15. tammikuuta 2017

Tätäkö se pinkki tiesi

Kirpparilta löytyi priimakuntoinen, laadukas ja juuri sopiva talvitakki, mutta kun se on ruskea. Grafiitinharmaa olisi paras, lämmin musta hyvä, joku sininenkin ihan kiva. Tällä kertaa hinta-laatusuhde jyräsi värimieltymykset. Sininen pipo sopii takin kanssa ihan hyvin, mutta kyllä melkein tarvitsen yhden ruskean pipon. Tarvitsen ruskean? Uhhh huh.

Pikkuisen meinasin tempautua Tukuwool-hurmokseen. Ennakkoluulottelen kuitenkin, että tukupipa kutittaa. Toivon olevani väärässä. Väri Anga on luonnonmusta eli hyvin tumma ruskea. Mätsäävä mohairsekoite, jonka toivon pipokelpoistavan Tukuwoolin, löytyi Pikkulinnasta.

Enpä olisi uskonut vielä kuukausi sitten kajoavani ruskeaan enkä Tukuunkaan. Elämme muutosten aikaa. Tätäkö se pinkki tiesi?

Totuttelen ajatukseen vielä tovin.

8. tammikuuta 2017

Pinkkiä? Kyllä kiitos.


Huimaa. Kylkeen pistää. Henki kulkee huonosti. Polvet tärisee. Elohiiri nykii silmäkulmassa. Suuta kuivaa. Ranteessa tykyttää kipu. Kaikenlaisia pakkoliikkeitä... Nyt ollaan pahasti rajalla. Mukavuusalue on takana. Melkein. Hyppäänkö?

Pinkki on pahaa. Jotenkin se kumminkin vetoaa. Pysyy ruodussa, kun värissä on vaihtelua ja neuloo poliisinsinisen raidan riittävän usein. Ääriviivoitettuna pinnasta tuli vallan mainio.

Matkaneuleena kykenen pyörittämään edelleen lähinnä simppeliä paksulankajuttua. Annoin itselleni luvan jättää Seiskapeikot rauhaan ja ryhtyä lankavaraston astetta parempaan materiaaliin. Siksi Salla-sukat. Yhdet sellaiset olen kovaan käyttöön kahmaissut, ja siitä rohkaistuneena tempaisin tämän paikallismittakaavassa tosi rajun väriloikan.

Resepti on jokseenkin sama kuin aiemmassa sini-vihreäraidallisessa parissa. Varsi on pidempi ja raidat tiuhemmin (3+1). Terässä on aluksi 44, sitten 46 ja viimein ennen kantalankaa 48 silmukkaa. Kantalangan jälkeen kavensin 2 silmukkaa ja neuloin 46 silmukalla noin 10 cm ennen kuin aloitin pohjelisäykset. Lisäsin 2 silmukkaa joka 5. krs, kunnes kerroksella on 68 s. Kun vartta oli 120 krs, kavensin 4 s. 3o, 1n -joustinta tein 14 krs, jonka jälkeen päättelin erittäin joustavasti. Neuloin sukat 3,5:n puikoilla, mutta joustimen ja kantapään kolmosen puikoilla.

Hopsan! Varpaat melkein irtosivat maasta!

Itse asiassa sukista tuli niin söpöt, että tuskin maltoin päätellä saati kylvettää ennen käyttöön ottamista.

Malli: varpaista varteen peruspolvarit, koko 38-39
Lanka: Teetee Salla, 80 % villaa, 20 % polyamidia, 50 g = 100 m, puikkosuositus 3,5 - 4, tiheys 22 s = 10 cm, hienopesu tai villaohjelma 40, värit 8/ tummansininen,101/ punainen-oranssi kirjava
Puikot: Knit Pro puiset kantikkaat, 3,5, joustin kolmosilla
Menekki: 190 g
Valmis: 7.1.2017


5. tammikuuta 2017

Pinkkiä? Ei kiitos.

En pukeudu pinkkiin. Miten langat ovat päätyneet haltuuni? Miksi keskeneräisten kasassa on tällaista tavaraa?

Ite ostin. Omaan käyttöön ajattelin ("ajattelin") ja aloitin.

Vasemmanpuoleisen maustaa maittavaksi sininen raidoitus. Keskimmäinen menee purkuun, koska pinkeimmät raidat sirisee silmissä ja muutenkin huivin aloitus on mälsä. Oikeanpuoleisen saatan pusertaa valmiiksi, jos vain keksin, miten. Ohjetta ei ole, muisti pätkii ja mielikuvitus takkuaa. Siitäkin pitäisi tulla huivi. Kuva hämää. Ekan pinkkeyttä sähkövalo korostaa, kahdesta muusta on sammuttanut värin räikeimmän terän.

2. tammikuuta 2017

Mitä tuli neulottua 2016?

Vuoden onnistuminen: paras paita ikinä! Oikein häikäisee.
Selasin, kelasin ja laskin vuoden 2016 neulomukset. 4,5 kg lankaa muuttui 41 neuleeksi:
22 paria sukkia, 8 lapaset, 5 huivia, 2 kämmekkäät, pipo, kauluri, pusero ja pikkukoiran pujoliivi.

Minulle neule on onnistunut, kun se päätyy perusteelliseen käyttöön. En jaa teknisiä pisteitä, enkä kiipeä estetiikka edellä puuhun. Vuoden onnistuminen on ehdottomasti alpakkapaita. Omasäätämää puseroa olen käyttänyt enemmän kuin mitään tekelettäni milloinkaan. Nukunkin se päällä. Jälleen on kiittäminen Dropsin Alpacaa. Neule nöyhtäsi alkuun hivenen, mutta on sittemmin pysynyt todella siistinä. Ei nyppyjä!

Viime vuoden tuotoksista kovaan käyttöön päätyi myös alemman kuvan huivinlipare. Huivi on naurettavan simppeli, mutta sellaisena näppärä. Austermann Step -neulosta raidoittaa tuon rakkaan Alpaca-paidan jämät.

Kumpaakin suosikkia reunustaa uusi tuttavuus, i-cord. Että on tässä jotain uuttakin vaivauduttu opettelemaan :-D

Vuonna 2016 käytin eri lankamerkkejä säästellen. Eniten neuloin Novitan Seiskapeikkoa, mikä on hävetys. Siihen on tultava muutos. Lankavarastoni on huolestuttavan pullea ja taisi vähän lihoakin. En uskalla punnita. Lankalaihikselle en varmaan ala, mutta voisin lainata Raitalammas-blogin viime vuoden sloganin itselleni kuluvan vuoden ohjenuoraksi: Arvosta lankakaappisi aarteita!