Joskus inspiraatio suksii suorinta tietä allikkoon. Toisinaan loppuu usko, harvemmin lanka. Esittelen 880 grammaa keskentekeleiksi hyytyneitä projekteja. Vanhimmat ovat marinoituneet jo vuodesta 2014.
2014 oli näköjään hyvä mörvelövuosi. Sinisestä Semillasta raidoittamani aina oikein-neuletakkiaihio uuvahti puutteellisen mutta sitäkin surkeamman suunnittelun ja turhan kalliin langan ylämäkeen. Toisinaan olen miettinyt, pitäisikö ufo purkaa ja neuloa uudestaan - niin miksi? Ja mitä teen 250 gramman jämistä? Huivin? Jotenkin tuntuisi pahalta nakata kohtuuttoman monta euroa maksaneet luomuvillat roskiin, mutta en minä näitä perinnöksikään aio säästää. Tila: avoin.
Kuhan-neulonnan surullinen lippulaiva, olmi takintekele vuodelta 2014, ei ole edennyt silmukkaakaan ko. blogipostauksen jälkeen. Projekti nihkeili alusta asti, mutta lanka oli halpaa. Väri tuntui jo kättelyssä valjulta. Lanka halkeili inhottavasti. Kuinka edullista on lanka, josta suurin osa päätyy jätteeksi? Teen jämäkeristä silkkana katumusharjoituksena tiskirättejä (joita kukaan ei halua), mutta ufo joutaa roskiin.
Voihan villahousut! Näiden lähtökohtana oli jokin ohje. Koska pelkäsin hysteerisesti neuloksen lörpsähtämistä, tulin tehneeksi kittanaa. Lanka on Dropsin Fabelia. Kiva ja tarpeellinen vaate olisi tullut, mutta kasvoimme niin sanoakseni erillemme. Tuomio: roskiin.
Pinkki-oranssi-punainen huivinaihio tukehtui mahdottomuuteensa tammikuussa 2017. Käyttäisin pirtsakan väristä huivia, jos saisin sen valmiiksi, mutta kun en saa. Projektin piti olla sellaista rohkeaa vapaaneulontaa: ei ohjetta, hyvin väljä visio ja posotetaan menemään villisti. Juu ei. Jos olisin jättänyt aaltoilevasta reunasta i-cordin pois, olisin saattanut jaksaa vähän pidemmälle. Ehkä. Tuomio: huokauksen kera poistoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti