28. lokakuuta 2017

Tavallista, vaikeemman kautta


Berrocon villa-alpakoista olen neulonut ennenkin, ja soisin merkin kotiutuvan jonkin suomalaisen lankakaupan valikoimaan. Lievästi ruosteisen punaisen orpokeräsen kotiutin Lankahamstereista. Näin kerän het pipona.

Pipon neulominen on vaan niin... Ei meinaa saada sopivaa. Eikä kaltaiseni tuhertelijan kannata alkaa kehitellä mitään kuviokommervenkkejä. Käsissä oli universumin viimeinen kerä suosikkilankaa, jonka halusin silmukoida viimeistä metriä myöten peruspipoon. En tullut aloittaneeksi myssyä latvasta. Pääsin siis neulomaan ja purkamaan ja neulomaan ja purkamaan ja neulomaan. Lankaa kului 45 g, mutta neuloin sitä ainakin 90 g.

Tubular cast-on apulangan ympäri silmukoiden (ohje hukassa) ei näyttänyt hyvältä. Uusi, italialainen aloitus Ullaneuleen ohjeella pääsi jatkoon. Joustimen jälkeen tulin lisänneeksi silmukoita hövelisti. Puolivalmiste näytti kallistuvan valtaisaksi säilytysratkaisuksi ja lanka hupeni uhkaavasti. Purin sileäneuleosuuden alkuunsa. Maltillisempi silmukoiden lisäys tuotti toivotun kokoista pötköä. Kaventelin pipon valmiiksi vain todetakseni, että langasta riittäisi pitempäänkin, ts. sopivampaan päänlämmittimeen. Kavennusosio purkuun. Muutama lisäkerros ennen uutta loppusuoraa. Kerästä jäi edelleen 10 %. Turnausväsymys ja lopputuloksen kelvollisuus katkaisivat purkoosin.

Katajainen napanappi estää sielua karkaamasta. Oranssiraidallinen suikale merkkaa niskapuolen (ja peittää rumahkon aloitussauman).

Saadakseni perusmyssyyn edes jotain jänskää, kiinnitin kavennuspyörteen napaan katajanapin. Koska tuiki tavallisessa pipassakin on hyvä olla etu- ja takapuoli, neuloin takapuolen merkiksi pienen raidallisen suikaleen.

Ai ai, mä niin tästä pipasta pidän.

N:lle jälleen kiitos malleilusta!

Mitä: pipo á la Kuha neuloo
Lanka: Berroco Ultra Alpaca Light, 50 % super fine alpaca, 50 % Peruvian wool, 50 g = 133 m, puikkosuositus 3,75, käsinpesu viileässä vedessä, väri 4281 redwood mix. Pari pätkää Drops Alpacaa keskitaka-merkkiin.
Puikot: jotkut sukkikset 1900-luvun puolivälistä, 3,5
Menekki: 45 g
Valmis: 10/2017

22. lokakuuta 2017

Ääripäät tiskirättikässäkaapista ulos

Lankavaraston jämäosastolla iski itaruus. En muka raatsinut heittää 37 gramman villasilkkijämäkerää poistoon. Silkkivillasta tuli puuvillalla jatkettuna pari tiskirättiä eli sievistellen keittiöliinaa. Tai sitten ne päätyvät pesulapuiksi. Tai hipelehdintäterapeuttisiksi olioiksi, koska ovat kauttaaltaan niin herttaiset.

Pirtin Kehräämön villasilkkilangasta tein joskus unisukat, joita parempia joutuu etsimään kauan eikä löydä. Sukat olivat lempeän lämpimät nukkupesät pikku käpälille, maallista onnea autuaammillaan. Oi, kaiholla heitä muistelen. Neule ei tosin kestänyt kummoisesti edes unisukkina, mutta täydellisen ihanat olivat niin kauan kuin kestivät. Parhaista parhaat suloiset. Mums!

Lankavaraston pimeimmästä nurkasta löytyi puolestaan heräteostos puolen vuoden takaa, 100 grammaa hamppulankaa. Tiskiliinavimmassa neuloin siitäkin luutun. Kuvioksi poimin jostain mallikirjasta sellaisen, joka näyttää samalta edestä ja takaa. Kaksipuolisissa neuleissa kannatan kaksipuolista mallineuletta.

Malli hyvä, lanka hanurista. Suosittelen hamppulangan neulomista täydestä sydämestä jokaiselle pikku masokistille. Lanka on karmeaa, kankeaa, tönkköä, raskasta, repivää ja työlästä työstettävää. Samaan aikaan valon kirkasta kärsimystä ja sieltä ja poikkeuksellisen syvältä poikittain pyrskähtelevää mustinta tuskaa. Jopa Noro Kureyon Sock on letkeän luistavaa lutulöpsönaminamia Allhemp6-hamppuun verrattuna.

Hamppuneulemainosten lupausten on parempi pitää paikkansa: "loistava imukyky", "kuivuu nopeasti", "kestävä ja pitkäikäinen". Hamppulangan jämistä luovuin ketterästi. Villasilkkilappuset tyynnyttivät rättiraivon hups-heijaa ja hmmmmm-ommmmm.


Mitä: tiskirättejä
Langat:
- Pirtin Kehräämön Villasilkkilanka 3-säikeinen, 50% villa, 50% Öko-Tex Standard 100 -sertifioitua silkkiä. 100 g = 230 m. Puikot 3 - 4. Käsinpesu. Väri 05/tummanharmaa
- unidentified löyhäkierteinen puuvillalanka, luonnonvalkoinen
- Lanaknits Allhemp6, 100 % hamppu, 100 g = 150 m, puikot 3,75, väri 39/midnight blue
Puikot: vähän kaikenlaisia, 2,75 - 3,5
Menekki:
- villasilkki-puuvillarätit yht. 50 g
- hamppurätti 45 g
Valmis: 7/2017
Fiilis: kun on nämä ääripäät

14. lokakuuta 2017

Seiskapeikkoa, koska



Miksi käytän 7 veljestä -lankaa, vaikka ällöttää? Koska se on paksua, joten valmista tulee ripeästi. Koska sitä on saatavilla joka niemessä, notkossa ja marketissa. Koska se on huokeaa. Koska uusia värejä tulee tuon tuostakin. Monet väreistä on kivoja.

Niinpä varastoon on pikku hiljaa läjäytynyt tuuhea, värikäs ja alati kasvava seiskapeikkokasvusto, josta on helppo ammentaa aineksia alati uusiin perussukkiin, joille käyttäjiä kyllä löytyy, mikä lohduttavana seikkana ja lieventävänä asianhaarana mainittakoon.

Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki:
- sinivihreäkirjavat, koko 42-43:130 g
- vaaleanharmaat sekasiniraidalliset, koko 37-38: 110 g
-  tummanharmaat samasekasiniaraidalliset, koko 43-44: 140 g
Valmis: 6/ 2017
Fiilis: eipä näillä juuri fiilistellä

21. elokuuta 2017

Ley lines, linjakas ihana


Malli on nerokas. Se on simppeli ja jujukas. Huivissa on kaksi oikeaa puolta, mikä on aina erilliskiitoksen aihe: Kiitos! Muoto toimii täydellisesti. Olen käyttänyt huivia paljon ja tulen käyttämään alati enemmän. Se on ihana. Tämä ei ole mielipide saati vaihtoehtoinen fakta.


En muista, missä kiinnitin malliin huomiota ensimmäisen kerran. Ehkä Ravelryssä. "Alkuperäinen" Locatellin olmin kalpea Ley lines näytti silmissäni, noh, kalpean olmilta. Ja hankalalta. Liian isoltakin. Rakenne jäi kuitenkin kiehtomaan ja kaihertamaan. Jonkin virkeämmän värisen toteutuksen näin livenä, olikohan männä vuonna, Titityyssä, ja siitä se ajatus sitten lähti, toteutuakseen jo vuotta myöhemmin.


Lanka oli värin puolesta hutiostokseksi tuomittu, suloisen pehmeä alpakka-puuvillasekoite. Verkkokaupasta ostin. Näytöllä näytti makuuni kutkuttavan rajun pinkiltä ja roosalta. Pinkiltä!!! Paketista paljastui raakaa ja pölyistä radan varren vadelmaa.

Lanka kypsyi varastossa ainakin kaksi vuotta. Kypsyi tasapainoiseksi, marjaisaksi, sopivan hapokkaaksi. Kuvissa väri on vähän vaimea. Syytän nurmikkoa ja pensaita (en esimerkiksi allekirjoittaneen puista kuvauspaikanvalintasilmää tai kuvankäsittelytaidon ilmeisiä kehittämistarpeita). Toisaalta väri näyttää vaihtelevan tosielämässäkin valaistuksen ja ympäristön mukaan tosi oudosti. "Epävakaa vadelma" ei liene kuitenkaan valmistajan antama myyntinimi.


Neulominen oli hauskaa ja helppoa. Koko ajan tiesi, että tästä tulee hyvä. Toteutukseni on ohjekokoa hivenen pienempi, käyttökelpoisuudessaan vertaa vailla. Saatan neuloa mallin toistekin.

N:lle kiitos neulemalleilusta!

Malli: Ley Lines (Joji Locatelli). Maksullinen ohje.
Lanka: Manos del Uruguay: Serena, 60 % baby alpaca, 40 % pima cotton, 50 g = 155 m, puikkosuositus 3,5 - 4 mm, tiheys 22-26 s = 10 cm, kuiva- tai käsinpesu, tasokuivaus, väri 6411
Puikot: Knit Pro pyörö, 3,5 tai 3,75
Menekki: 150 g
Valmis: 6/2017
Fiilis: Hallelujahuu, jee & jee!

30. heinäkuuta 2017

Sateenkaarta steppaillen


Kaksi kerää Austermannin ihanuutta huhuili halukkuuttaan päätyä polvareiksi. Olen neulonut saman värisestä Step 6:sta aiemmin huivin. Sukkien sileässä neuleessa väri esiintyy mielestäni enemmän edukseen kuin tuossa aina oikein -huivissa.

Neuloin sukat varpaista varteen, vuoroin kahdelta kerältä ja enimmäkseen 1-5 kerroksen raidoin. Voi tytöt, että langan aloe vera - ja jojobaöljyt hellivät käsiä! Seiskapeikkosulkeisten jälkeen Step totisesti valelee balsamia haavoihin.

Sukat ovat tuiki tavalliset. Terässä on 52 silmukkaa, johon lisäsin pariin otteeseen 2 silmukkaa ennen kantalankaa. Varren lisäykset aloitin noin kymmenen senttiä kantalangan jälkeen. Lisäykset tein joka viides kerros siihen asti, että silmukoita oli yhteensä 80. Ennen joustinta kaventelin silmukkamäärän 72:een. 


Lankaa jäi vielä vaikka nilkkureihin, sillä sateenkaari Step -kerät ovat muhkeita 150 gramman pullukoita. Näistä tuli söpöt!

Mitä: polvisukat, koko 38-39
Lanka: Austermann Step 6 Irish Rainbow, 75 % villa, 25% polyamidi 150 g = 375 m, puikkosuositus 3-4, tiheys 22 s, konepesu 40 C, väri 630/lila/vihreä
Puikot: Knit Pro kantikkaat & tavalliset sukkikset 2,5 - 3
Menekki: 160 g
Valmis: 7/2017

13. heinäkuuta 2017

Tubulaarista mielihyvää ja -pahaa


Säärystinvaihde aktivoitui. Lisäsin neulostuubiin oppimistehtäviä: tubular cast on ja tubular bind off sekä yksinkertainen palmikko. Tubular cast on eli italialainen aloitus on nyt mun uusin bestis, niin siisti, että saattaa olla I cord -reunuksen erimunainen kaksonen. Päättelytekniikkaa en oppinut.

Simppeli palmikko, jossa jotain hereillä oloa vaativaa tapahtuu joka kahdeksas kerros, on rattoisa neuloa. Kannattaisi niillä joka kahdeksannella sitten olla todellakin valppaana. En viitsinyt käyttää apupuikkoa parin silmukan siirtelyyn ja päädyin poimimaan ja korjaamaan jälkikäteen muutaman letiltä pudonneen karkulaisen.

Säärystimen toisen pään joustimen kaavailin viimeisteleväni tubular bind off -tekniikalla. Ohjetta noudatin ja etäisesti siistiltä päättely näytti, mutta eihän se reuna joustanut yhtään mihinkään. Enkä tiedä, missä tyrin.

Yritin korjata mokan ovelasti. Neuloin erillisen joustinosan, jonka aloitin tubular cast on-tekniikalla, ja sitten kyökkipistelin säärystimen päähän. Saumasta tuli törkeän ruma, ja kyökkipistojen purkaminen se vasta v-maista onkin. Seuraava siirto oli päätellä kolmella puikolla kappaleet yhteen: Tervemenoa ojasta allikkoon! Yrityksen toivottomuus selvisi onneksi nopeasti.

Projektista eroon päästäkseni neulaisin viimein säärystimen jatkoksi joustinta sen verran pitkästi, että käyttäjä varmasti havaitsee, että säärystimissä on kaksi selvästi erilaista päätä: yläpää ja alapää. Päättelin reunan ihan tavallisella joustavalla menetelmällä. Ei tubulaarisen siisti, mutta saa luvan kelvata.

Seuraavassa versiossa, jossa en tule käyttämään mitään tubulaaria, laitan palmikoiden välisiin oikeiden silmukoiden jaksoihin ehkä vain kaksi silmukkaa neljän sijaan. Palmikkojuttu on ihan kiva, erittäin joustava, lanka miellyttävän pehmeää ja harmaa hyvä väri, mutta omiin jalkoihin en näitä pahan mielen pötkylöitä suostu vetämään. Taitaa jäädä se seuraava versiokin tekemättä.

Mitä: säärystimet
Lanka: Viking Baby Ull, 100 % merinovilla, 50 g = 175 m, puikkosuositus 3, tiheys 28 s, konepesu 40 C, väri 315/harmaa
Puikot: Knit Pro kantikkaat 2,5
Menekki: 105 g
Valmis: 6/2017

5. kesäkuuta 2017

Kukkaa pukkaa


Neulegraffitiprojekti antoi luvan louhia seiskapeikkovuorta "hyvään tarkoitukseen". Tietäväinen Wikipedia kertoo, että neulegraffiti on "tekstiilitaiteen ja katutaiteen välimuoto, jonka on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä".

Päästin välimuotoisen tekstiili- ja katutaiteellisuuteni valloilleen ja virkkasin vapaasti 23 kukkaa. Virkkaaminen oli hauskaa, joten ainakin osasen tekijälle neulegraffiti on jo tuottanut hyvää mieltä. Toisaalta pelkkä ajatus graffitin kokoamisesta kauhistuttaa. Kammo saattaa olla kroonista tai ainakin pitkittynyt. Vuonna 2014 virkkaamani 130 palan torkkupeitto on edelleen kokoamista vaille valmis.

Seiskapeikkovuori ei sanottavasti kutistunut ja työn jälki on, öh, vaihtelevaa, mut onhan nää melko pirteitä.


Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Koukku: olikohan 3,5
Menekki: 130 g
Valmis: 5/ 2017
Fiilis: ristiriitainen

14. toukokuuta 2017

6,5 metriä meditaatiota

Koska varastosta löytyi vielä 65 grammaa vihreää seiskapeikkoa ja neulegraffitiprojekti oli vielä auki, neuloin peikot i cord -pötkyläksi. Pötköä syntyi ainakin 6,5 metriä ja mielenrauhaa toinen mokoma. Ooooommmmmmm.


Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: 65 g
Valmis: 5/ 2017
Fiilis: oikeasti tämä oli langan tuhoamisprojekti

30. huhtikuuta 2017

MM-kisakatsomoputken päässä näkyy kirjavaa

Taitoluistelun MM-kisat järjestettiin Helsingissä 29.3. - 2.4.2017. Tarvitsin kisakatsomoneuleen Areenoiden äärelle. Yle Areena tarjosi maittavan kattauksen asiantuntevasti selostettuja kisälähetyksiä. Hartwall Areenalla kävin ihan paikan päällä jännittämässä miesten vapaaohjelman suorituksia. Kykenin neulomaan 3o, 1n -tuubia siinä sivussa langasta, jota on 350 metriä 100 grammassa. Tähän asti suoritusvarmuus on riittänyt seiskapeikon vahvuuteen. Kauden korkeimmat tekniset pisteet mulle tästä.

Taitoluistelukisoihin mahtui ainakin taidetta, urheilua, sirkusta, oopperaa, kummallisia musiikkipotpureja, elämää suurempia tunteita, tuomaristolle muikistelua, muksahduksia, onnistumisia, itsensä ylittämisiä, maailmanennätyspisteet, henkeä salpaavaa jännitystä, pehmolelu-/lahja-/kukkakuuroja, rallienglantia, kimallusta, säihkettä, paljetteja ja hieltä haisevaa polyesteria. Kyllä kannatti.

Päättelin ankean harmaat neulepötkylät 2.4. Jos jotain tekisin toisin, sujauttaisin edes muutaman paljetin harmauteen. Ja siitä se sitten tavallaan lähti.

Nimittäin. Riemunkirjava piristi, kun taivas räki räntää, yleinen harmaus vallitsi ja lumen alta paljastui niitä kevään merkkejä, joista yleisönosastot tähän vuodenaikaan vaikeroivat. Kirkuvan kukertavaa oli törkeen hauska neuloa. En kuitenkaan halua taapertaa My little pony -tallin vatsatautiepidemian kirjavissa säärenlämmittimissä, joten hus poistokoriin menee tämä pirteä pari.

Tapaus lienee kuitenkin edistysaskel neulontaharrastukseni saralla. Kädet liikkuu, suu käy ja jälkeä syntyy vailla tarkoitusta. Komponenttipisteet nousi just uudelle levelille.

P:lle kiitos kuvista!

Mitä: 2 x säärystimet
Lanka 1 (harmaa): Viking Baby Ull, 100 % merinovilla, 50 g = 175 m, puikkosuositus 3, tiheys 28 s, konepesu 40 C, väri 315/harmaa
Puikot: Knit Pro kantikkaat 2,5
Menekki: 100 g
Valmis: 4/2017

Lanka 2 (kirkuva) : Drops Fabel, 75 % villaa, 25 % polyamidia, 50 g = 205 m, puikkosuositus 3, tiheys 24 s x 32 krs, hienopesu tai villaohjelma 40 C, värit print 310/ sunset ja uni colour 109/ kirsikanpunainen
Puikot: Knit Pro kantikkaat sukkikset, 2,5 ja 3
Menekki: 90 g
Valmis: 4/2017
Fiilis: Pikku ponit tarvitsevat Imodiumia



28. maaliskuuta 2017

Sekä alkeellista että ankeaa

Mikään ei etene, saati valmistu, hyvä jos joskus huvittaa. Yhden Seiskapeikkokerän neuloin ainakin viidentoista metrin mittaiseksi neljän silmukan i-cord -pötkyläksi vieläpä tositarkoituksella. Paikallinen neulontaporukka Kipakat väkertää kesäksi Jyväskylän kävelykadun alkuun Suomen käsityön museon kulmille neulegraffitin, jonka osaksi suikero toivottavasti upotetaan. Mitään kokonaissuunnitelmaa neulehärpäkkeeseen ei tiettävästi ole. En halua ajatella, mitä nirunarulla teen, jos se ei sovikaan kukkivien puiden teemaan.

Yhdet isot seiskapeikkosukat tein hätäpäissäni matkaneuleena, kun aineksia kummempaan ei lähdön hötäkässä osunut käsiin. Että on ankeaa.

Kohtalon voima pusertaa polyamidikarvaista silmukkakasaa.
Keskeneräisten kasassa on yksi pusero, sukat, säärystimet ja kirjoneulelapaset. Vaan kun ei.

Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: sukat 140 g, i-cord -luikero 150 g
Valmis: 2-3/ 2017
Fiilis: ankeuden multihuipentuma

19. helmikuuta 2017

Kuha kutoo

Omatoimipäiväretki Modiglianin näyttelyyn Ateneumissa tarjosi tilaisuuden piipahtaa myös lankakaupoilla. Etsin Snurrea, löysin FiinaNeuleen, ja sieltä uuden lankatuttavuuden. Ikinä kuullutkaan jostain Mondialista. Ehkä tuotemerkki kuulosti pikkuisen Modiglianilta ja siksi veti puoleensa. FiinaNeule kuulemma tuo Mondialia Italiasta ihan itse. Kauppias kehui merkkiä perinteikkääksi (lankaa vuodesta 1946) ja laadukkaaksi (ihan saksalaisten veroista). Koska Onnelliset Jalat olivat tarjouksessa ja punakirjava merinovillasekoite vaikutti houkuttelevalta, sorruin. Ja sit: kuha neuloin.

"Malli" on tavallinen, vähän kerrassaan levenevä, epäsymmetrinen matala kolmio, jonka toiseen reunaan neulotaan i-cordia. Myös päättelyreunan viimeistelee i-cord-reunus. Matkan varrella posottelin (lk, 2oyht) -reikäkerroksia fiiliksen mukaan.


Löysin mä sen Snurrenkin, mutta siellä vain hiplasin ja kuolasin jotain pinkkiä. Modigliani värähteli verkkokalvolla vielä sen verran, että mutustelin hetken maalausten värimaailmoja Malabrigon vyyhtien avulla (shoppailuun sortumatta!).

Mondialia voin kehua näin lyhyen tuttavuuden perusteella siitä, että neulottavuus on hyvä, punainen pätkävärisekoitus muheva ja kerä riittoisa. 150 gramman kerässä on 150 grammaa lankaa. Oikeesti! Kylvetys irrotti vähän väriä, mikä ei ole kehu. Merinosekoite on huiviin passelin pehmeä.


N:lle kiitos kuvista!

Malli: Kuha (kuha neuloin)
Lanka: Mondial Happy Feet, 75 % merinovillaa, 25 % polyamidia, 150 g = 450 m, puikkosuositus 3,5 - 4,5, tiheys 23 s x 28 krs, hienopesu tai villaohjelma 30 C, väri 0635
Puikot: Knit Pro koivupääpyörö, 4,5
Menekki: 140 g
Valmis: 2/2017

5. helmikuuta 2017

Kissamyssy marssii maailmalle


Kyllä: yksi on pinkki. Toinenkin on. Eivät todellakaan jää omaan käyttöön.

Oli aikaa. Oli Sallaa ja automatkoja ja typeriä palavereja, joten neuloin pari myssyä lisää. Näitä neuloo ilokseen. Malli on simppeli, vekkuli ja toisinaan kannanotto, jos sattuu olemaan pinkki. Pussyhat-nimisenä tämän tyyppisiä pinkkejä pipoja käytettiin ainakin tammikuussa 2017 marssittaessa naisten oikeuksien puolesta (PussyHat project). Ravelryssä PussyHat-projekteja on yli 9000. Nää mun pipat on Birkenwasser knits -blogissa julkaistua mallia, lukuun ottamatta joustinta, jonka neuloin 3o, 1n.

Myssy ihan viattomana ja vihjailemattomana päänlämmittimenä on kiva, mutta väristä riippumatta näyttää minun päässäni tahattoman huvittavalta. Siispä myös sinikirjavat yksilöt matkaavat maailmalle.


Jokin  on muuttunut. Aloitin pipot ilman mitään ajatusta tulevasta käyttäjästä, eli neuloin muuten vaan. Pakkoneuloosi oireilee? Yhden aloituksen purin ja raidoitin toisin. Yleensä suostun purkamaan vain äärimmäisessä hädässä. Mielummin muutan suunnitelmaa lennosta. Eikä tässä vielä kaikki. Kävin Snurressa hiplaamassa monenlaisia pinkinkirjavia herkkulankoja. Vielä en ostanut, mutta kuolan eritys oli valtaisaa. Tätäkinkö se pinkki tiesi?

Opin jotain uutta: kolmen puikon päättelyn. Toistin jotain vanhoja virheitä: w&t-kohdat näyttää joissakin kohdissa kaipaavan lisäharjoittelua. Korjailin reikäisiä kohtia päättelylangalla riittävän hyviksi.

Malli: Catwoman returns/ Birkenwasser knits Joustin kuitenkin 3o, 1n, koska se vaan on siistimpi.
Lanka: Teetee Salla, 80 % villaa, 20 % polyamidia, 50 g = 100 m, puikkosuositus 3,5 - 4, tiheys 22 s = 10 cm, hienopesu tai villaohjelma 40, 101/ punainen-oranssi kirjava, 8/ tummansininen, 10/ tumma aniliini, 11/ kirkas vihreä
Puikot: Knit Pro puiset kantikkaat 4, joustin kolmosilla
Menekki: 60 - 65 g/ pipa, yhteensä 250 g
Valmis: 1/2017

15. tammikuuta 2017

Tätäkö se pinkki tiesi

Kirpparilta löytyi priimakuntoinen, laadukas ja juuri sopiva talvitakki, mutta kun se on ruskea. Grafiitinharmaa olisi paras, lämmin musta hyvä, joku sininenkin ihan kiva. Tällä kertaa hinta-laatusuhde jyräsi värimieltymykset. Sininen pipo sopii takin kanssa ihan hyvin, mutta kyllä melkein tarvitsen yhden ruskean pipon. Tarvitsen ruskean? Uhhh huh.

Pikkuisen meinasin tempautua Tukuwool-hurmokseen. Ennakkoluulottelen kuitenkin, että tukupipa kutittaa. Toivon olevani väärässä. Väri Anga on luonnonmusta eli hyvin tumma ruskea. Mätsäävä mohairsekoite, jonka toivon pipokelpoistavan Tukuwoolin, löytyi Pikkulinnasta.

Enpä olisi uskonut vielä kuukausi sitten kajoavani ruskeaan enkä Tukuunkaan. Elämme muutosten aikaa. Tätäkö se pinkki tiesi?

Totuttelen ajatukseen vielä tovin.

8. tammikuuta 2017

Pinkkiä? Kyllä kiitos.


Huimaa. Kylkeen pistää. Henki kulkee huonosti. Polvet tärisee. Elohiiri nykii silmäkulmassa. Suuta kuivaa. Ranteessa tykyttää kipu. Kaikenlaisia pakkoliikkeitä... Nyt ollaan pahasti rajalla. Mukavuusalue on takana. Melkein. Hyppäänkö?

Pinkki on pahaa. Jotenkin se kumminkin vetoaa. Pysyy ruodussa, kun värissä on vaihtelua ja neuloo poliisinsinisen raidan riittävän usein. Ääriviivoitettuna pinnasta tuli vallan mainio.

Matkaneuleena kykenen pyörittämään edelleen lähinnä simppeliä paksulankajuttua. Annoin itselleni luvan jättää Seiskapeikot rauhaan ja ryhtyä lankavaraston astetta parempaan materiaaliin. Siksi Salla-sukat. Yhdet sellaiset olen kovaan käyttöön kahmaissut, ja siitä rohkaistuneena tempaisin tämän paikallismittakaavassa tosi rajun väriloikan.

Resepti on jokseenkin sama kuin aiemmassa sini-vihreäraidallisessa parissa. Varsi on pidempi ja raidat tiuhemmin (3+1). Terässä on aluksi 44, sitten 46 ja viimein ennen kantalankaa 48 silmukkaa. Kantalangan jälkeen kavensin 2 silmukkaa ja neuloin 46 silmukalla noin 10 cm ennen kuin aloitin pohjelisäykset. Lisäsin 2 silmukkaa joka 5. krs, kunnes kerroksella on 68 s. Kun vartta oli 120 krs, kavensin 4 s. 3o, 1n -joustinta tein 14 krs, jonka jälkeen päättelin erittäin joustavasti. Neuloin sukat 3,5:n puikoilla, mutta joustimen ja kantapään kolmosen puikoilla.

Hopsan! Varpaat melkein irtosivat maasta!

Itse asiassa sukista tuli niin söpöt, että tuskin maltoin päätellä saati kylvettää ennen käyttöön ottamista.

Malli: varpaista varteen peruspolvarit, koko 38-39
Lanka: Teetee Salla, 80 % villaa, 20 % polyamidia, 50 g = 100 m, puikkosuositus 3,5 - 4, tiheys 22 s = 10 cm, hienopesu tai villaohjelma 40, värit 8/ tummansininen,101/ punainen-oranssi kirjava
Puikot: Knit Pro puiset kantikkaat, 3,5, joustin kolmosilla
Menekki: 190 g
Valmis: 7.1.2017


5. tammikuuta 2017

Pinkkiä? Ei kiitos.

En pukeudu pinkkiin. Miten langat ovat päätyneet haltuuni? Miksi keskeneräisten kasassa on tällaista tavaraa?

Ite ostin. Omaan käyttöön ajattelin ("ajattelin") ja aloitin.

Vasemmanpuoleisen maustaa maittavaksi sininen raidoitus. Keskimmäinen menee purkuun, koska pinkeimmät raidat sirisee silmissä ja muutenkin huivin aloitus on mälsä. Oikeanpuoleisen saatan pusertaa valmiiksi, jos vain keksin, miten. Ohjetta ei ole, muisti pätkii ja mielikuvitus takkuaa. Siitäkin pitäisi tulla huivi. Kuva hämää. Ekan pinkkeyttä sähkövalo korostaa, kahdesta muusta on sammuttanut värin räikeimmän terän.

2. tammikuuta 2017

Mitä tuli neulottua 2016?

Vuoden onnistuminen: paras paita ikinä! Oikein häikäisee.
Selasin, kelasin ja laskin vuoden 2016 neulomukset. 4,5 kg lankaa muuttui 41 neuleeksi:
22 paria sukkia, 8 lapaset, 5 huivia, 2 kämmekkäät, pipo, kauluri, pusero ja pikkukoiran pujoliivi.

Minulle neule on onnistunut, kun se päätyy perusteelliseen käyttöön. En jaa teknisiä pisteitä, enkä kiipeä estetiikka edellä puuhun. Vuoden onnistuminen on ehdottomasti alpakkapaita. Omasäätämää puseroa olen käyttänyt enemmän kuin mitään tekelettäni milloinkaan. Nukunkin se päällä. Jälleen on kiittäminen Dropsin Alpacaa. Neule nöyhtäsi alkuun hivenen, mutta on sittemmin pysynyt todella siistinä. Ei nyppyjä!

Viime vuoden tuotoksista kovaan käyttöön päätyi myös alemman kuvan huivinlipare. Huivi on naurettavan simppeli, mutta sellaisena näppärä. Austermann Step -neulosta raidoittaa tuon rakkaan Alpaca-paidan jämät.

Kumpaakin suosikkia reunustaa uusi tuttavuus, i-cord. Että on tässä jotain uuttakin vaivauduttu opettelemaan :-D

Vuonna 2016 käytin eri lankamerkkejä säästellen. Eniten neuloin Novitan Seiskapeikkoa, mikä on hävetys. Siihen on tultava muutos. Lankavarastoni on huolestuttavan pullea ja taisi vähän lihoakin. En uskalla punnita. Lankalaihikselle en varmaan ala, mutta voisin lainata Raitalammas-blogin viime vuoden sloganin itselleni kuluvan vuoden ohjenuoraksi: Arvosta lankakaappisi aarteita!