28. lokakuuta 2017

Tavallista, vaikeemman kautta


Berrocon villa-alpakoista olen neulonut ennenkin, ja soisin merkin kotiutuvan jonkin suomalaisen lankakaupan valikoimaan. Lievästi ruosteisen punaisen orpokeräsen kotiutin Lankahamstereista. Näin kerän het pipona.

Pipon neulominen on vaan niin... Ei meinaa saada sopivaa. Eikä kaltaiseni tuhertelijan kannata alkaa kehitellä mitään kuviokommervenkkejä. Käsissä oli universumin viimeinen kerä suosikkilankaa, jonka halusin silmukoida viimeistä metriä myöten peruspipoon. En tullut aloittaneeksi myssyä latvasta. Pääsin siis neulomaan ja purkamaan ja neulomaan ja purkamaan ja neulomaan. Lankaa kului 45 g, mutta neuloin sitä ainakin 90 g.

Tubular cast-on apulangan ympäri silmukoiden (ohje hukassa) ei näyttänyt hyvältä. Uusi, italialainen aloitus Ullaneuleen ohjeella pääsi jatkoon. Joustimen jälkeen tulin lisänneeksi silmukoita hövelisti. Puolivalmiste näytti kallistuvan valtaisaksi säilytysratkaisuksi ja lanka hupeni uhkaavasti. Purin sileäneuleosuuden alkuunsa. Maltillisempi silmukoiden lisäys tuotti toivotun kokoista pötköä. Kaventelin pipon valmiiksi vain todetakseni, että langasta riittäisi pitempäänkin, ts. sopivampaan päänlämmittimeen. Kavennusosio purkuun. Muutama lisäkerros ennen uutta loppusuoraa. Kerästä jäi edelleen 10 %. Turnausväsymys ja lopputuloksen kelvollisuus katkaisivat purkoosin.

Katajainen napanappi estää sielua karkaamasta. Oranssiraidallinen suikale merkkaa niskapuolen (ja peittää rumahkon aloitussauman).

Saadakseni perusmyssyyn edes jotain jänskää, kiinnitin kavennuspyörteen napaan katajanapin. Koska tuiki tavallisessa pipassakin on hyvä olla etu- ja takapuoli, neuloin takapuolen merkiksi pienen raidallisen suikaleen.

Ai ai, mä niin tästä pipasta pidän.

N:lle jälleen kiitos malleilusta!

Mitä: pipo á la Kuha neuloo
Lanka: Berroco Ultra Alpaca Light, 50 % super fine alpaca, 50 % Peruvian wool, 50 g = 133 m, puikkosuositus 3,75, käsinpesu viileässä vedessä, väri 4281 redwood mix. Pari pätkää Drops Alpacaa keskitaka-merkkiin.
Puikot: jotkut sukkikset 1900-luvun puolivälistä, 3,5
Menekki: 45 g
Valmis: 10/2017

22. lokakuuta 2017

Ääripäät tiskirättikässäkaapista ulos

Lankavaraston jämäosastolla iski itaruus. En muka raatsinut heittää 37 gramman villasilkkijämäkerää poistoon. Silkkivillasta tuli puuvillalla jatkettuna pari tiskirättiä eli sievistellen keittiöliinaa. Tai sitten ne päätyvät pesulapuiksi. Tai hipelehdintäterapeuttisiksi olioiksi, koska ovat kauttaaltaan niin herttaiset.

Pirtin Kehräämön villasilkkilangasta tein joskus unisukat, joita parempia joutuu etsimään kauan eikä löydä. Sukat olivat lempeän lämpimät nukkupesät pikku käpälille, maallista onnea autuaammillaan. Oi, kaiholla heitä muistelen. Neule ei tosin kestänyt kummoisesti edes unisukkina, mutta täydellisen ihanat olivat niin kauan kuin kestivät. Parhaista parhaat suloiset. Mums!

Lankavaraston pimeimmästä nurkasta löytyi puolestaan heräteostos puolen vuoden takaa, 100 grammaa hamppulankaa. Tiskiliinavimmassa neuloin siitäkin luutun. Kuvioksi poimin jostain mallikirjasta sellaisen, joka näyttää samalta edestä ja takaa. Kaksipuolisissa neuleissa kannatan kaksipuolista mallineuletta.

Malli hyvä, lanka hanurista. Suosittelen hamppulangan neulomista täydestä sydämestä jokaiselle pikku masokistille. Lanka on karmeaa, kankeaa, tönkköä, raskasta, repivää ja työlästä työstettävää. Samaan aikaan valon kirkasta kärsimystä ja sieltä ja poikkeuksellisen syvältä poikittain pyrskähtelevää mustinta tuskaa. Jopa Noro Kureyon Sock on letkeän luistavaa lutulöpsönaminamia Allhemp6-hamppuun verrattuna.

Hamppuneulemainosten lupausten on parempi pitää paikkansa: "loistava imukyky", "kuivuu nopeasti", "kestävä ja pitkäikäinen". Hamppulangan jämistä luovuin ketterästi. Villasilkkilappuset tyynnyttivät rättiraivon hups-heijaa ja hmmmmm-ommmmm.


Mitä: tiskirättejä
Langat:
- Pirtin Kehräämön Villasilkkilanka 3-säikeinen, 50% villa, 50% Öko-Tex Standard 100 -sertifioitua silkkiä. 100 g = 230 m. Puikot 3 - 4. Käsinpesu. Väri 05/tummanharmaa
- unidentified löyhäkierteinen puuvillalanka, luonnonvalkoinen
- Lanaknits Allhemp6, 100 % hamppu, 100 g = 150 m, puikot 3,75, väri 39/midnight blue
Puikot: vähän kaikenlaisia, 2,75 - 3,5
Menekki:
- villasilkki-puuvillarätit yht. 50 g
- hamppurätti 45 g
Valmis: 7/2017
Fiilis: kun on nämä ääripäät

14. lokakuuta 2017

Seiskapeikkoa, koska



Miksi käytän 7 veljestä -lankaa, vaikka ällöttää? Koska se on paksua, joten valmista tulee ripeästi. Koska sitä on saatavilla joka niemessä, notkossa ja marketissa. Koska se on huokeaa. Koska uusia värejä tulee tuon tuostakin. Monet väreistä on kivoja.

Niinpä varastoon on pikku hiljaa läjäytynyt tuuhea, värikäs ja alati kasvava seiskapeikkokasvusto, josta on helppo ammentaa aineksia alati uusiin perussukkiin, joille käyttäjiä kyllä löytyy, mikä lohduttavana seikkana ja lieventävänä asianhaarana mainittakoon.

Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki:
- sinivihreäkirjavat, koko 42-43:130 g
- vaaleanharmaat sekasiniraidalliset, koko 37-38: 110 g
-  tummanharmaat samasekasiniaraidalliset, koko 43-44: 140 g
Valmis: 6/ 2017
Fiilis: eipä näillä juuri fiilistellä

21. elokuuta 2017

Ley lines, linjakas ihana


Malli on nerokas. Se on simppeli ja jujukas. Huivissa on kaksi oikeaa puolta, mikä on aina erilliskiitoksen aihe: Kiitos! Muoto toimii täydellisesti. Olen käyttänyt huivia paljon ja tulen käyttämään alati enemmän. Se on ihana. Tämä ei ole mielipide saati vaihtoehtoinen fakta.


En muista, missä kiinnitin malliin huomiota ensimmäisen kerran. Ehkä Ravelryssä. "Alkuperäinen" Locatellin olmin kalpea Ley lines näytti silmissäni, noh, kalpean olmilta. Ja hankalalta. Liian isoltakin. Rakenne jäi kuitenkin kiehtomaan ja kaihertamaan. Jonkin virkeämmän värisen toteutuksen näin livenä, olikohan männä vuonna, Titityyssä, ja siitä se ajatus sitten lähti, toteutuakseen jo vuotta myöhemmin.


Lanka oli värin puolesta hutiostokseksi tuomittu, suloisen pehmeä alpakka-puuvillasekoite. Verkkokaupasta ostin. Näytöllä näytti makuuni kutkuttavan rajun pinkiltä ja roosalta. Pinkiltä!!! Paketista paljastui raakaa ja pölyistä radan varren vadelmaa.

Lanka kypsyi varastossa ainakin kaksi vuotta. Kypsyi tasapainoiseksi, marjaisaksi, sopivan hapokkaaksi. Kuvissa väri on vähän vaimea. Syytän nurmikkoa ja pensaita (en esimerkiksi allekirjoittaneen puista kuvauspaikanvalintasilmää tai kuvankäsittelytaidon ilmeisiä kehittämistarpeita). Toisaalta väri näyttää vaihtelevan tosielämässäkin valaistuksen ja ympäristön mukaan tosi oudosti. "Epävakaa vadelma" ei liene kuitenkaan valmistajan antama myyntinimi.


Neulominen oli hauskaa ja helppoa. Koko ajan tiesi, että tästä tulee hyvä. Toteutukseni on ohjekokoa hivenen pienempi, käyttökelpoisuudessaan vertaa vailla. Saatan neuloa mallin toistekin.

N:lle kiitos neulemalleilusta!

Malli: Ley Lines (Joji Locatelli). Maksullinen ohje.
Lanka: Manos del Uruguay: Serena, 60 % baby alpaca, 40 % pima cotton, 50 g = 155 m, puikkosuositus 3,5 - 4 mm, tiheys 22-26 s = 10 cm, kuiva- tai käsinpesu, tasokuivaus, väri 6411
Puikot: Knit Pro pyörö, 3,5 tai 3,75
Menekki: 150 g
Valmis: 6/2017
Fiilis: Hallelujahuu, jee & jee!