30. heinäkuuta 2017

Sateenkaarta steppaillen


Kaksi kerää Austermannin ihanuutta huhuili halukkuuttaan päätyä polvareiksi. Olen neulonut saman värisestä Step 6:sta aiemmin huivin. Sukkien sileässä neuleessa väri esiintyy mielestäni enemmän edukseen kuin tuossa aina oikein -huivissa.

Neuloin sukat varpaista varteen, vuoroin kahdelta kerältä ja enimmäkseen 1-5 kerroksen raidoin. Voi tytöt, että langan aloe vera - ja jojobaöljyt hellivät käsiä! Seiskapeikkosulkeisten jälkeen Step totisesti valelee balsamia haavoihin.

Sukat ovat tuiki tavalliset. Terässä on 52 silmukkaa, johon lisäsin pariin otteeseen 2 silmukkaa ennen kantalankaa. Varren lisäykset aloitin noin kymmenen senttiä kantalangan jälkeen. Lisäykset tein joka viides kerros siihen asti, että silmukoita oli yhteensä 80. Ennen joustinta kaventelin silmukkamäärän 72:een. 


Lankaa jäi vielä vaikka nilkkureihin, sillä sateenkaari Step -kerät ovat muhkeita 150 gramman pullukoita. Näistä tuli söpöt!

Mitä: polvisukat, koko 38-39
Lanka: Austermann Step 6 Irish Rainbow, 75 % villa, 25% polyamidi 150 g = 375 m, puikkosuositus 3-4, tiheys 22 s, konepesu 40 C, väri 630/lila/vihreä
Puikot: Knit Pro kantikkaat & tavalliset sukkikset 2,5 - 3
Menekki: 160 g
Valmis: 7/2017

13. heinäkuuta 2017

Tubulaarista mielihyvää ja -pahaa


Säärystinvaihde aktivoitui. Lisäsin neulostuubiin oppimistehtäviä: tubular cast on ja tubular bind off sekä yksinkertainen palmikko. Tubular cast on eli italialainen aloitus on nyt mun uusin bestis, niin siisti, että saattaa olla I cord -reunuksen erimunainen kaksonen. Päättelytekniikkaa en oppinut.

Simppeli palmikko, jossa jotain hereillä oloa vaativaa tapahtuu joka kahdeksas kerros, on rattoisa neuloa. Kannattaisi niillä joka kahdeksannella sitten olla todellakin valppaana. En viitsinyt käyttää apupuikkoa parin silmukan siirtelyyn ja päädyin poimimaan ja korjaamaan jälkikäteen muutaman letiltä pudonneen karkulaisen.

Säärystimen toisen pään joustimen kaavailin viimeisteleväni tubular bind off -tekniikalla. Ohjetta noudatin ja etäisesti siistiltä päättely näytti, mutta eihän se reuna joustanut yhtään mihinkään. Enkä tiedä, missä tyrin.

Yritin korjata mokan ovelasti. Neuloin erillisen joustinosan, jonka aloitin tubular cast on-tekniikalla, ja sitten kyökkipistelin säärystimen päähän. Saumasta tuli törkeän ruma, ja kyökkipistojen purkaminen se vasta v-maista onkin. Seuraava siirto oli päätellä kolmella puikolla kappaleet yhteen: Tervemenoa ojasta allikkoon! Yrityksen toivottomuus selvisi onneksi nopeasti.

Projektista eroon päästäkseni neulaisin viimein säärystimen jatkoksi joustinta sen verran pitkästi, että käyttäjä varmasti havaitsee, että säärystimissä on kaksi selvästi erilaista päätä: yläpää ja alapää. Päättelin reunan ihan tavallisella joustavalla menetelmällä. Ei tubulaarisen siisti, mutta saa luvan kelvata.

Seuraavassa versiossa, jossa en tule käyttämään mitään tubulaaria, laitan palmikoiden välisiin oikeiden silmukoiden jaksoihin ehkä vain kaksi silmukkaa neljän sijaan. Palmikkojuttu on ihan kiva, erittäin joustava, lanka miellyttävän pehmeää ja harmaa hyvä väri, mutta omiin jalkoihin en näitä pahan mielen pötkylöitä suostu vetämään. Taitaa jäädä se seuraava versiokin tekemättä.

Mitä: säärystimet
Lanka: Viking Baby Ull, 100 % merinovilla, 50 g = 175 m, puikkosuositus 3, tiheys 28 s, konepesu 40 C, väri 315/harmaa
Puikot: Knit Pro kantikkaat 2,5
Menekki: 105 g
Valmis: 6/2017

5. kesäkuuta 2017

Kukkaa pukkaa


Neulegraffitiprojekti antoi luvan louhia seiskapeikkovuorta "hyvään tarkoitukseen". Tietäväinen Wikipedia kertoo, että neulegraffiti on "tekstiilitaiteen ja katutaiteen välimuoto, jonka on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä".

Päästin välimuotoisen tekstiili- ja katutaiteellisuuteni valloilleen ja virkkasin vapaasti 23 kukkaa. Virkkaaminen oli hauskaa, joten ainakin osasen tekijälle neulegraffiti on jo tuottanut hyvää mieltä. Toisaalta pelkkä ajatus graffitin kokoamisesta kauhistuttaa. Kammo saattaa olla kroonista tai ainakin pitkittynyt. Vuonna 2014 virkkaamani 130 palan torkkupeitto on edelleen kokoamista vaille valmis.

Seiskapeikkovuori ei sanottavasti kutistunut ja työn jälki on, öh, vaihtelevaa, mut onhan nää melko pirteitä.


Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Koukku: olikohan 3,5
Menekki: 130 g
Valmis: 5/ 2017
Fiilis: ristiriitainen

14. toukokuuta 2017

6,5 metriä meditaatiota

Koska varastosta löytyi vielä 65 grammaa vihreää seiskapeikkoa ja neulegraffitiprojekti oli vielä auki, neuloin peikot i cord -pötkyläksi. Pötköä syntyi ainakin 6,5 metriä ja mielenrauhaa toinen mokoma. Ooooommmmmmm.


Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: 65 g
Valmis: 5/ 2017
Fiilis: oikeasti tämä oli langan tuhoamisprojekti