5. kesäkuuta 2017

Kukkaa pukkaa


Neulegraffitiprojekti antoi luvan louhia seiskapeikkovuorta "hyvään tarkoitukseen". Tietäväinen Wikipedia kertoo, että neulegraffiti on "tekstiilitaiteen ja katutaiteen välimuoto, jonka on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä".

Päästin välimuotoisen tekstiili- ja katutaiteellisuuteni valloilleen ja virkkasin vapaasti 23 kukkaa. Virkkaaminen oli hauskaa, joten ainakin osasen tekijälle neulegraffiti on jo tuottanut hyvää mieltä. Toisaalta pelkkä ajatus graffitin kokoamisesta kauhistuttaa. Kammo saattaa olla kroonista tai ainakin pitkittynyt. Vuonna 2014 virkkaamani 130 palan torkkupeitto on edelleen kokoamista vaille valmis.

Seiskapeikkovuori ei sanottavasti kutistunut ja työn jälki on, öh, vaihtelevaa, mut onhan nää melko pirteitä.


Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Koukku: olikohan 3,5
Menekki: 130 g
Valmis: 5/ 2017
Fiilis: ristiriitainen

14. toukokuuta 2017

6,5 metriä meditaatiota

Koska varastosta löytyi vielä 65 grammaa vihreää seiskapeikkoa ja neulegraffitiprojekti oli vielä auki, neuloin peikot i cord -pötkyläksi. Pötköä syntyi ainakin 6,5 metriä ja mielenrauhaa toinen mokoma. Ooooommmmmmm.


Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: 65 g
Valmis: 5/ 2017
Fiilis: oikeasti tämä oli langan tuhoamisprojekti

30. huhtikuuta 2017

MM-kisakatsomoputken päässä näkyy kirjavaa

Taitoluistelun MM-kisat järjestettiin Helsingissä 29.3. - 2.4.2017. Tarvitsin kisakatsomoneuleen Areenoiden äärelle. Yle Areena tarjosi maittavan kattauksen asiantuntevasti selostettuja kisälähetyksiä. Hartwall Areenalla kävin ihan paikan päällä jännittämässä miesten vapaaohjelman suorituksia. Kykenin neulomaan 3o, 1n -tuubia siinä sivussa langasta, jota on 350 metriä 100 grammassa. Tähän asti suoritusvarmuus on riittänyt seiskapeikon vahvuuteen. Kauden korkeimmat tekniset pisteet mulle tästä.

Taitoluistelukisoihin mahtui ainakin taidetta, urheilua, sirkusta, oopperaa, kummallisia musiikkipotpureja, elämää suurempia tunteita, tuomaristolle muikistelua, muksahduksia, onnistumisia, itsensä ylittämisiä, maailmanennätyspisteet, henkeä salpaavaa jännitystä, pehmolelu-/lahja-/kukkakuuroja, rallienglantia, kimallusta, säihkettä, paljetteja ja hieltä haisevaa polyesteria. Kyllä kannatti.

Päättelin ankean harmaat neulepötkylät 2.4. Jos jotain tekisin toisin, sujauttaisin edes muutaman paljetin harmauteen. Ja siitä se sitten tavallaan lähti.

Nimittäin. Riemunkirjava piristi, kun taivas räki räntää, yleinen harmaus vallitsi ja lumen alta paljastui niitä kevään merkkejä, joista yleisönosastot tähän vuodenaikaan vaikeroivat. Kirkuvan kukertavaa oli törkeen hauska neuloa. En kuitenkaan halua taapertaa My little pony -tallin vatsatautiepidemian kirjavissa säärenlämmittimissä, joten hus poistokoriin menee tämä pirteä pari.

Tapaus lienee kuitenkin edistysaskel neulontaharrastukseni saralla. Kädet liikkuu, suu käy ja jälkeä syntyy vailla tarkoitusta. Komponenttipisteet nousi just uudelle levelille.

P:lle kiitos kuvista!

Mitä: 2 x säärystimet
Lanka 1 (harmaa): Viking Baby Ull, 100 % merinovilla, 50 g = 175 m, puikkosuositus 3, tiheys 28 s, konepesu 40 C, väri 315/harmaa
Puikot: Knit Pro kantikkaat 2,5
Menekki: 100 g
Valmis: 4/2017

Lanka 2 (kirkuva) : Drops Fabel, 75 % villaa, 25 % polyamidia, 50 g = 205 m, puikkosuositus 3, tiheys 24 s x 32 krs, hienopesu tai villaohjelma 40 C, värit print 310/ sunset ja uni colour 109/ kirsikanpunainen
Puikot: Knit Pro kantikkaat sukkikset, 2,5 ja 3
Menekki: 90 g
Valmis: 4/2017
Fiilis: Pikku ponit tarvitsevat Imodiumia



28. maaliskuuta 2017

Sekä alkeellista että ankeaa

Mikään ei etene, saati valmistu, hyvä jos joskus huvittaa. Yhden Seiskapeikkokerän neuloin ainakin viidentoista metrin mittaiseksi neljän silmukan i-cord -pötkyläksi vieläpä tositarkoituksella. Paikallinen neulontaporukka Kipakat väkertää kesäksi Jyväskylän kävelykadun alkuun Suomen käsityön museon kulmille neulegraffitin, jonka osaksi suikero toivottavasti upotetaan. Mitään kokonaissuunnitelmaa neulehärpäkkeeseen ei tiettävästi ole. En halua ajatella, mitä nirunarulla teen, jos se ei sovikaan kukkivien puiden teemaan.

Yhdet isot seiskapeikkosukat tein hätäpäissäni matkaneuleena, kun aineksia kummempaan ei lähdön hötäkässä osunut käsiin. Että on ankeaa.

Kohtalon voima pusertaa polyamidikarvaista silmukkakasaa.
Keskeneräisten kasassa on yksi pusero, sukat, säärystimet ja kirjoneulelapaset. Vaan kun ei.

Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: sukat 140 g, i-cord -luikero 150 g
Valmis: 2-3/ 2017
Fiilis: ankeuden multihuipentuma