30. kesäkuuta 2014

Kevyt nopee


Käytiin Tampereella. Pörheä lankakeränen halusi matkustaa kanssamme Keski-Suomeen. Keskiyöllä se muuttui pieneksi tuubihuiviksi.

Lanka: Rowan Kidsilk Haze Trio, 70 % super kid mohair, 30 % silkki, 50 g =140 m, puikot 5,5, tiheys 17 x 20, Hellävarainen käsinpesu 30 C, väri 794 loganberry
Menekki: 50 g

26. kesäkuuta 2014

Nyt Riitti


Elokuussa 2013 aloitin villatakin Cascade 220 superwash -langasta. Utuisen lila väri yllytti ostamaan. Lankaa oli tarjolla tasan 5 kerää. siis vähän. Neulomistuntuma oli mukava. Miten voikin lanka tuntua joustavalta, napakalta, asialliselta ja laadukkaalta samanaikaisesti. Cascadet taitavat syystäkin olla suosittuja. Paitsi että valmis vaate alkoi nuhjaantua parissa viikossa.

Ikinä en ole oikeaa palmikkoa tehnyt, valetta vain. Suunnittelin opiskelutarkoitukseen ihan ikioma itse simppelin takkimallin. Halusin palmikon jatkuvan katkoksetta olan yli. Ei olkasaumaa. Lankaa oli 500 g ja sen pinnanmuodostuskapasiteetti arvoitus. Onneksi Kikka Kakkonen on mun paras kässäkaveri.

Aloitin siis takakappaleesta väliaikaisella aloituksella. Neuloin muutaman kerroksen sileää ja aloitin kaapelin kääntämisen v-tyyliin välissään kahden kerroksen helmineuletta. Kun pötkylöiden välissä oli mielestäni riittävästi silmukoita, aloitin kädentien kavennukset ja olkaa kohti kiipeävät kapeat palmikot. Surautuin olan yli sekä pääntien ja etukappaleiden kädentien osuuden, kunnes etukappaleen mitta oli sama kuin takakappaleen tähänastinen. Sitten keräsin taka- ja etukappaleiden silmukat tasoksi ja neuloin kerän loppuun. 200 g 500:sta oli käytetty, takilla mittaa kitsaan boleron verran.

Matkan varrella Knit Pron kaapeli irtosi holkista. Kaapelilla oli tikuteltu tuskin kahta kilometriä lankaa. Kävin Titityyssä vaihtamassa ehjään. Kaapelivamma on kuulemma tyyppivika. Korjausvinkiksi tarjottiin pikaliimaa, jos ehjään vaihtaminen ei aina inspiroi. Huono homma.

Tein seuraavaksi hihat. Halusin täyspitkät. Helman mitasta olisin valmis tinkimään tai kikkailemaan sen mieluisaksi kankaan avulla. Top down sleeves syntyi juutuupin avustuksella. Takki taisi valmistua syyskuun puolivälissä.

Kuukauden kuluttua Poppelin laarissa palloili vielä kaksi kerää samaa väriä: Asiakaspalautus hamstrauskeikkani jälkeen. Ei harmita. Varaamani lanka riitti, eikä jäänyt jämiä.

T:lle suurkiitos kuvista! Jälleen.

Malli: Riitti (= oma säätö)
Lanka: Cascade 220 Superwash, 100 % villa, 100 g = 200 m, 20-22 s = 10 cm, puikot 4-4,5, 
Puikot: 4,5 ja 4 Knit Pro, pyöröt
Menekki: 500 g
Fiilis: ai että!!

22. kesäkuuta 2014

Ohjeen mukaan onneen, Mara


Luminen elina -blogissa näin kaksi tavattoman kaunista Mara-huivia. Blogisti tarjosi upeiden kuvien lisäksi ohjeen suomennoksen ja tukun käyttökelpoisia vinkkejä. Näin myös alkuperäisen ohjeen, jonka kuvissa pönötti aneeminen ja tönkkö versio Marasta. Alkuperäisohjeen perusteella en olisi vilkaissut huivia sekunnin vertaa. Kuvilla on väliä, etenkin ihmiselle, jonka mielikuvituksessa on kehittämisen varaa.

Mara on mainio: konstailematon, selkeä, antaa langan loistaa. Ennen kaikkea malli on helppo.

Varastosta löytyi 300 g Manos del Uruguayn Silk blend finoa. Ryhdyin neulomaan elämäni ensimmäistä kolmiohuivia. Kun kerroksella oli seitsemänsataa seitsemänkymmentä seitsemän  silmukkaa, aloin ymmärätää, mitä neulistit tarkoittavat, kun kaipaavat malleja, jotka pitävät mielenkiintoa yllä. Mara koettelee pinnan, niska-hartiaseudun ja perslihasten kestävyyttä. Mutta moni lanka tuottaa kauniin Maran, uskallan luvata. Olen omaani sietämättömän tyytyväinen.

Tanjalle suurkiitos kuvista!

Malli: Mara
Lanka: Manos del Uruguay Silk blend fino, 30 % silkki, 70 % villa, 225 m = 50 g, ohjetiheys 28 x 36. puikot 3 mm, väri 6362/ rust, hand wash in cold water only, dry flat, do not iron
Menekki: 220 g
Valmis. parahiksi marraskuun pimeään
Fiilis: osasin neuloa ohjeen mukaan!


14. kesäkuuta 2014

Julistan laidunkauden avatuksi

 
... hieman jälkijunassa, mutta kumminkin. En ole jaksanut neuloa silmukkaakaan, joten kaivan päivänvaloon arkiston aarteita.

Ihan ite suunnittelin ja toteutin tämän uhkarohkeasti lasissa pukittelevan ponivarsan. Työssä oli aika paljon nysväämistä ja nyhertämistä.

Viereisessä kuvassa poni poseeraa ennen uuniin pukkaamista. Eniten jännitti, sulavatko silmää ja sierainta merkkaavat sirpaleet kaavailluille paikoilleen vai vaeltavatko anatomisesti arvaamattomille sijoille pilaten ilmeen.

Olen tyytyväinen.

7. kesäkuuta 2014

Trumpettihihat 70-luvulta

Perusteellisen venkoilun päätteeksi Torvisoittoa tammistossa -paita sai kuin saikin hihat. Ne ovat vajaamittaiset mutta riittävät, mallia tiskari eikä trumpetti, vaikka otsikko niin horisee. Töräytetään tähän väliin fanfaari. Töttöröö.

Mainittakoon, että Jyväskylän keskustaa rajaa Harju-niminen harju, jonka Vesilinna-nimisestä vesi- ja näkötornista soi kesäiltaisin klo 20 iltasoitto. Trumpettiesityksen vaikutuksesta keskusta-alueen rakennuskantaan ei ole raportoitu. Jerikon muureillehan torvimusiikki oli kohtalokasta. Lemmikkieläimemme iltasoitto vaivuttaa transsiin. Se ei voi olla ulvomatta biisin päälle kaihoisaa sooloa.

Ensiksi mukavuusalueen rajat sortuivat rytisten, kun aloitin villapaidan langasta, jota on 400 m / 100 g. Seuraavaksi raja-alueilla aiheutti vakavia tuhoja väri. Valitsemassani yhdistelmässä on vähän sellainen 70-luvun klangi. Louhittaren Väiskin tammi sisältää pätkittäin keltaista, vihreää ja oranssia. Värien vaihtelu näytti vyyhdillä ja neuloessa virkistävältä, mutta neuloksena pelkästään oudolta. Yleensä en ruskeaan kajoa, mutta Iltasoitto-lanka tarttui väkisin mukaan Poppelista. Iltasoiton pohjalangan merkistä ei ole tietoa.

Mitä seuraavaksi? Retu-kengät, Rymd-mehujauhetta ja happamalta haiseva oranssi kupoliteltta? Ruskeat vakosamettihousut ja keltainen poolopusero? Margariinipaketin kukkatarra jääkaapin oveen? Virkkasin paidan rintamukseen ruskean sydämen, mutta jätin kiinnittämättä. Se, jolla on omakohtaista kokemusta 70-luvun alun esine-, elintarvike- ja värimaailmasta, ei taannu tässä kohtaa minkäänlaiseen nostalgiaan. 70-luvulla tukat näytti huonolta, koska hiustenhoitotuotteissa ei ollut silikonijohdannaisia.

H:lle kiitos kuvista!

Malli: oma perussäätö
Lanka 1: Louhittaren luola Väinämöinen, 75 % villa, 25 % polyamidi, 400 m = 100 g, tiheys 28-32 s x 36-42 krs, puikkosuositus 2,25, väri tammi, käsinpesu
Lanka 2:  Iltasoitto, 60 % villa, 20 % silkki, 20 % bambu, 420 m = 100 g, 32 s = 10 cm, puikot 2-3, väri ruskea, käsinpesu
Puikot: 2,5 ja 3, Knit Pron pyöröt
Menekki: 280 g
Valmis: 05/2014
Fiilis: erittäin öööö

4. kesäkuuta 2014

Raitasukkajyrä

Pinkinkirjavat jämät upposivat mukavasti harmaaseen taustaan tasaisen tappavalla raidoitusrytmillä 4 + 2, kun samalla nautti Mark Twainin Tom Sawyerin seikkailuja äänikirjana. Antti Virmavirta lukee niiiin hyvin!

Silmukoita on terässä 52, resoriin mennessä 64. Kerroksen vaihtumiskohta varren lisäyksineen on sukan sisäsivulla. Ratkaisu ei taida olla ISO-standardin mukainen. Se näyttää varressa hassulta, mutta tuntuu terässä paremmalta kuin pohjassa kulkeva harjanne ja, mikä tärkeintä, säästää muutamalta pääteltävältä langanpäältä. Ehkä seuraavassa parissa vaihdan kerrosta terässä sisäsivulla ja varressa takana.

Lanka: Drops Fabel, 75 % villa, 25 % polyamidi, 50 g = 205 m, puikot 2,5, tiheys 26 x 34, hienopesu tai villaohjelma 40 C, värit 200/ harmaa ja 655/ wooden rose
Puikot: 2,5 Knit Pro 15 cm sukkapuikot
Menekki: 60 g
Valmis: 05/2014