Huovuta - ja takuulla yllätyt

Lapaset ennen huovutusta

Pia väitti, että huovuttaminen on hauskaa. Otin todesta. Äkki-innostus esti järjen käytön. Hommasin ämpärillisen Novitan Puroa. Tarjolla sattui olemaan kosmisen migreenikohtauksen väristä lankaa. Neuloin kahdet valtavat rasat.

Huovutus ei sovi kontrollifriikille. Lopputulos on usein mielenkiintoinen tai yllättävä, jotka ovat kiertoilmaisuja pettymykselle ja jopa katastrofille. Lisäjännitystä hankkeeseen tuo, jos talon sähköjärjestelmä on mitoitettu 50-luvulla vallinneen elämäntavan tarpeisiin.

Ensimmäistä huovutuskokeilua hidasti sähkökatko pesuohjelman alkupuolella. Villa oli tuskin alkanut huopua. Pesukoneen ohjekirjanen oli hukassa. Kun sähköt palasivat, oli pinna hieman kireällä. Laitoin 60 asteen ohjelman pyörimään. Tarkoitus oli keskeyttää se puolen tunnin kohdalla.

Unohdin. Kone paukutti koko kirjopesuohjelman läpi. Rummusta kopsahti pihalle tylppiä esineitä. Väkivaltaa käyttäen kapuloihin sai runnottua ontelomaisen muodostelman keskelle. Olin ihan oikein ja erityisen huolellisesti ommellut sekä kämmenosan että peukalon sisään pakastepussin ennen pesukoneen kitaan heittämistä. Kappaleiden taipuisuusominaisuudet olivat lähellä nollaa. Pussien poistaminen oli yhtä tuskaa.

Opiksi se, että huovutettavan kappaleen sisälle ei kannata kiinnittää erityisen huolellisesti yhtikäs mitään, mikä on tarkoitus poistaa myöhemmin.

Alleviivattakoon, että kyseessä ei ole epäonnistuminen. Lopputulos on vain odottamaton.

Perusteellisesti huovutettu villa haastaa lujuudessaan rautalapion.