Lanka- ja neulelaihistelun vuosi 2017

Vuonna 2017 punainen oli pop.

 Viime vuonna lankalaihistelin vähän ja neuloin entistäkin vähemmän. Jatkojalostetut, myydyt/lahjoitetut/hävitetyt, ostetut ja saadut langagrammat ovat nätisti excelissä. Varaston kokonaisuudesta minulla ei ole täsmällistä kuvaa, enkä sellaista edes halua. Positiivista on, että kokonaisuudessaan lankavarasto kuitenkin kutistui 5770 g!

Mitä neuloin 2017? Valmistui 10 sukat (kolmet edelleen kuvaamatta), 5 pipoa, 3 säärystimet, 3 tiskirättiä, 2 huivia, lapaset ja 22 metriä i-cord -pötköä neulegraffitiin. Virkkasin 130 g kukkia. Keskentekeleiksi jäi ainakin yksi pusero, villahousut, pipo ja sukat. Omaan aktiivikäyttöön päätyi entistä punaisempia vaatteita. Kuten havaita saattaa, jatkojalostettujen lankojen määrä on olematon (2540 g). Entistäkin vähäisempää neulomista selittää osin tenniskyynärpää, joka jäyti useamman kuukauden.

Poisto-osastolle (myyty, lahjoitettu, hävitetty) upposi kiitettävä, lähes seitsemän kilon kasa lankaa (6730 g). Poistoista 1100 gramman erä oli nettikirppariostos, joka paljastui vanuttuneeksi muinaisp*skaksi, jollaista en itse kehtaisi ikinä myyntiin laittaa. Kuskasin sen sinne, mihin myyjän olisi alun perin pitänyt se kuskata: lumppukeräykseen. Suututti.

Pinkkiä kohti?!

Ostelu on ollut mielestäni maltillista (3300 g). Kesäkuukausina aktiivisuus oli 0-tasoa, mutta syksyn edetessä tilanne paheni. Joulukuussa retkahdin kunnolla (1175 g). Joulukuun ostoista meni lahjaksi 400 g, mutta silti. Vuoden ostoksista neuloin valmiiksi vaatteiksi jotain 400 g. Lahjaksi sain onneksi vain 200 g lankaa.

Vaaran paikat ovat ilmeiset: Dropsin alennuskampanjat ja Facen Lankahamsterit-ryhmä. Repsahdusten välttämiseksi välttelen verkkokauppoja aktiivisesti. Käyn Titityyssä ja muissa paikallisissa putiikeissa äärimmäisen harvoin ja silloinkin vain väriterapiassa - ainakin se on visiitin virallinen selitys. Pöyhin varastoa tuon tuostakin pitääkseni kauhistavan todellisuuden kirkkaana mielessä. Ihmisikä ei riitä varastolankojen pois neulomiseen, ei minun tahdilla.

Jospa tänä vuonna oppisin arvostamaan lankakaappini aarteita ja luopumaan ilmeisen mykistä langoista kepeästi. Seiskapeikkosukkia saattaa silti syntyä muutamat. Ne vaan on matkaneuleina niin kätevät. Simppelit perusneuleet tulevat varmasti edelleen olemaan Kässäkaapin keskihyllyllä.

Melko vähän neuloin, mutta minkäs teet!