24. helmikuuta 2014

Kolmesti korjattu

Suunnitelmallinen spontaanius tarjosi kylmää kyytiä ja sai tekijän käymään kuumana. Nyt lasiverkon voi ripustaa miten päin vain. Alareunaan voisi pyöräyttää rautalankaa ja siihen lasihelmiä tai höyheniä.

Tarkoitus oli käyttää tähdemateriaalia ja heittäytyä huolettomaksi. Lasia leikatessa syntyy epämääräistä murenaa ja suikeroita. Väkersin tektan pätkistä ja sinisen lasin soiroista verkkomaisen viritelmän. Eihän se kestänyt minkään maailman liikuttelua. Liimasin palaset yhteen uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen. Ja.

Vihoviimein palat piti vain järjestellä uunin pohjalle liimatta ja toivoa parasta. Hauskaa ei ollut. Sitä sai, mitä tuli. Ihan jees.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti