienglantia, kimallusta, säihkettä, paljetteja ja hieltä haisevaa polyesteria. Kyllä kannatti.

Päättelin ankean harmaat neulepötkylät 2.4. Jos jotain tekisin toisin, sujauttaisin edes muutaman paljetin harmauteen. Ja siitä se sitten tavallaan lähti.

Nimittäin. Riemunkirjava piristi, kun taivas räki räntää, yleinen harmaus vallitsi ja lumen alta paljastui niitä kevään merkkejä, joista yleisönosastot tähän vuodenaikaan vaikeroivat. Kirkuvan kukertavaa oli törkeen hauska neuloa. En kuitenkaan halua taapertaa My little pony -tallin vatsatautiepidemian kirjavissa säärenlämmittimissä, joten hus poistokoriin menee tämä pirteä pari.

Tapaus lienee kuitenkin edistysaskel neulontaharrastukseni saralla. Kädet liikkuu, suu käy ja jälkeä syntyy vailla tarkoitusta. Komponenttipisteet nousi just uudelle levelille.

P:lle kiitos kuvista!

Mitä: 2 x säärystimet
Lanka 1 (harmaa): Viking Baby Ull, 100 % merinovilla, 50 g = 175 m, puikkosuositus 3, tiheys 28 s, konepesu 40 C, väri 315/harmaa
Puikot: Knit Pro kantikkaat 2,5
Menekki: 100 g
Valmis: 4/2017

Lanka 2 (kirkuva) : Drops Fabel, 75 % villaa, 25 % polyamidia, 50 g = 205 m, puikkosuositus 3, tiheys 24 s x 32 krs, hienopesu tai villaohjelma 40 C, värit print 310/ sunset ja uni colour 109/ kirsikanpunainen
Puikot: Knit Pro kantikkaat sukkikset, 2,5 ja 3
Menekki: 90 g
Valmis: 4/2017
Fiilis: Pikku ponit tarvitsevat Imodiumia



28. maaliskuuta 2017

Sekä alkeellista että ankeaa

Mikään ei etene, saati valmistu, hyvä jos joskus huvittaa. Yhden Seiskapeikkokerän neuloin ainakin viidentoista metrin mittaiseksi neljän silmukan i-cord -pötkyläksi vieläpä tositarkoituksella. Paikallinen neulontaporukka Kipakat väkertää kesäksi Jyväskylän kävelykadun alkuun Suomen käsityön museon kulmille neulegraffitin, jonka osaksi suikero toivottavasti upotetaan. Mitään kokonaissuunnitelmaa neulehärpäkkeeseen ei tiettävästi ole. En halua ajatella, mitä nirunarulla teen, jos se ei sovikaan kukkivien puiden teemaan.

Yhdet isot seiskapeikkosukat tein hätäpäissäni matkaneuleena, kun aineksia kummempaan ei lähdön hötäkässä osunut käsiin. Että on ankeaa.

Kohtalon voima pusertaa polyamidikarvaista silmukkakasaa.
Keskeneräisten kasassa on yksi pusero, sukat, säärystimet ja kirjoneulelapaset. Vaan kun ei.

Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: sukat 140 g, i-cord -luikero 150 g
Valmis: 2-3/ 2017
Fiilis: ankeuden multihuipentuma

19. helmikuuta 2017

Kuha kutoo

Omatoimipäiväretki Modiglianin näyttelyyn Ateneumissa tarjosi tilaisuuden piipahtaa myös lankakaupoilla. Etsin Snurrea, löysin FiinaNeuleen, ja sieltä uuden lankatuttavuuden. Ikinä kuullutkaan jostain Mondialista. Ehkä tuotemerkki kuulosti pikkuisen Modiglianilta ja siksi veti puoleensa. FiinaNeule kuulemma tuo Mondialia Italiasta ihan itse. Kauppias kehui merkkiä perinteikkääksi (lankaa vuodesta 1946) ja laadukkaaksi (ihan saksalaisten veroista). Koska Onnelliset Jalat olivat tarjouksessa ja punakirjava merinovillasekoite vaikutti houkuttelevalta, sorruin. Ja sit: kuha neuloin.

"Malli" on tavallinen, vähän kerrassaan levenevä, epäsymmetrinen matala kolmio, jonka toiseen reunaan neulotaan i-cordia. Myös päättelyreunan viimeistelee i-cord-reunus. Matkan varrella posottelin (lk, 2oyht) -reikäkerroksia fiiliksen mukaan.


Löysin mä sen Snurrenkin, mutta siellä vain hiplasin ja kuolasin jotain pinkkiä. Modigliani värähteli verkkokalvolla vielä sen verran, että mutustelin hetken maalausten värimaailmoja Malabrigon vyyhtien avulla (shoppailuun sortumatta!).

Mondialia voin kehua näin lyhyen tuttavuuden perusteella siitä, että neulottavuus on hyvä, punainen pätkävärisekoitus muheva ja kerä riittoisa. 150 gramman kerässä on 150 grammaa lankaa. Oikeesti! Kylvetys irrotti vähän väriä, mikä ei ole kehu. Merinosekoite on huiviin passelin pehmeä.


N:lle kiitos kuvista!

Malli: Kuha (kuha neuloin)
Lanka: Mondial Happy Feet, 75 % merinovillaa, 25 % polyamidia, 150 g = 450 m, puikkosuositus 3,5 - 4,5, tiheys 23 s x 28 krs, hienopesu tai villaohjelma 30 C, väri 0635
Puikot: Knit Pro koivupääpyörö, 4,5
Menekki: 140 g
Valmis: 2/2017

5. helmikuuta 2017

Kissamyssy marssii maailmalle


Kyllä: yksi on pinkki. Toinenkin on. Eivät todellakaan jää omaan käyttöön.

Oli aikaa. Oli Sallaa ja automatkoja ja typeriä palavereja, joten neuloin pari myssyä lisää. Näitä neuloo ilokseen. Malli on simppeli, vekkuli ja toisinaan kannanotto, jos sattuu olemaan pinkki. Pussyhat-nimisenä tämän tyyppisiä pinkkejä pipoja käytettiin ainakin tammikuussa 2017 marssittaessa naisten oikeuksien puolesta (PussyHat project). Ravelryssä PussyHat-projekteja on yli 9000. Nää mun pipat on Birkenwasser knits -blogissa julkaistua mallia, lukuun ottamatta joustinta, jonka neuloin 3o, 1n.

Myssy ihan viattomana ja vihjailemattomana päänlämmittimenä on kiva, mutta väristä riippumatta näyttää minun päässäni tahattoman huvittavalta. Siispä myös sinikirjavat yksilöt matkaavat maailmalle.


Jokin  on muuttunut. Aloitin pipot ilman mitään ajatusta tulevasta käyttäjästä, eli neuloin muuten vaan. Pakkoneuloosi oireilee? Yhden aloituksen purin ja raidoitin toisin. Yleensä suostun purkamaan vain äärimmäisessä hädässä. Mielummin muutan suunnitelmaa lennosta. Eikä tässä vielä kaikki. Kävin Snurressa hiplaamassa monenlaisia pinkinkirjavia herkkulankoja. Vielä en ostanut, mutta kuolan eritys oli valtaisaa. Tätäkinkö se pinkki tiesi?

Opin jotain uutta: kolmen puikon päättelyn. Toistin jotain vanhoja virheitä: w&t-kohdat näyttää joissakin kohdissa kaipaavan lisäharjoittelua. Korjailin reikäisiä kohtia päättelylangalla riittävän hyviksi.

Malli: Catwoman returns/ Birkenwasser knits Joustin kuitenkin 3o, 1n, koska se vaan on siistimpi.
Lanka: Teetee Salla, 80 % villaa, 20 % polyamidia, 50 g = 100 m, puikkosuositus 3,5 - 4, tiheys 22 s = 10 cm, hienopesu tai villaohjelma 40, 101/ punainen-oranssi kirjava, 8/ tummansininen, 10/ tumma aniliini, 11/ kirkas vihreä
Puikot: Knit Pro puiset kantikkaat 4, joustin kolmosilla
Menekki: 60 - 65 g/ pipa, yhteensä 250 g
Valmis: 1/2017

15. tammikuuta 2017

Tätäkö se pinkki tiesi

Kirpparilta löytyi priimakuntoinen, laadukas ja juuri sopiva talvitakki, mutta kun se on ruskea. Grafiitinharmaa olisi paras, lämmin musta hyvä, joku sininenkin ihan kiva. Tällä kertaa hinta-laatusuhde jyräsi värimieltymykset. Sininen pipo sopii takin kanssa ihan hyvin, mutta kyllä melkein tarvitsen yhden ruskean pipon. Tarvitsen ruskean? Uhhh huh.

Pikkuisen meinasin tempautua Tukuwool-hurmokseen. Ennakkoluulottelen kuitenkin, että tukupipa kutittaa. Toivon olevani väärässä. Väri Anga on luonnonmusta eli hyvin tumma ruskea. Mätsäävä mohairsekoite, jonka toivon pipokelpoistavan Tukuwoolin, löytyi Pikkulinnasta.

Enpä olisi uskonut vielä kuukausi sitten kajoavani ruskeaan enkä Tukuunkaan. Elämme muutosten aikaa. Tätäkö se pinkki tiesi?

Totuttelen ajatukseen vielä tovin.

8. tammikuuta 2017

Pinkkiä? Kyllä kiitos.


Huimaa. Kylkeen pistää. Henki kulkee huonosti. Polvet tärisee. Elohiiri nykii silmäkulmassa. Suuta kuivaa. Ranteessa tykyttää kipu. Kaikenlaisia pakkoliikkeitä... Nyt ollaan pahasti rajalla. Mukavuusalue on takana. Melkein. Hyppäänkö?

Pinkki on pahaa. Jotenkin se kumminkin vetoaa. Pysyy ruodussa, kun värissä on vaihtelua ja neuloo poliisinsinisen raidan riittävän usein. Ääriviivoitettuna pinnasta tuli vallan mainio.

Matkaneuleena kykenen pyörittämään edelleen lähinnä simppeliä paksulankajuttua. Annoin itselleni luvan jättää Seiskapeikot rauhaan ja ryhtyä lankavaraston astetta parempaan materiaaliin. Siksi Salla-sukat. Yhdet sellaiset olen kovaan käyttöön kahmaissut, ja siitä rohkaistuneena tempaisin tämän paikallismittakaavassa tosi rajun väriloikan.

Resepti on jokseenkin sama kuin aiemmassa sini-vihreäraidallisessa parissa. Varsi on pidempi ja raidat tiuhemmin (3+1). Terässä on aluksi 44, sitten 46 ja viimein ennen kantalankaa 48 silmukkaa. Kantalangan jälkeen kavensin 2 silmukkaa ja neuloin 46 silmukalla noin 10 cm ennen kuin aloitin pohjelisäykset. Lisäsin 2 silmukkaa joka 5. krs, kunnes kerroksella on 68 s. Kun vartta oli 120 krs, kavensin 4 s. 3o, 1n -joustinta tein 14 krs, jonka jälkeen päättelin erittäin joustavasti. Neuloin sukat 3,5:n puikoilla, mutta joustimen ja kantapään kolmosen puikoilla.

Hopsan! Varpaat melkein irtosivat maasta!

Itse asiassa sukista tuli niin söpöt, että tuskin maltoin päätellä saati kylvettää ennen käyttöön ottamista.

Malli: varpaista varteen peruspolvarit, koko 38-39
Lanka: Teetee Salla, 80 % villaa, 20 % polyamidia, 50 g = 100 m, puikkosuositus 3,5 - 4, tiheys 22 s = 10 cm, hienopesu tai villaohjelma 40, värit 8/ tummansininen,101/ punainen-oranssi kirjava
Puikot: Knit Pro puiset kantikkaat, 3,5, joustin kolmosilla
Menekki: 190 g
Valmis: 7.1.2017


5. tammikuuta 2017

Pinkkiä? Ei kiitos.

En pukeudu pinkkiin. Miten langat ovat päätyneet haltuuni? Miksi keskeneräisten kasassa on tällaista tavaraa?

Ite ostin. Omaan käyttöön ajattelin ("ajattelin") ja aloitin.

Vasemmanpuoleisen maustaa maittavaksi sininen raidoitus. Keskimmäinen menee purkuun, koska pinkeimmät raidat sirisee silmissä ja muutenkin huivin aloitus on mälsä. Oikeanpuoleisen saatan pusertaa valmiiksi, jos vain keksin, miten. Ohjetta ei ole, muisti pätkii ja mielikuvitus takkuaa. Siitäkin pitäisi tulla huivi. Kuva hämää. Ekan pinkkeyttä sähkövalo korostaa, kahdesta muusta on sammuttanut värin räikeimmän terän.

2. tammikuuta 2017

Mitä tuli neulottua 2016?

Vuoden onnistuminen: paras paita ikinä! Oikein häikäisee.
Selasin, kelasin ja laskin vuoden 2016 neulomukset. 4,5 kg lankaa muuttui 41 neuleeksi:
22 paria sukkia, 8 lapaset, 5 huivia, 2 kämmekkäät, pipo, kauluri, pusero ja pikkukoiran pujoliivi.

Minulle neule on onnistunut, kun se päätyy perusteelliseen käyttöön. En jaa teknisiä pisteitä, enkä kiipeä estetiikka edellä puuhun. Vuoden onnistuminen on ehdottomasti alpakkapaita. Omasäätämää puseroa olen käyttänyt enemmän kuin mitään tekelettäni milloinkaan. Nukunkin se päällä. Jälleen on kiittäminen Dropsin Alpacaa. Neule nöyhtäsi alkuun hivenen, mutta on sittemmin pysynyt todella siistinä. Ei nyppyjä!

Viime vuoden tuotoksista kovaan käyttöön päätyi myös alemman kuvan huivinlipare. Huivi on naurettavan simppeli, mutta sellaisena näppärä. Austermann Step -neulosta raidoittaa tuon rakkaan Alpaca-paidan jämät.

Kumpaakin suosikkia reunustaa uusi tuttavuus, i-cord. Että on tässä jotain uuttakin vaivauduttu opettelemaan :-D

Vuonna 2016 käytin eri lankamerkkejä säästellen. Eniten neuloin Novitan Seiskapeikkoa, mikä on hävetys. Siihen on tultava muutos. Lankavarastoni on huolestuttavan pullea ja taisi vähän lihoakin. En uskalla punnita. Lankalaihikselle en varmaan ala, mutta voisin lainata Raitalammas-blogin viime vuoden sloganin itselleni kuluvan vuoden ohjenuoraksi: Arvosta lankakaappisi aarteita!