Muotivirtauksen jälkilämmössä innostuin sekä keltaisesta että mohairinsekaisesta. Sahramin värinen Louhittaren luolan Väinämöinen on varastoaarre, jonka kaveriksi oli aivan pakko hankkia Curryn väristä kid-silkiä, sillä ajatuskin pelkästä Väiskistä neulotusta paidasta tuntui elinkautiselta ja halusin jotenkin laimentaa Sahramin oranssisuutta. Väri- ja lankayhdistelmä on täydellinen.
Top down -perusraglanin pohjiksi käytin liutaa netistä löytyneitä neuleohjeita. Tein jopa mikroskooppisen mallitilkun, jonka perusteella arvioin neuletiheyden perinteisin menoin pikkuisen pieleen. Valitsin sileästä neuleesta nurjan puolen paraatipuoleksi, sillä siinä väri näyttää mielestäni erityisen herkulliselta. Pääntien kokoa arpoessa onnistuin ottamaan huomioon lörpsähdysvaran. Vartalo-osaan (224 s) olisi saanut lisätä silmukoita ainakin 16 ja/tai puikot olisivat voineet olla paksummat. Neulos tuntui aluksi melko napakalta ja pusero tukahduttavan kuumalta. Valmiin paidan kostuttaminen ja rivakka pingotus paransivat väljyyttä ja tuntumaa. Hirmuisen lämmin vaate tietenkin edelleen on.
Resorit neuloin 1 kiertäen o, 1n. Helman resorit neuloin erikseen. Tein takaliehukkeesta etuosaa pidemmän. Paita saisi olla kaikkiaan pikkuisen pidempi, mutta on riittävän mukava enkä jaksa sitä korjata. Kuvasin paidan vähän käytettynä, kuten hihojen rutuista näkee.
Joko mainitsin, että väri on aivan ihana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti