7v-ähky paheni kesällä

Lankalaihis kosahti ojaan ja sieltä allikkoon jo ennen juhannusta. Ostin jäätävän vuoren turkoosia, valkoista ja mustaa seiskaveikkaa, koska keksin neulomisvimman tuloksille vallan passelin lahjoituskohteen. Tämä tapahtui juuri, kun olin saanut seiskaveikkalaatikon pohjan häämöttämään. Jaksoin tehdä vielä muutaman parin, joissa raidoitus on kiva mutta pääteltävää liiaksi. Saman mallin neulominen ei sinänsä tuota minulle erityistä tuskaa, mutta rajansa kaikella.

Mitä: 3 x sukat, koko 36-39

Lanka: Novita 7 veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C

Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5

Menekki yht. 300 g

Valmis: 07/2020

7v-ähky oirehti keväällä

Ei voi mitään. Pakko tunnustaa. Olen kutonut 7v-sukkia pitkin vuotta ja läjäpäin. Tämänkertaisen nelikon tein jo keväällä. Jopa nautin näiden neulomisesta. Tuon kirjoittaminen teki kipeää. Sukat menivät kuitenkin käyttöön ja ovat tiettävästi ilahduttaneet sukankuluttajia.

Kelta-oranssi-pinkit ja sini-vihreä-valkoiset söivät hyvällä ruokahalulla jämiä ja jämien jämiä. Aito jämistely tuottaa outoa mielihyvää.

Turkoosia, valkoista ja mustaa menin ostamaan varsin vasiten, koska kysyntää oli. Että se siitä lankalaihiksesta tänäkin vuonna.

Konsepti miellytti sukkien vastaanottajaa. Pari maistui koiralle. Sitten keksin väriyhdistelmälle hyväntekeväisyystyyppistä tilausta muualtakin. Jäin turkoosi-musta-valkoiseen luuppiin pyörimään. 14 pääteltävää langanpäätä per sukka ei ole neulojalle varsinainen vetovoimatekijä, mutta ainahan raidoitusta voi yksinkertaistaa. Jatkoa siis on siis seuraava.


Mitä: 4 x sukat, koko 36-39
Lanka: Novita 7 veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3 & 3,5
Menekki yht. 450 g
Valmis: 04/2020

Väriterapiaa talven varalle

Muotivirtauksen jälkilämmössä innostuin sekä keltaisesta että mohairinsekaisesta. Sahramin värinen Louhittaren luolan Väinämöinen on varastoaarre, jonka kaveriksi oli aivan pakko hankkia Curryn väristä kid-silkiä, sillä ajatuskin pelkästä Väiskistä neulotusta paidasta tuntui elinkautiselta ja halusin jotenkin laimentaa Sahramin oranssisuutta. Väri- ja lankayhdistelmä on täydellinen.

Top down -perusraglanin pohjiksi käytin liutaa netistä löytyneitä neuleohjeita. Tein jopa mikroskooppisen mallitilkun, jonka perusteella arvioin neuletiheyden perinteisin menoin pikkuisen pieleen. Valitsin sileästä neuleesta nurjan puolen paraatipuoleksi, sillä siinä väri näyttää mielestäni erityisen herkulliselta. Pääntien kokoa arpoessa onnistuin ottamaan huomioon lörpsähdysvaran. Vartalo-osaan (224 s) olisi saanut lisätä silmukoita ainakin 16 ja/tai puikot olisivat voineet olla paksummat. Neulos tuntui aluksi melko napakalta ja pusero tukahduttavan kuumalta. Valmiin paidan kostuttaminen ja rivakka pingotus paransivat väljyyttä ja tuntumaa. Hirmuisen lämmin vaate tietenkin edelleen on.

Resorit neuloin 1 kiertäen o, 1n. Helman resorit neuloin erikseen. Tein takaliehukkeesta etuosaa pidemmän. Paita saisi olla kaikkiaan pikkuisen pidempi, mutta on riittävän mukava enkä jaksa sitä korjata. Kuvasin paidan vähän käytettynä, kuten hihojen rutuista näkee.

Joko mainitsin, että väri on aivan ihana?

Mitä: Kuhan-paita (eli oma viritys)

Lanka 1: Louhittaren luola Väinämöinen, 75% villa, 25% pa, 100 g = 400 m, tiheys 28-32 s x 36-42 krs, puikkosuositus 2,25, väri Sahrami, käsinpesu

Lanka 2: Drops Kid-Silk, 75% mohair, 25% silkki, 25 g = 210 m, puikkosuositus 3,5, tiheys 23 s x 30 krs, väri curry, käsinpesu max 30 C

Puikot: 3 + 3,5

Menekki: noin 410 g (vajaa 300 g Väinämöistä + alle 150 g Kid-Silkiä)

Valmis: 09/2020

Pää punaisena

Noin vuosi sitten tein Gilliattista vahingossa waltawan pipon. Koska kuviomalli miellytti, jalostin siitä ja toisesta langasta toisen, sopivamman myssyn. Gilliatt ja kuvio ansaitsivat mielestäni vielä yhden yrityksen, joten neuloin tulevan talven varalle sopivan, punaisen päänlämmittimen. 

Joustimessa on 94 silmukkaa (ideaali olisi ehkä pari enemmän). Takaosassa on 2o, 2n -joustinta. Kuvion kohdalla kulkee kuviota mukaileva joustin. Muotoilin resorin german short rows -tekniikalla. Resorin jälkeen lisäsin sileään neulokseen 8 silmukkaa. Kuvion lopettelu ja neulomuksen kavennus lutviutuivat matkan varrella ja menivätkin sitten vähän sinne päin. Olisi pitänyt miettiä huolellisemmin ennen toimeen ryhtymistä, mutta kyllä se omaan käyttöön kelpaa. On kelvannut jo. Lanka on edelleen miellyttävää neulottavaa, eikä pipo kutita. Kuvissa punainen toistuu raakileena ja vähän vaisuna. Livenä se on selvästi syvempi ja, noh... punaisempi.

Malli: Kuhan Apaja (eli oma viritelmä) -pipo

Lanka: De rerum natura Gilliatt, 100 % merinovilla, 100 g = 250 m, puikkosuositus 4-5, 18 x 26 = 10 x 10 cm, käsinpesu, väri Dragon

Puikot: ehkä 3,5 ja 4,5

Menekki: 60 g

Valmis: 10/2020

Olisinpa neulonut rötväkkeen

Ensin siitä piti tulla väljä raglanrötväke, koska edellinen, ah niin rakas, oli perusteellisen käytön jäljiltä puhki kulunut ja ruokottomasti nyppääntynyt. Vaihteluna neuloin resorin pääntielle ja etuosaan pitsineuletta (virhe 1). Jossain torson puolivälissä vasta vakuutuin, että rötväke ja pitsi eivät kuulu samaan paitaan. Toisekseen pitsineuleen kaveriksi sopisi kierretty joustin, mutta ylhäältä alas neulottaessa pääntie oli jo mitä oli (virhe 2). Pitsineuleen käyttäytyminen valmiissa neuleessa oli minulle mysteeri. Entä jos se venyisi holtittomaksi verkoksi? Keskentekele jäi vuodeksi jäähylle.

Syksyllä 2019 kaivoin alpakkamytyn lopetettavaksi. Kokeilin muodikasta lievästi lyhennettyä mallia (virhe 3). Se korostaa mahtavasti pömppömahaa. Lisää helmaa siis. Neuloin etu- ja takakappaleen helmat erikseen ja takaosan pidemmäksi. Helma jäi edelleen epämukavan lyhyeksi. Viimeistelin reunan i cordilla. Pariin kertaan. 

Hihat ajattelin jättää lyhyiksi, koska muoti (virhe 4). Kokeilin reunaan pientä joustinta ja i-cord -päättelyä. Lyhyet hihat sopivat mielestäni hyvin kokonaisuuteen, mutta en ikinä käyttäisi lyhythihaista versiota.

Alpakkaisen i-cordin purkaminen on tuskaa. Purin ronskilla otteella ja saksien. Seuraavaksi säädin perusteellisesti hihojen mittaa. Pääsin jälleen purkamaan i-cordia. Muutaman version (virheet 5 - N) jälkeen sovin itseni kanssa, että hihat ovat riittävän hyvät tai ainakin valmiit.

Paidasta tuli loppujen lopuksi "ihan kiva". Kierretty joustin todellakin sopisi malliin, mutta näillä mennään. Pääntie päätti avartua sopivasta vähän vaivaannuttavaksi. Töppöhihojen seurana käytän - silloin ani harvoin kun satun paitaa käyttämään - ranteenlämmittimiä. Paita on ihan sievä, mutta sievä ei ole mun juttu.

Malli: Kuhan (eli oma viritelmä)

Lanka: Drops Alpaca, 100 % alpakka, 50 g = 167 m, puikkosuositus 2,5 - 3,5, 23 s x 30 krs, käsinpesu max 30 C, tasokuivaus, väri 3650

Puikot: 3,5 ja 3

Menekki: 280 g

Valmis: 10/2019

Kuran jäljillä Noro

Ja niin kuin minä vuosikaudet vaalin tätä Noroa lankalaatikon aarteena. Haaveksin vuoroin syksyisestä villapaidasta, vuoroin neuletakista. Kaavailin vaatteeseen tumman harmaita resoreita. Etsin sopivaa resorilankaa. Ihania maanläheisiä sävyjä! Hieta, savi, karike, turve, musta multa, varisseet neulaset, kopallinen sieniä ja silleen.

Kerällä se näytti paremmalta. Neuleesta tuli mutaa, kuraa, kompostin välivaihetta ja sitä töhkää, jota löytää pesukoneen nukkasihdistä. Oranssi Shiki yrittää piristää kokonaisuutta. Joustimiin kokeilin ensin mustaa Austerman Step + Holst Garn Noble -komboa. Varta vasten maa-aines-Noron kaveriksi hankkimani harmaat Silk Garden Sock Solot jätin suosiolla kokeilematta. Muta-Noroa oli alkujaan neljä 100 gramman kerää. Viimein kerin surutta resoreihin rusinat pullasta, eli tummimmat pätkät toisesta muutoin käyttämättä jääneestä kerästä.

Tein puseron vanhasta muistista samoilla silmukkamäärillä kuin edellisen Noro-paidan. Hihaosaston tein pikkuisen pienemmäksi. Kas, että paidasta tulikin kapoisa. Joko käsiala muuttui dramaattisesti, lankaerä sattui olemaan enimmäkseen ohuempaa kuin siniset Norot tai raidoittava Shiki muutti tiheyttä.

Ei ollut kiva neulomiskokemus. Puserosta tuli ankea. Sellaista murheen alhoa ei toivottavasti tule, että paita tuntuisi piristävältä. Tai ehkä sen kaveriksi pitäisi hankkia oranssi kolttu? Melko kallista.


Mitä: lyhythihainen perusraglan
Lanka 1: Noro Silk Garden Sock, 40% villa, 25 % silkki, 25 % polyamidi/nylon, 10 % mohair, 100 g = 300 m. Väri  S47
Lanka 2: Noro Shiki, 35 % mohair, 35 % silkki, 30 % villa 100 g = 300 m
Puikot: ChiaoGoon Red Lace teräspyöröt 3 ja 3,5
Menekki: 260 g
Valmis: 6/2020

Noron jäljillä

Noron Silk Garden Sock-kerät ovat hautuneet varastossa ties kuinka kauan. Pari vuotta sitten ne alkoivat huudella sieltä jykkenevin sanakääntein. Mutta mihin kolme kerää riittää? Saako 900 metristä lyhythihaisen neuletakin? Hihattimen? Huivin saa varmasti. Lyhythihainen villapaita on minusta tosi kummallinen vaatekappale, mutta sellaisen tein.

Noro-huuma meni vuosia sitten ja lyhythihaisten puseroiden muotikin taitaa hiipua, joten operoin edesmenneiden villitysten haljussa jälkilämmössä - mutta sitäkin sähäkämmin. Paita valmistui viikossa. Se on henkilökohtainen ennätys.

Pusero on tuiki tavallinen top down- perusraglan. Niskassa on pieni lyhennetyin kerroksin neulottu korotus. Hihaa en neulonut kummemmin, kunhan viritin kädentielle pätkän joustinta. Aluksi näytti, että hihasta tulee hervottoman iso ja olan taakse pussittuu törkeästi neulemassaa. Purkamisen, uudelleen neulomisen ja tuskastuttavan kikkailun jälkeen hihasesta tuli ihan toimiva, mutta en ehkä esittelisi käsityönopettajalle.

Lanka on Noron värikartan säyseimmästä päästä. Se raidoittaa 12 sävyllä. Japanilaista lankaa luulisi laadukkaaksi. Jokaisessa kerässä oli kuitenkin yksi solmu, jonka jälkeen raidoitus jatkui mistä sattuu. Raidoitusta joutui säätämään. Melkoisen herkullisessa materiaalikoktailissa on vyötteen mukaan 25 % polyamidia, mutta en ymmärrä, miten se on lankaan upotettu. Ehkä pätkiksi sinne tänne? Langan vahvuus vaihteli ja se tuntui osin pumpuliselta (ja hauraalta), osin Kureyon Sockin tapaiselta nirunarulta. Kylvetettynä valmis vaate on miellyttävä, hyvä & kiva.

Tilanteessa, jossa pelkäsin vielä langan loppuvan, löysin jemmasta sähäkän sininen kerän Silk Garden Sock Soloa (Miten sieltä löytyykin kaikenlaista?). Ilahtuneena ajattelin neuloa siitä paidan resorit. Kuvittelin Solon olevan Sockin yksivärinen sisar. Olikin sisarpuoli. Solo on selvästi pulleampaa ja kiiltävämpää kuin raidallinen kaverinsa. Hukkaostos, vaan eipä hätää: kolme raitakerästä solmuineen päivineen olisi riittänyt isompaankin puseroon.

(Blogger näköjään vaihteeksi sikailee.)

Mitä: lyhythihainen perusraglan

Lanka: Silk Garden Sock, 40 % villa, 25 % silkki, 25 % polyamidi/nylon, 10 % mohair. 100 g = 300 m.  Väri S373. Puikkosuositus 3,5 -4, tiheys 23-26 s = 10 cm, lempeä käsinpesu

Puikot: ChiaoGoon Red Lace teräspyöröt 3 ja 3,5

Menekki: 260 g

Valmis: 5/2020

Toistolla tehoa: Ley lines II

Jos malli miellyttää, se kannattaa neuloa uudemman kerran. Jalostin huivia pikkuisen käyttökokemuksen ja Ravelrystä vakoilemani perusteella. Tasoitin huivin kolmion symmetrisemmäksi german short rows -tekniikalla. (Opettelin uuden tavan tehdä lyhennettyjä kerroksia. Hyvä minä!) Ohjeen ehdottama ja ensimmäisessä versiossa toteuttamani päättelytapa näyttää kömpelöltä, joten viimeistelin reunan kahden silmukan i cordilla. Olen edelleen sitä mieltä, että i cord -tekniikan keksijälle pitäisi myöntää neulealan Nobel. I cord vaan on niin siisti. Kylvetetty ja kevyesti pingotettu huivini on 60 cm korkea ja siipiväliltään 210 cm.

Lanka on harvinaisen tuore hankinta. Ostin langat Pärnusta syksyllä 2018. Angora tekee neuleesta pehmoisen, eikä merino suoranaisesti pilaa tuntumaa. Tekokuitu ei tunnu missään. Toivottavasti angora ei karkaa huivista kokonaan nöyhtänä ja nyppynä. Nuhjua nimittäin nousi pintaan jo neuloessa ja tarttui takkiin kuvatessa. Aluksi lanka tuntui kummallisen joustavalta, mutta totuin siihen matkan varrella. Väri on täyteläinen bataattisosekeiton keltainen - harmaan ja mustan täydellinen kumppani. Lankaa jäi vajaa keränen.

Seuraavassa Ley linesissä - ei kai tämä tähän jää - hoidan kerän vaihdot kuuliaisesti kerroksen alussa/ lopussa. Tässä päräytin yhden vaihdon jokseenkin neuleen keskipisteeseen, ja se on RUMA.

Joku voi ihmetellä, miten viitsin neuloa samaa joustinmattoa alati uudestaan. Ley lines on kuulkaas harvinaisen rentouttava neuloa ja silti jujukas. Malli on ihanan epäsöpö. Ei pitsiä! Ei värisommittelua! Arvostan myös edelleen huivia, jossa on kaksi oikeaa puolta. Ohjetta pikkuriikkisen jalostamalla saa täydellisen käyttövaatteen.


Mitä: Ley Lines (Joji Locatelli). Maksullinen ohje.
Lanka: Regia Angora Merino, 65 % merino, 25 % polyamidi, 10 % angora, 50 g = 200 m, puikkosuositus 2-3 mm, tiheys 30 s x 42 krs, konepesu max 30 C, väri 07087
Puikot: bambupyörö 3,5
Menekki: 200 g
Valmis: 5/2020

Roosa, tukala hattara

Mohairbuumin jälkilämmössä neuloin marjapuuron värisen väljän hattarapaidan. Markkinapuheessa se on "ihanan lämmin", käytännössä ihan turkasen tukala. Oikeasti ihanan värin miksasin kahdesta roosasta: Holst Garnin lievästi oranssiin taittavasta Coastista ja Dropsin karamellisesta Kid-Silkistä.

Pusero neulotaan ylhäältä alas. Pääntie on Heidi Kirrmaierin Daydream-paidasta, loput sävelsin fiiliksen mukaan. Olen neulonut Daydreamin aiemmin ohjeen mukaan (mitä nyt helmoissa vähän eksyin). Vihreä Coast+Alpaca -soppa valmistui tammikuussa. Se on muotoutunut käytössä huonoon suuntaan. Alkujaan ylipitkät hihat ovat vetäytyneet ranteen yläpuolelle ja helma rullaa ällösti. Jotain tarttis tehrä.

Torjuin kaula-aukon lörpsähtämistä ja käsialan vääjäämätöntä kiristymistä matkan varrella niin, että aloitin pienimmillä puikoilla ja siirryin vähitellen isompiin. Joustimet tein 3,5 puikoilla. Hattaraefektistä huolimatta neuloksesta tuli ehkä turhan tiivis.

Mohairhöttö ja erittäin riittoisa Coast tekevät paidasta keveän. Neuloin helman kuitenkin tunikamittaan ja lisäksi etu- ja takakappaleen erikseen kierretyllä joustimella. Hihojen resoritkin neuloin pitkiksi. Ensin neuloin sekä oikeat että nurjat silmukat kiertäen takareunasta. Ajattelin, että siten resori näyttäisi viimeistellyltä, jos hihansuun taittaa. Oli sen verran kärsimyksen täyteistä neulottavaa, että parin kerroksen kokeilun jälkeen oikaisin tavalliseen kierrettyyn joustimeen.

Paita olisi vieläkin ihanampi, jos olisin aloitanut helman roiskeläpät vähän ylempää. Toistaiseksi, ennen totista koeajoa, olen tähän 270 gramman pörhelöön kuitenkin oikein tyytyväinen.


Mitä: muokattu Daydream/ Heidi Kirrmaier
Lanka 1: Holst Garn Coast, 55 % merinovilla, 45 % puuvilla, 50 g = 375 m, väri Rosewood
Lanka 2: Drops Kid-Silk, 75 % mohair, 25 % silkki, 25 g = 210 m, väri 31, puikkosuositus 3,5, tiheys 23 s x 30 krs, käsinpesu max 30 C
Puikot: 3, 3,5 ja 4
Menekki: 270 g (lähes 5 kerää Kid-Silkiä, 3 kerää + risat Coastia)
Valmis: 5/2020

Seiskaveikkajämistelyä

Tarkoitus oli hyvä: neulon 7v-varastoa tyhjäksi. Jämiä kului ihan mukavasti. Sateenkaarilangat sain jopa loppumaan (vihoviimeisiä mikronöttösiä lukuun ottamatta). Erityisesti ilahduttaa se, että viisi paria kahdeksasta löysi jo uuden kodin.

7v-vaihde jäi päälle. Näitä tuloo vielä lisää. Onneksi tuttavapiirissä on viljalti villasukkia kuluttavia koiraharrastajia. 7v-sukat soveltuvat erinomaisesti tekonurmipohjalla tokoiluun ja rally-tokoiluun.



Mitä: sukat, koko 36-41
Lanka: Novita 7 veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: 800 g
Valmis: 1-3 /2020

Vihreä villapaita

Neuloinpa toisenkin Kirrmaierin mallin. Vienolla v-pääntiellä varustettu rento raglan neulotaan ylhäältä alas pyörönä. Niska ja helma muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Reunat huolitellaan i-cordilla. Yritin olla ovela ja torjua suunnittelijan ilmeistä avaruuskaulustaipumusta aloittamalla kauluksen pienellä silmukkamäärällä, pienillä puikoilla ja napakalla käsialalla. Lisäsin hyvissä ajoin silmukoita hihoihin. Varmistin riittävän väljyyden torsoon. Langat valitsin oman mielen mukaan ja pääsin taas säätämään silmukkamääriä (koska kieltäydyn neulomasta peltiä).

Mallista neulomisen ongelma on, että suunnittelijat neulovat itselleen sopivia vaatteita. Pitäisi löytää suunnittelija, joka on suunnilleen saman mallinen, kokoinen ja tyylinen, kuin itse on. Tai sitten pitää oikeasti osata soveltaa - tai olla onnekas. Juuri puikoilta pudonnut paita todistaa tuurista. Vaikuttaa vahvasti suosikkivaatteelta.

Niskaan täytyy kyllä ommella jokin kanttinauha estämään lörpsähtämistä. Helma rullaa jonkin verran, mutta pystyn elämään sen kanssa. Vihreä väri on aina ollut minulle vähän hankala, mutta tämä koktail tuntuu hyvältä. Kameralle sävy on näköjään ylivoimainen. Ja Blogger tekee vaihteeksi kappalejaolle mitä sattuu.

Malli: Daydream / Heidi Kirrmaier

Lanka 1: Drops Alpaca, 100 % alpakka, 50 g = 167 m, puikkosuositus 2,5 - 3,5, tiheys 23 s x 30 krs, käsinpesu max 30 C, tasokuivaus, väri 7238/vihreä ruoho

Lanka 2: Holst Garn Coast, 55 % merinovilla, 45 % puuvilla, 50 g = 375 m, väri Dark apple

Puikot: 3,5 - 4

Menekki: 460 g

Valmis: 1/2020

Osin sopiva, erittäin käyttökelpoinen Shellseeker

Jos mallissa on epäilyttäviä piirteitä, usko epäilyksen ääntä. Heidi Kirrmaierin Shellseeker-puserossa epäilyttävää on venepääntie ja kittanan oloiset kädentiet. Tasku on mallin juju, mutta kaikkien ei kannattaisi neuloa mahan kohdalle lisämassaa. Lisäyksillä ja kavennuksilla tehdyt valesaumat on mallin toinen hauska juttu. 

Käyttämäni lanka ja neuletiheystulema ovat jotain aivan muuta kuin ohjeessa annetut. Niinpä sain vaihteeksi säätää, kokeilla ja sählätä. Pääntiestä tuli ohjetaulukon kokoa xl. Kädentielle ymmärsin neuloa vähän lisää laajuutta. Mitat osuivat enimmäkseen ohjeen haarukkaan s-m. Tavoite oli m+. Pingottaminen laajensi paitaa jonkin verran. Pääntietä kastelu ei yllättäen parantanut. Kaulukselle pitää tehdä jotain. Ehkä siihen pitää vain tottua? 

Aloitin puseron hellekesänä 2018. Säätämiseen suivaantuneena jätin hihattoman keskentekeleen odottamaan inspiraatiota. Se iski joulukuussa 2019. Motivaattorina oli lankalaihis. Shellseekerin avulla lankavarasto vajeni 585 g.

(Blogger tekee kappaleen fontille näköjään mitä lystää.) Epäilyksistä huolimatta puserosta tuli heti käyttövaate! Lanka on mukavaa neulottavaa ja neulos mukavan pehmeää. Kulutuskestävyyttä epäilen. Esim. Karismasta tekemäni lapaset eivät ole oikein elämää kestäneet. Kuviin ehtiessään paita oli ollut ahkerassa käytössä parisen viikkoa, käytössä nuhjaantunut ja nyppääntynytkin. Kulutuskestävyyden kannalta on näköjään se ja sama, neulooko kilohinnaltaan neljänkympin vai kolmensadanneljänkympin langasta. Kaulukselle on kyllä pakko tehdä jokin kutistustoimenpide.

Malli: Shellseeker / Heidi Kirrmaier
Lanka: Drops Karisma, 100 % villa, 50 g = 100 m, puikkosuositus 4, neuletiheys 21 s x 28 krs, hienopesu tai villaohjelma 40 C, ei huuhteluainetta, tasokuivatus, värit 73/ petrooli ja 50/ merenvihreä
Puikot: 3,5 ja 3
Menekki: 585 g
Valmis: 12/2019