10. marraskuuta 2018

195 nirkkoa


Matkaneule, joka ei ole sukka eikä Seiskaveikkaa, on käsityöelämässäni merkittävä laadullinen harppaus. Haaveksin kuunsirpin muotoisesta huivista. Muinainen messuostos, Malabrigon herkku kaapin uumenista, pääsi bussiin ja puikoille. Matkaneulonta meinasi tosin tyssätä alkuunsa, kun toinen Knit Pron vaihtopäistä katosi mystisesti kahvitauolla. Reitin varrelle osui onneksi kyllin hyvin varustettu käsityöliike, ja niin matka jatkui niin langalla kuin maantiellä.


Huivi piti aloittaa vähän äkkiä eikä sopivaa ohjetta osunut näkökenttään. Lähimmäs epämääräistä mielikuvaa pääsi Dropsin ilmaisohje Daydreamer. Aloitin ohjetta pienemmällä silmukkamäärällä, tein lisäykset kahden silmukan päähän reunasta ja ohjeesta poikkeavalla rytmillä, en tehnyt ensimmäistä reikäkerrosta enkä reunapitsiä. Kolme reikäkerrosta sentään on suunnilleen ohjeen viitoittamilla paikoilla, että eikös tuo tuotos ole melkein kuin Daydreamer - tai mikä tahansa näistä tuiki tavallisista huivin lirpakkeista, joita ihmiset neuloskelevat joutessaan.


Alareunaan harkitsin hetken feather & fan -pitsiä, sitten tummempaa värikaitaletta raidoittaen kera i-cord -päättelyn (toista Arroyoa löytyy), mutta laiskimuksena valitsin simppelin nirkkopäättelyn. Vielä nirkkoja nyhrätessäni pelkäsin, että huivi jää pieneksi. Kylvetys avasi ja rentoutti neulosken juuri sopivaksi. Nirkot on ihan kivoja, mutta kyllä tumma reunus olisi kivempi.

Tein huivin lokakuussa. Oranssin, lilan, malvan, roosan, vadelman ja eksoottisten hedelmien sävyt valaisevat ankeaa syksyä. Tarvitsen väriä ja valoa nyt paljon - todella tarvitsen, ja paljon.


Malli: Kuhan (= kuhan neuloin)
Lanka: Malabrigo Arroyo, 100 % merinovilla, 100 g = 306 m, puikkosuositus 3,5 - 4, hienopesu 30 C, tasokuivatus, väri 850/Archangel
Puikot: 4
Menekki: 160 g
Valmis: 10/2018

2. lokakuuta 2018

Jämälangan tuhontaa askel kerrallaan - Step 6

Irish Rainbow varjossa...

Pinkin ja vihreän kirjavasta Step-ihanuudesta olen tehnyt jo huivin ja polvarit. Jämät riittivät yksiin puolipitkävartisiin. Halusin neuloa langan loppuun, joten etenin varpaista varteen. Yritin osuttaa raitoja kohdilleen silleen maltillisesti. Nurinperin neulottu kiilakantapää on näköjään edelleen opettelun alla: sukista tuli jollekin isompikenkäiselle sopivat. En tosin kaipaakaan uutta Step-paria, kun aiemmin valmistuneet polvarit ovat edelleen hyvät ja aktiivikäytössä.

Step 6 on aina vaan mukavaa neulottavaa.

... ja päivänpaisteessa.
Mitä: sukat, koko 40-41
Lanka: Austermann Step 6 Irish Rainbow, 75 % villa, 25% polyamidi 150 g = 375 m, puikkosuositus 3-4, tiheys 22 s, konepesu 40 C, väri 630/lila/vihreä
Puikot: Knit Pro kantikkaat & tavalliset sukkikset 2,5 - 3
Menekki: 130 g
Valmis: 8/2018

21. syyskuuta 2018

Lapasia orpokeristä: Pehmo-Junttilat


Orpokeriähän riittää, eikä saman peruslapasmallin toisto teletappityyliin näköjään tunnu missään, joten tein (huhtikuussa) vielä parit Junttilat. Fabelin parina neuloin saman valmistajan Alpacaa, joka pehmensi neulosta mukavasti. Myös värit ovat Alpacassa pehmoisempia. Tämä lankayhdistelmä menee jatkoon.

Vihreistä tuli vähän oudot ja tilavat puikulat mutta oranssit voisin ottaa jopa käyttöön. Paitsi, että mähän jo päätin tehdä itselleni mustat.

Mitä: 2 x lapaset sormista ranteeseen, intialainen peukalokiila. Koot m ja melko iso.
Lanka 1: Drops Fabel, 75 % villaa, 25 % polyamidia, 50 g = 205 m, puikkosuositus 2,5, tiheys 26 s x 34 krs, hienopesu tai villaohjelma 40 C
Lanka 2: Drops Alpaca, 100% alpakka, 50 g = 167 m, puikkosuositus 2,5 - 3,5, tiheys 23s x 30 krs, käsinpesu max 30 C, tasokuivaus
Puikot: Knit Pro Cubics 3,5 & 3
Menekki:yhteensä 155 g
Valmis: 4/2018


16. syyskuuta 2018

Mokasukista tupatöppöset



Mokasukat meni purkuun. Harmituksen purin kutomalla langan kaksinkertaisena kahdeksi sukkapariksi. Toiminta oli silkkaa langantuhontaa, mutta kaksinkertaisesta Schoppelwollesta tuli valmista viihdyttävän vauhdikkaasti ja randomraidoittumistakin oli mukava seurata. Tuhosta syntyi sellaiset kotoiluun käypäiset lyhytvartiset töppöset. Lohtusukat sopivat reippaalla saturaatiolla tymäköitetyn merellisen värimaailman ystävälle.

Ikinä en enää lähde kivan värin perässä langanohutta lankaa neulomaan. Varppina en. (No, ihan varmasti lähden.)


Mitä: 2 x sukat varpaista varteen, nurinperin neulottu kiilakantapää, leveähkö lesti, koko 38- 39
Lanka: Schoppelwolle Crazy Zauberball, 75% villa, 25% polyamidi, 100 g = 420 m, puikkosuositus 2,5 - 3, hienopesu 40C, väri vihreä-turkoosi (Der Lenz Ist Da!)
Puikot: Knit Pro tavalliset & Cubics 3,5
Menekki: yhteensä 180 g
Valmis: 09/2018 

5. syyskuuta 2018

Mitä opin mokasukilta


Neulo projektisi valmiiksi kohtuullisessa ajassa. Sitäkin ripeämmin, jos neulot sukat, joista pitäisi tulla jokseenkin saman kokoiset. Kuvan keskentekeleiden kokoero ei ole perspektiiviharha. Tasakokoisuuden saavuttamiseksi neulo kahta sukkaa samaan aikaan (magic loop) tai, jos se on liian vaativaa, pätkissä vuoronperään. Näin tuntuma projektiin säilyy. Tiedät, että käsialasi vaihtelee, harrastelija.

Jos kuitenkin neulot sukan kerrallaan ja vitkastellen, tee luoja paratkoon ainakin muistiinpanot, joista selviää silmukkamäärä, sen muutokset ja käytetty puikkokoko ja -malli. Säilytä muistiinpanot projektiin niitattuna.

Jos on pakko vitkastella, neulo halvasta paksulangasta, niin mokailu harmittaa vähemmän.

Nyt nimittäin harmittaa. Raidoituksen epäparisuus olisi ehkä vielä voinut menetellä, mutta töppösten kokoero ei. Käsiala oli muutamassa kuukaudessa oudosti harventunut. Vaikka asia oli toka sukan alkumetreiltä asti selvä, en suostunut vaihtamaan pienempiin puikkoihin. Ihan periaatteellisista syistä puikkokoko 2,5 on pienin, mihin suostun koskemaan. Kiva periaate. Purkuun meni.


Lanka: Schoppelwolle Crazy Zauberball, 75% villa, 25% polyamidi, 100 g = 420 m, puikkosuositus 2,5 - 3, hienopesu 40C, väri vihreä-turkoosi (Der Lenz Ist Da!)

30. huhtikuuta 2018

Junttilat - lapasia orpokeristä


Käsi ylös - kenen varastossa on vähintään kaksi orpokerää lankaa, jota mahtuu noin 160-200 metriä 50 grammaan? Kahdesta fingering-vahvuisesta orpokeräsestä neuloo lapaset tuosta vaan, kaksinkertaisella langalla vielä nopsakammin. Kokeilin (monta kertaa), vakuutuin ja suosittelen.

Junttilat ovat mukavat, punkeat ja tuiki tavallisuudessaan lähes ankeat lapaset, joihin uppoaa kivasti varaston pohjia. Ne neulotaan sormista ranteeseen. Osviittaa nurinperin lapaseen löytyy Ullasta 1/2009 .  Intialainen peukalokiila näyttää törkeeltä, mutta on mukava. Kahdella värillä saa ns. elävää neulepintaa. Junttiloita neuloessa on suotavaa kuunnella Kansanradiota tai Puhelinlangat laulaa -toivekonserttia (mutta kukapa sellaiseen kykenee).


Lisäilin ja kaventelin silmukoita käden muodon mukaan. Lapasparvessani silmukkamäärät vaihtelevat ja rasani ovat silkkaa sileää. Ranteen kohdan neuloin napakaksi ja reunukseen muutaman kerroksen aina-oikeaa. Väriparivalinnoissani väri-iloittelu loistaa poissaolollaan. Orpokerien lisäksi upotin näihin myös jämiä. Kaikki kerät eivät olleet tyystin orpoja, sillä jotenkin on tullut osteltua usein kaksi kerää samaa väriä - jotta riittäisi sitten joskus järkevään käyttöön. Kun järkevää käyttöä ei ilmaantunut, ryhdyin lapasille.

Itselle aloin tehdä, mutta eka parista tuli pienehkö, tokasta pinkihkö, kolmannesta väljä ja neljännestä ei tarpeeksi harmaa. Viimein päätin, että haluankin mustat ja vähän ohuemmat, mutta ei niin ohuet kuin mitä yksinkertainen Fabel tuottaa. Mustat lapaset ovat toteutusta vaille valmiit. Langat sentään löytyvät varastosta. Asiaa jahkaillessa neulon ehkä vielä parit Junttilat.


Mitä: 4 x lapaset sormista ranteeseen, intialainen peukalokiila, koot xs - l
Lanka: Drops Fabel (kaksinkertaisena), 75 % villaa, 25 % polyamidia, 50 g = 205 m, puikkosuositus 2,5, yksinkertaisella neulottaessa ohjetiheys 26 s x 34 krs, hienopesu tai villaohjelma 40 C
Puikot: Knit Pro Cubics 3,5 & 3
Menekki: yhteensä 270 g
Valmis: 3-4/2018

21. huhtikuuta 2018

Nämä ovat kuin ovatkin pari


Sain lahjaksi kaksi syötävän herkullisen väristä kerää Novitan Alpaca Woolia. Aloin nähdä lapasia. Riittoisuus oli arvoitus, kirjoneule nou-nou ja raitoja en jaksanut - niinpä tein yllätysparin.

Halusin tiiviit tumput, joten neuloin kolmosen puikoilla. Intialainen peukalokiila toimii aina. Kärjen sädekavennuksesta ei tullut kovin nätti, mutta ei haittaa. Jotta lapaset tunnistaisi pariksi eivätkä näyttäisi ihan kaljuilta, lisäsin selkämykseen vastaparin väriset virkatut jutut. Fabel-varastosta löytyi sopivat sävyt. Kukat näyttivät vähän pliisuilta, joten ompelin pohjavärillä keskelle rinkulat. Koska lapaset näyttivät edelleen keskentekoisilta, lisäsin vielä puuhelmet - pisteeksi i:n vai tortuksi tortun päälle?


Alpaca Woolia oli mukava neuloa ja neulepinta tuntuu, öh, alpakan ja villan sekoitukselta. Punainen lanka tuntui paksummalta kuin oranssi, ja niin tekee valmis neulekin. Valmiit lapaset ovat yhtä tilavat, mutta punainen tumppu on 5 grammaa oranssia läskimpi. Neuloin lapasia vuoron perään, joten käsiala tuskin vaikuttaa asiaan. Nämä on sitten todella, _todella_ lämpimät. Ja melko karvaiset.

Tähänastisen kokemuksen perusteella Novitan langat eivät kuulu suosikkeihini, mutta Alpaca Wool saattaisi hyvinkin kuulua (jos neulon vain yhdellä värillä).


Mitä: lapaset intialaisella peukalokiilalla
Lanka: Novita Alpaca Wool, 50% alpakka, 50% villa, 50 g = 100 m, puikkosuositus 5, ohjetiheys 18 s x 26 krs, käsinpesu, väri 570 (kirsikka) ja 643 (kettu)
Virkatut kukat: Drops Fabel
Puikot: Knit Pro koivuiset 3
Menekki: 30 + 35 = 65 g, ja nöttöset Fabelia päälle
Valmis: 2/2018

14. huhtikuuta 2018

Musta tuntuu


Ne kauan kaivatut mustat sukat. On tässä. (Saa luvan olla!) Rykäisin sormet verillä, otsalamppu ja tehorillit päässä. Kun piti saada äkkiä käyttöön (matkalle mukaan). Käytin viikon. Hyviksi havaitsin. Nää ei oo nilkkasukat, vaan paremmat (vaikkei kuvista uskoisi).

Rikottu joustin on helppoa ja näyttää riittävän kivalta. Neuloin parittomilla kerroksilla kaikki oikein ja parillisilla (3o, 1 n). Etenin varpaista varteen. Matkan varrelle tein nurinperin kantapään (ohje Ulla 03/05), joka on uusi suosikkini. Mikä lienee kantapäämallin virallinen nimi?


On ilo neuloa totiseen tarpeeseen, ja saada käyttökelpoista valmiikisi. Kuvaaminen sen sijaan oli inhaa. Musta tuntuu ankealta kuvata (reissussa rähjääntynyt vielä ankeammalta).


Malli: sukat varpaista varteen, koko 38-39
Lanka: Drops Fabel, 75 % villa, 25 % polyamidi, 50 g = 205 m, puikkosuositus 2,5-3, tiheys 26 s x 34 krs, hienopesu 40 C
Puikot: Knit Pro sukkikset 2,5
Menekki: 85 g
Valmis: 2/2018

7. huhtikuuta 2018

Toistolla tehoa jämistelyyn



Ihan kuin olisin neulonut tällaiset ennenkin? Huvitti kumminkin tehdä paranneltu, parisen silmukkaa leveämpi ja varreltaan vähän lyhempi pari noista joulukuussa valmistuneista raitasukista. Myös mielenrauhan saavuttamiseksi oli syytä saada hamstrattu lanka hupenemaan, mieluiten viimeistä metriä myöten. Ponnisteluista huolimatta tähteelle jäi 15 grammaa - juuri sopivasti, jos päädyn neulomaan toisen kantapään uusiksi. Siitä kun tuli epähuomiossa vähän matala. Parsinlankaakin on hyvä olla jemmassa.


Silmämääräisesti ja äkkiseltään sukat muistuttavat siinä määrin aiemmin valmistunutta paria, että ompelin uusien sukkien kantapäihin silmukoita jäljitellen kuviot, joiden on tarkoitus näyttää sydämiltä. Paikka on huono ja sytttyrä näyttää joltain, joka vaatii pikaista päiväkirurgista toimenpidettä.

Sukat tulivat suoraan käyttöön ja jämien jämillekin keksin kunniallisen loppukäyttökohteen, joten loppujen lopuksi valtakunnassa kaikki hyvin!


Mitä: sukat varpaista varteen, koko noin 38
Lanka: Regia 6-fädig, 75% villa, 25% polyamidi, 150 g = 375 m, puikkosuositus 3-4, ohjetiheys 22 s x 30 krs, konepesu 40 C, väri 6046 weinrot ja Aquarius color 04912
Puikot: jotkut sukkikset 1900-luvun puolivälistä, 3 ja 2,5
Menekki: 108 g
Valmis: 2/2018

30. maaliskuuta 2018

Pinkimpää


Jo muinaiset roomalaiset tiesivät, että pinkin väristen teksiilien yletön käyttö kiihdyttää plakin muodostusta, kasvattaa aikuisiän diabeteksen riskiä ja alentaa kykyä vastustaa kissavideoiden salattuja viestejä. Kautta vuosisatain osa väestöstä on riemumielin ottanut riskin.

Neuleasiaa tulee sitten tässä. Olen hipeltänyt lankakaupoilla erilaisia pinkin, roosan ja/tai kanervan sävyisiä huivilankoja haaveksien. Austermannin paksun langan ostin hätäpäissäni matkaneuletta varten. Kuvittelin tekeväni sukat, mutta aloitin huivin, joka luisui heti alkumetreillä Kuhan-mallistoon: kuhan neuloin.


Katkaisin tylsyyden opettelemalla feather & fan -reunuksen, jonka kolmannella mallikerralla lanka loppui. Tein viimeisen kerroksen ja päättelyn kaksinkertaisella korvikkeella, jonka muodostaa pinkki tehopari Teeteen alpakka ja Dropsin Fabel. Nämä eivät suinkaan olleet varaston ainoat pinkit vaihtoehdot. Korvike osoittautui vallan mainioksi design-yksityiskohdaksi. Tummahko pinkki antaa huiville ryhtiä ja pullea päättelykerros näyttää melkein i-cordilta, mikä on hyvä asia. Feather and fan -pitsi kyllä pukee tällaista vähän paksumpaa huivia.

Kokonaisuus vihloo hampaita kuitenkin siinä määrin, että - pim! - paranin pinkin himosta. Joku muu (kuvassa) saa omalla vastuullaan riskeerata terveytensä tän huivin käyttäjänä.


Mitä: Kuhan-huivi (oma "malli")
Lanka: Austermann Step 6 Sky, 75 % villa, 25% polyamidi 150 g = 375 m, puikkosuositus 3-4, tiheys 22 s, konepesu 40 C, väri 709/pink
Puikot: Knit Pro kantikkaat pyöröt, 4
Menekki: 145 g
Valmis: 3/2018
Fiilis: Sensodyneä, kiitos! Mut, hei, mä opin jotain uutta.

19. maaliskuuta 2018

Nää nyt on näitä (taas)


Repsahdin. Neuloin seiskapeikkosukat kotioloissa, ilman automatkustelun suomaa tekosyytä. (Joulukuussa oli joutoaikaa.) Raitalanka on kivaa ja keltainen piristää, mutta eipä meillä näille käyttöä ole. Sukat ovat sen verran asialliset, etten paria ihan koiran leluksikaan raatsisi heittää, vaikka sillä suunnalla suosio olisikin taattu.

Järjestetään tietty kaiken maailman keräyksiä, mutta olisiko arveluttavaa lahjoittaa epähuomiossa neulotut sukat johonkin Neulomuksia sydämestä -tyyppiseen keräykseen? Neulomuksessa ei ole mukana ajatusta eikä sydäntä. Ehkä kulmille ilmaantuu viluvarvas tai rally-tokoilija, jolle peikkosukat kelpaa.


Mitä: sukat, koko noin 38
Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: 120 g
Valmis: 12/ 2017
Fiilis: Miksi, oi miksi, teen osoitteettomia sukkia?

16. helmikuuta 2018

Musta ei tunnu multa


Vuosikaudet villasukkavalikoimasta on puuttunut ohuet mustat nilkkasukat. Näin jossain facen ryhmässä sievän palmikkoa muistuttavan mallin, joka innoitti tarraamaan mustaan Step-kerään ja 2,5:n puikkoihin. Innon on täytynyt olla suunnaton, sillä aloitin sukat joskus marraskuun hyhmäisessä hämärässä. Into lopahti nopsaan ja tyrehtyi tyystin. Kerroksella siirtyvien kavennusten ja lk-lisäysten muodostama palmikon kaltainen pitsikuvio alkoi tympiä. Joka kerroksella pitäisi olla jotenkin tajuissaan. En mä jaksa, enkä varsinkaan mustaa. Se oli 2016 se.

Tarkoitus oli tehdä kuviota varren lisäksi jalkapöydän päälle, mutta varresta selvittyäni ja keskentekeleen kesäpäivänä a.D. 2017 löydettyäni halusin vain rusikoida neuleen jotenkin valmiiksi. Siksi sileä terä. Kärkikavennus on mallia pyöreä tennistossu. 70 silmukkaa varressa, terässä 68. Olisi kannattanut vähän fundeerata ennen runttausta.


Lopputulema on näet hanurista. Teristä tuli aivan liian leveät. Toisekseen tuo mikä-lie-peruskantapää ei mielestäni vaan istu ohukaislangalle. Varren mallineule on nätti, mutten takuulla jaksa alkaa vääntää uutta paria paremmilla mitoilla, vaikka ostin vähän lisää sitä ohutta mustaa Steppiäkin. Melko musta on nyt myös mieli. Kadun, en pura.


Mitä: sukat, koko turpea 38-39
Lanka: Austermann Step, 75% villa + 25 % polyamidi, 100 g = 420 m, puikkosuositus 2,5 - 3, tiheys 30 x 42, hienopesu 40 C
Puikot: Knit Pro sukkikset (hiilikuitu + koivuiset) 2,75 ja 2,5
Menekki: 80 g
Valmis: 6/2017

11. helmikuuta 2018

Susirumien unisukkien paluu


Minulla oli kerran maailman suloisimmat, susirumat unisukat, kotimaisesta silkkivillalangasta omin kätösin neulotut. Harmikseni hiutuivat huonoiksi. Unisukkapulan korjaamiseksi kävin TitiTyyn neulefestareiden talvitorilla sortumassa Rintalan luomutilan Silkkivillalankaan ja tartuin toimeen.

Vyyhti oli iloisesti iso, 110 g. Työ eteni vähän silleen askel eteen, kaksi taakse. Aloitin joustinvarresta 48 silmukalla kolmosen puikoilla. Tuli huonon peltihuopikkaan aihion alku ja heräsi epäilys langan riittävyydestä. Aloitin uudemman kerran, nyt varpaista. 44 silmukkaa puikoilla nr 3,25 näytti edelleen suuren sorttiselta. Aloitin kolmannen yritelmän, taas varpaista. Terässä on enimmän matkaa 36 silmukkaa, kantapäätä lähestyttäessä 40. Vaikutti hyvältä. Neuloin etuosaan joka kymmenennellä kerroksella 8 silmukkaa nurin. Käytännöllinen rumilusratkaisu oli mun kerroslaskuri.


Lanka on sellaista paksua, tahmean sorttista ja vähän paakkuista, joten hylkäsin ajatuksen jälkikäteen neulotusta kantapäästä (etukäteen en kantapäälle ajatusta uhrannut). Muunlaista kantaa en ole kärjestä aloitettuun sukkaan neulonut, joten kaivelin oppia neulelehti Ullasta (03/2005). Ihana Ulla! Kantapää ja sopiva sukka syntyi takaperoisesti kerralla! Tämä äimän käki kukkui heleällä nuotilla ja pitkään, vaikka lanka pölisi päälle.

Sukista tuli niin rumat, että edes kamera ei suostunut tarkentamaan niihin. Karmeasta ulkonäöstään huolimatta uudetkin sukat ovat suloiset käyttää. Esteettinen haitta ei pilaa yöunta.

Virallisen laaduntarkastajan pettämätön nenu hyväksyi talvitoriostokset. Vyyhdillä ne näyttivät paremmilta.

Lankaa jäi sen verran, että taitaa tietää tiskirättikässää.

Mitä: unisukat varpaista varteen, nurinperin neulottu kiilakantapää, koko noin 38
Lanka: Rintalan luomutilan Silkkivillalanka, 50% suomalaista villaa, 50% silkkiä, 100 g = 230 m, puikkosuositus 3-4, pesu käsin
Puikot: Knit Pro Zing, 3,25
Menekki: 75 g
Valmis: 2/2018
Fiilis: Jee, opin uutta kantapään kautta!

4. helmikuuta 2018

Lanka- ja neulelaihistelun vuosi 2017

Vuonna 2017 punainen oli pop.
 Viime vuonna lankalaihistelin vähän ja neuloin entistäkin vähemmän. Jatkojalostetut, myydyt/lahjoitetut/hävitetyt, ostetut ja saadut langagrammat ovat nätisti excelissä. Varaston kokonaisuudesta minulla ei ole täsmällistä kuvaa, enkä sellaista edes halua. Positiivista on, että kokonaisuudessaan lankavarasto kuitenkin kutistui 5770 g!

Mitä neuloin 2017? Valmistui 10 sukat (kolmet edelleen kuvaamatta), 5 pipoa, 3 säärystimet, 3 tiskirättiä, 2 huivia, lapaset ja 22 metriä i-cord -pötköä neulegraffitiin. Virkkasin 130 g kukkia. Keskentekeleiksi jäi ainakin yksi pusero, villahousut, pipo ja sukat. Omaan aktiivikäyttöön päätyi entistä punaisempia vaatteita. Kuten havaita saattaa, jatkojalostettujen lankojen määrä on olematon (2540 g). Entistäkin vähäisempää neulomista selittää osin tenniskyynärpää, joka jäyti useamman kuukauden.

Poisto-osastolle (myyty, lahjoitettu, hävitetty) upposi kiitettävä, lähes seitsemän kilon kasa lankaa (6730 g). Poistoista 1100 gramman erä oli nettikirppariostos, joka paljastui vanuttuneeksi muinaisp*skaksi, jollaista en itse kehtaisi ikinä myyntiin laittaa. Kuskasin sen sinne, mihin myyjän olisi alun perin pitänyt se kuskata: lumppukeräykseen. Suututti.

Pinkkiä kohti?!
Ostelu on ollut mielestäni maltillista (3300 g). Kesäkuukausina aktiivisuus oli 0-tasoa, mutta syksyn edetessä tilanne paheni. Joulukuussa retkahdin kunnolla (1175 g). Joulukuun ostoista meni lahjaksi 400 g, mutta silti. Vuoden ostoksista neuloin valmiiksi vaatteiksi jotain 400 g. Lahjaksi sain onneksi vain 200 g lankaa.

Vaaran paikat ovat ilmeiset: Dropsin alennuskampanjat ja Facen Lankahamsterit-ryhmä. Repsahdusten välttämiseksi välttelen verkkokauppoja aktiivisesti. Käyn Titityyssä ja muissa paikallisissa putiikeissa äärimmäisen harvoin ja silloinkin vain väriterapiassa - ainakin se on visiitin virallinen selitys. Pöyhin varastoa tuon tuostakin pitääkseni kauhistavan todellisuuden kirkkaana mielessä. Ihmisikä ei riitä varastolankojen pois neulomiseen, ei minun tahdilla.

Jospa tänä vuonna oppisin arvostamaan lankakaappini aarteita ja luopumaan ilmeisen mykistä langoista kepeästi. Seiskapeikkosukkia saattaa silti syntyä muutamat. Ne vaan on matkaneuleina niin kätevät. Simppelit perusneuleet tulevat varmasti edelleen olemaan Kässäkaapin keskihyllyllä.

Melko vähän neuloin, mutta minkäs teet!