Lila lötkö kupruilee

50 % puuvillaa riittää: näyttää paakkuiselta. Asetan toivoni neuleen märkäviimeistelyyn ja lähinäkymät armollisesti sumentavaan ikänäköön.

Siellä se lötkö heiluu suvituulessa.

 Minulla on kaksi piintynyttä käsitystä puuvillaneuleista. 1) Puuvillaneulos on kylmää lötköä. 2) Puuvilla paljastaa epätasaisen käsialan armotta. Kas, ettei mitään oikein houkuttelevaa puuvillalankaa olekaan osunut kohdalle. Puuvillalla on ehkä hyviäkin ominaisuuksia. Tartuin siis sen ja villan sekoitteeseen toivoen saavani aikaan edes jotain puolivillaista.

Lanka on liian paksua ja monisäikeistä. Siitä tulee mieleen jokin siivousväline. Väri korostaa niin päivettyneen ihon hehkua kuin olminkalpean nahan taikinaista paakkuisuuttakin. Jotenkin tykkään väristä.

Lähdin toteuttamaan takkia tutusti ylimalkaisin suuntaviivoin: v-kaulus, yläosa ja etuliepeet aina oikein -neulosta, upotetut taskut. Tavan mukaan jätän napituskaitaleasian ratkaistavaksi viimetipan jälkeiseen aikaan. Ja jälleen arvon langan riittävyyttä. Lisää ei ole eikä tule, sillä langan valmistus on lopetettu vuosia sitten. Nämä museokappaleet löytyivät Sisustus Pikkulinnasta Jyväskylästä.

Neulomisen aikana olen kuunnellut Rimmisen Pussikaljaromaania (2004), jonka kieli-iloittelua en ikinä jaksaisi lukea. Kuunneltunakin se oli vähän vaivaannuttavaa. Neulon välillä pihalla, jossa tuoksahtavat ruusu, orvokki ja naapurin grilliherkut. Olen neulonut väsyneenä, eikä harrastus ole sen enempää virkistänyt kuin rentouttanut. Keskeneräisten kesä jatkuu.

Lanka: Marks & Kattens BomUll, 50 % puuvillaa, 50 % villaa, 50 g = 90 m, 20 s x 27 krs = 10 x 10 cm, puikot 4,5, 40 C hienopesu,väri 1478/ lila, Made in France (oho!)