1. joulukuuta 2019

Nappilapaset Tukuwoolista


Oi, tästä langasta tulee lapsuus mieleen! Korkeat kuulaat pakkaspäivät. Vitalis. Ulolta tuoksuvat vaatteet. Pitkävartiset harmaat huopikkaat. Pistelevät villahousut ja pipo, jonka haluaisi raapia päänahan kanssa irti kallosta. Niin mielelläni pitäisin Tukuwoolista, mutta kun en vaan voi.


Oli tarve: napakat pikkulapaset. Tukuwoolin hohka aivan ihana punainen. Intialainen peukalo on edelleen kätevin kaikista, vaikka näyttää kummalliselta. Lapasta napakoittaa (niin luulin), kun neuloo siihen palmikkojoustinta. Sekin näyttää typerältä. Selkämyksen 2 silmukan palmikon saattelu siististi kärkikavennukseen osoittautui mahdottomaksi, joten neuloin ja purin peukalonpaikan jälkeistä elämää jokusen kerran. Aloin kaivata valmista mallia. Ravelry ei tuonut helpotusta.

Kärkeen tulla tupsahti nurja kenttä, joka huusi täytettä. Titityystä löytyi hurmaavat mustarastaat kenttien keskelle. Nappien ansiosta lapasista tuli söpöt. Vasemmasta lapasesta tuli tiukempi kuin oikeasta. Kylvetys avasi neulosta ja loivensi sekä kokoeroa että kutitusta hiukkasen.


Tuku-kerät olivat reiluja. Ostin kaksi 50 gramman vyyhtiä.  Lapasiin meni 50 g, mutta lankaa jäi vielä 70 g. Harvemmin näin päin!


Malli: Node (= no design eli oma säätö)
Lanka: Tukuwool sock, 80 % suomalainen lampaanvilla, 20 % polyamidi, 50 g = 160 m, väri H20/ hohka
Puikot: 2,5 ja 3
Menekki: 50 g
Valmis: 11/2019



29. marraskuuta 2019

Tein sopivan kokoisen pipon!




Gilliatt-pipoon tuli reilusti kasvunvaraa. Pipon täytteen kasvua odotellessa neuloin tutuksi tulleen, litteää palmikkoa muistuttavan kuvion toiseenkin pipoon. Lankana oli Gilliattia ohuempi ja rouheampi Brooklyn Tweed Loft. 

Gilliatt-kokemuksen pohjalta kehitin pipomallia. Aloitin myssyn kolmesti eri silmukkamäärillä saadakseni sopivan kokoisen päänlämmittimen. Kannatti! 106 silmukkaa osoittautui sopivaksi reunukseen. Sen jälkeen lisäsin 6 s. Tein kuvioon istuvan joustimen vain kuvion kohdalle, muualle 2o, 2n. Muotoilin reunuksen lyhennetyin kerroksin, mikä parantaa käyttömukavuutta. Lopettelin kuvion ennen kavennuksia mielestäni ihan asiallisesti, vaikkakaan en ehkä tyylikkäimmällä mahdollisella tavalla. Harkinta ja harjoittelu kuitenkin kannatti.

Loftista en kyllä neulo enää ikinä (paitsi että lankaa jäi). Loftin värikartalla on monta kauniin maanläheistä väriä. Tweednypyt antavat lankaan eloisan säväyksen. Karstalanka on kuitenkin karheaa ja haperoa. Vaikka käsialani ei ole erityisen tiukka, onnistuin nirhaisemaan langan poikki ainakin kolmesti kavennuksissa tai silmukoita ristiin neuloessa. Neuloessa pinta vaikutti kutittavalta ja vähän roskaiselta. Kylvetys teki neulokselle pienen ihmeen. Valmis pipo on oikein miellyttävä käyttää - ja tällä kertaa sopivan kokoinen!


Malli: Kuhan Apaja 2.0 (eli oma viritelmä)
Lanka: Brooklyn Tweed Loft, 251 m = 50 g, 100 % Targhee-Columbia-lampaiden villa, tiheys 2 mm puikoilla n. 32 s., 2,75 puikoilla n. 28 s., 3,5 puikoilla n. 24 s., käsinpesu, tasokuivaus, väri artifact
Puikot: 2,5 ja 3
Menekki: vaivaiset 35 g
Valmis: 11/ 2019

23. marraskuuta 2019

Pipo/ pään säilytysratkaisu


Neulekuvioita esittelevästä kirjasta löytyi kiva litteää palmikkoa muistuttava malli. Olin kopioinut kaavion joskus, mutta en muka kyennyt ymmärtämään, miten silmukoiden kierrot oli tarkoitus tehdä. Päätin oppia tekemällä.

Loin 110 silmukkaa. 102 olisi riittänyt, vähempikin. Sommittelin kuvioryhmän etuosaan ja joustimen kuvioon sopivaksi. Pidän lyhennetyillä kerroksilla muotoillusta reunuksesta, mutta enpä sitten toiminut mieltymykseni mukaan. Matkan varrella aloin epäillä, että neuleen pitäisi olla tiiviimpi. Kuvion ja kavennuksen yhteensovittaminen meni toisella puolella vähän sinne päin. En purkanut enkä vaihtanut pienempiin puikkoihin, vaikka kyseessä on pikkuneule ja lanka sen oloista, että kestää uudelleen neulomista.

Sitä saa, mitä tulee. Tuli tilava pään säilytysratkaisu. Olen viihtynyt pipon uumenissa. Kuviomallia käytän varmaan toistekin, ehkä Gilliattiakin. Lanka on miellyttävää neulottavaa, mukavan pyöreää ja joutuisaa. Villanhoitoainekäsittelyn jälkeen neulos asettui ja vaikuttaa vallan sopivan tiiviiltä. Langalle vahva suositus, vaikka kerässäni oli solmuja kaksin kappalein.


Malli: Kuhan Apaja (eli oma viritelmä) -pipo
Lanka: De rerum natura Gilliatt, 100% merinovilla, 100 g = 250 m, puikkosuositus 4-5, 18 x 26 = 10 x 10 cm, käsinpesu, väri 310601 Nuit
Puikot: 4,5
Menekki: 55 g
Valmis: 11/2019

12. lokakuuta 2019

Puoli kilometriä lankaa mutkalle



Nämäkin lankakaapin aarteet odottivat jokusen tovin ennen puikoille päätymistä. Neuloin harmaan kirjavasta Silk Blendistä yhden huivin jo 2014. Se huivi on rakas ja huolella käytetty. Keränen keltaista oli jossain välissä ilmestynyt piristämään synkän sorttista Silk Blend -jemmaa.

Osa harmaan jämistä muutti jokin aika sitten uuteen kotiin, jossa valmistuivat pikapikaa huiviksi.  Siitä se ajatus sitten lähti.


Malli on vanha tuttu, Kuhan - eli otin puikot, lankaa ja ryhdyin toimelle. Harkitsin hetken jopa jonkin mallin mukaan etenemistä, mutta langan riittävyys mietitytti. Suunnitelman virkaa toimitti sitten kolme suuntaviivaa: tee niin iso huivi kuin langoista suinkin saa, käytä feather and fan -kuviota ja viimeistele reuna keltaisella i cord -päättelyllä.

Huivista tuli hyvän kokoinen, aaltoja on ja i cord -reunus. Mustaa ja keltaista lankaa jäi nöttöset, mutta eiköhän niistä eroon pääse.


Manosin lanka on niiiiin ihanan pehmeää ja lutusta, että on sama, miltä kaulanlämmike näyttää. Huivista tuli kiva, hyvä ja mukava. Toimii!

Malli: Kuhan (eli oma viritelmä)
Lanka: Manos del Uruguay Silk Blend, 70 % merinovilla, 30 % silkki, 100 g = 270 m, puikkosuositus 3,5 - 4, neuletiheys 22-24 s = 10 cm, hellävarainen käsinpesu ja tasokuivatus, värit 7570 Eclipse ja pari muuta.
Puikot: 4,5 tai 5
Menekki: 190 g
Valmis: 10/2019