Olisinpa neulonut rötväkkeen

Ensin siitä piti tulla väljä raglanrötväke, koska edellinen, ah niin rakas, oli perusteellisen käytön jäljiltä puhki kulunut ja ruokottomasti nyppääntynyt. Vaihteluna neuloin resorin pääntielle ja etuosaan pitsineuletta (virhe 1). Jossain torson puolivälissä vasta vakuutuin, että rötväke ja pitsi eivät kuulu samaan paitaan. Toisekseen pitsineuleen kaveriksi sopisi kierretty joustin, mutta ylhäältä alas neulottaessa pääntie oli jo mitä oli (virhe 2). Pitsineuleen käyttäytyminen valmiissa neuleessa oli minulle mysteeri. Entä jos se venyisi holtittomaksi verkoksi? Keskentekele jäi vuodeksi jäähylle.

Syksyllä 2019 kaivoin alpakkamytyn lopetettavaksi. Kokeilin muodikasta lievästi lyhennettyä mallia (virhe 3). Se korostaa mahtavasti pömppömahaa. Lisää helmaa siis. Neuloin etu- ja takakappaleen helmat erikseen ja takaosan pidemmäksi. Helma jäi edelleen epämukavan lyhyeksi. Viimeistelin reunan i cordilla. Pariin kertaan. 

Hihat ajattelin jättää lyhyiksi, koska muoti (virhe 4). Kokeilin reunaan pientä joustinta ja i-cord -päättelyä. Lyhyet hihat sopivat mielestäni hyvin kokonaisuuteen, mutta en ikinä käyttäisi lyhythihaista versiota.

Alpakkaisen i-cordin purkaminen on tuskaa. Purin ronskilla otteella ja saksien. Seuraavaksi säädin perusteellisesti hihojen mittaa. Pääsin jälleen purkamaan i-cordia. Muutaman version (virheet 5 - N) jälkeen sovin itseni kanssa, että hihat ovat riittävän hyvät tai ainakin valmiit.

Paidasta tuli loppujen lopuksi "ihan kiva". Kierretty joustin todellakin sopisi malliin, mutta näillä mennään. Pääntie päätti avartua sopivasta vähän vaivaannuttavaksi. Töppöhihojen seurana käytän - silloin ani harvoin kun satun paitaa käyttämään - ranteenlämmittimiä. Paita on ihan sievä, mutta sievä ei ole mun juttu.

Malli: Kuhan (eli oma viritelmä)

Lanka: Drops Alpaca, 100 % alpakka, 50 g = 167 m, puikkosuositus 2,5 - 3,5, 23 s x 30 krs, käsinpesu max 30 C, tasokuivaus, väri 3650

Puikot: 3,5 ja 3

Menekki: 280 g

Valmis: 10/2019

Tein sopivan kokoisen pipon!

Gilliatt-pipoon tuli reilusti kasvunvaraa. Pipon täytteen kasvua odotellessa neuloin tutuksi tulleen, litteää palmikkoa muistuttavan kuvion toiseenkin pipoon. Lankana oli Gilliattia ohuempi ja rouheampi Brooklyn Tweed Loft. 

Gilliatt-kokemuksen pohjalta kehitin pipomallia. Aloitin myssyn kolmesti eri silmukkamäärillä saadakseni sopivan kokoisen päänlämmittimen. Kannatti! 106 silmukkaa osoittautui sopivaksi reunukseen. Sen jälkeen lisäsin 6 s. Tein kuvioon istuvan joustimen vain kuvion kohdalle, muualle 2o, 2n. Muotoilin reunuksen lyhennetyin kerroksin, mikä parantaa käyttömukavuutta. Lopettelin kuvion ennen kavennuksia mielestäni ihan asiallisesti, vaikkakaan en ehkä tyylikkäimmällä mahdollisella tavalla. Harkinta ja harjoittelu kuitenkin kannatti.

Loftista en kyllä neulo enää ikinä (paitsi että lankaa jäi). Loftin värikartalla on monta kauniin maanläheistä väriä. Tweednypyt antavat lankaan eloisan säväyksen. Karstalanka on kuitenkin karheaa ja haperoa. Vaikka käsialani ei ole erityisen tiukka, onnistuin nirhaisemaan langan poikki ainakin kolmesti kavennuksissa tai silmukoita ristiin neuloessa. Neuloessa pinta vaikutti kutittavalta ja vähän roskaiselta. Kylvetys teki neulokselle pienen ihmeen. Valmis pipo on oikein miellyttävä käyttää - ja tällä kertaa sopivan kokoinen!

Malli: Kuhan Apaja 2.0 (eli oma viritelmä)
Lanka: Brooklyn Tweed Loft, 251 m = 50 g, 100 % Targhee-Columbia-lampaiden villa, tiheys 2 mm puikoilla n. 32 s., 2,75 puikoilla n. 28 s., 3,5 puikoilla n. 24 s., käsinpesu, tasokuivaus, väri artifact
Puikot: 2,5 ja 3
Menekki: vaivaiset 35 g
Valmis: 11/ 2019

Pipo/ pään säilytysratkaisu

Neulekuvioita esittelevästä kirjasta löytyi kiva litteää palmikkoa muistuttava malli. Olin kopioinut kaavion joskus, mutta en muka kyennyt ymmärtämään, miten silmukoiden kierrot oli tarkoitus tehdä. Päätin oppia tekemällä.

Loin 110 silmukkaa. 102 olisi riittänyt, vähempikin. Sommittelin kuvioryhmän etuosaan ja joustimen kuvioon sopivaksi. Pidän lyhennetyillä kerroksilla muotoillusta reunuksesta, mutta enpä sitten toiminut mieltymykseni mukaan. Matkan varrella aloin epäillä, että neuleen pitäisi olla tiiviimpi. Kuvion ja kavennuksen yhteensovittaminen meni toisella puolella vähän sinne päin. En purkanut enkä vaihtanut pienempiin puikkoihin, vaikka kyseessä on pikkuneule ja lanka sen oloista, että kestää uudelleen neulomista.

Sitä saa, mitä tulee. Tuli tilava pään säilytysratkaisu. Olen viihtynyt pipon uumenissa. Kuviomallia käytän varmaan toistekin, ehkä Gilliattiakin. Lanka on miellyttävää neulottavaa, mukavan pyöreää ja joutuisaa. Villanhoitoainekäsittelyn jälkeen neulos asettui ja vaikuttaa vallan sopivan tiiviiltä. Langalle vahva suositus, vaikka kerässäni oli solmuja kaksin kappalein.


Malli: Kuhan Apaja (eli oma viritelmä) -pipo
Lanka: De rerum natura Gilliatt, 100% merinovilla, 100 g = 250 m, puikkosuositus 4-5, 18 x 26 = 10 x 10 cm, käsinpesu, väri 310601 Nuit
Puikot: 4,5
Menekki: 55 g
Valmis: 11/2019

Kierrän palmikon, kaukaa

Seitsemänkymmenen gramman Lanett-erä oli hilloutunut jokusen vuoden. Jämät jäivät säärystimistä, jotka onnistuin langan väitetystä superwash-ominaisuudesta huolimatta konehuovuttamaan tanakiksi pötköiksi. Huovutushistoriani on surkuhupaisa.

Miten voi tuollaisen nöttösen huhuilu kantautua monen kilon varaston uumenista? Grafiitinharmaan ääni on ehkä tavanomaista läpitunkevampi, kuuloni valikoiva. Muistelen myös kaihoisasti, miten mahottoman mukavat ja lämpimät Lanett-säärystimet olivat ennen muodonmuutostaan.

Lisäyksin ja kavennuksin palmikkomaiseksi muotoutuva mallineule sattui silmään jossakin fb-ryhmässä. Kaavailin kuviota niihin ohuisiin mustiin sukkiin, jotka vartovat tehdyksi tulemistaan edelleen, tämän kokeilun perusteella ehkä hamaan harmauteen saakka. Mallineule on nimittäin hermorakenteelleni hidas. Ei tarvitse joka kerroksella tapahtua jotain, ei edes viidellä seitsemästä, ei mitään tasatahtistakaan. Luulenpa, että tavanomaisilla palmikonkierroilla tällaisesta simppelistä joustinjutusta tulisi nopeammin valmista. Välttelenkö palmikkoja suotta?

Kämmekkään tasaisen tuubin neuloin pyörönä, peukaloaukon kohdan tasona. Kerroksella on 56 silmukkaa. Neulos on pehmeä ja joustava. Harmikseni langasta jäi parinkymmenen gramman jämät. Kädenlämmittimistä tuli kumminkin kivat.

"Malli": oma säätö
Lanka: Sandnes Garn Lanett 100 % merinovilla, 50 g = 195 m, puikkosuositus 2,5, 31 s = 10 cm, hienopesu 40 C, väri 1083
Puikot: Knit Pron lyhyet koivuiset 2,5
Menekki: 47 g
Valmis: 29.12.2016

Kuulin pöllön kutsuvan

Täydenkuun aikaan joulukuussa kuulin pöllön kutsuvan. Piti tekemäni lapaset. Ohjeen puuttuessa kokosin mallin näpeissä ja blogosfäärissä valmiina olevista elementeistä, kuten neulemaailmassa tavanomaista on. Varressa on palmikkoa. Pöllö kököttää nurjien silmukoiden muodostamassa ikkunassa, jonka yläosassa kuuna loistaa iiiiiso kookosnappi. Puuhelmisilmät löytyivät jemmasta.

Onnistuin sihtaamaan pöllön mielestäni passeliin kohtaan kämmenselkää ja suhteessa palmikkojoustimeen. Palmikonkierrotkin muistin tehdä käsikohtaisesti silmämääräisesti sopivaan suuntaan. Nappivaihtoehdoista valintani osui isohkoon mutta hinnaltaan säädylliseen. Sopivin vaihtoehto olisi maksanut 4,5 € kappale, ja sen paras puoli oli nurja. Julkisivun puolella oli jotain käsin maalattuja talvioita, jotka selittänevät hintaa, ja eihän sellaisia olisi voinut piilottaa nurjalle puolelle. Helmisilmien ja nappien ompelu tuskastutti, mutta kyllä kannatti. Hitsi, näistä tuli kivat!

Cascade 220 on neulottavuudeltaan peruslankaa parhaasta päästä. Taannoin Cascadesta tekemäni villatakki  alkoi valitettavasti nyppyyntyä melko pian. Paria Cascade-pipoa olemme käyttäneet aivan hiki päässä, ja ne ovat säästyneet nuhjaantumiselta. Toivottavasti lapaset ovat sitä siloisampaa laatua. Ruskeaa vierastan, mutta tätä sävyä en. Muotitiedotonta pöllöt jaksaa ihastuttaa aina vaan. Ehkä pöllö-motiivi onkin jo klassikko?

Lapaset tuntuivat melko napakoilta, kunnes kylvetin ne. Kylpypuhtaina ovat pehmeät kuin keskikokoinen lehtopöllerö. Hyvää joulua Riikalle :-)

H:lle kiitos kuvista!

Malli: oma säätö
Lanka: Cascade 220 superwash, 100 % villa, 100 g = 200 m, puikkosuositus 4 - 4,5, tiheys 20-22 = 10 cm, hienopesu 40 C, väri 819, Made in China
Puikot: Knit Pron kantikkaat 3,5
Menekki: 65 g
Valmis: 17.12.2016
Fiilis: <3

Enemmän pinkkiä

Se pyysi ja tämä lupasi. Pipon aloittaminen venyi kohtuuttomasti, ja koko jahkailun ajan (kevät, kesä, syksy) oli huono omatunto. Mutta kun värejä oli neljä, jokainen vieraalta maalta. Toisekseen pipojen neulominen ON rakettitiedettä. Päänlämmittimen koon säätäminen sopivaksi on meikäläisen käsityskyvyn tuolla puolen.

Toive oli erittäin väljä: riittävän lörppä pipa, johon mahtuu tarvittaessa isompikin tukka. Värien sijoittelun suhteen sain vapaat kädet. Ei paha rasti. Paitsi että oli. Kunnes otin puikot käteen ja annoin palaa, periaatteena "mitä pinkimpi sitä parempi".

Laaduntarkkailija Hissusta rusetti on vähintään arveluttava. Tai ainakin tuo hakaneula...

Lanka on minusta edelleen kummallisen joustavaa työstettävää, mutta neuleesta tulee aikas ihanan pehmeä. Silmukkamääriin ongin osviittaa Dropsin ohjetietokannasta, jonka uudistettu hakutoiminto on mielestäni sekä surkea että huono.

Reunuksessa on 144 s, 3o, 1n -joustinta. Pipan pääosassa pyörii 156 s. Pinkki väliraita sahalaidottuu nosta, kudo -menetelmällä. Valmis pipo näytti siltä, että olisi sitten kuitenkin pitänyt aloittaa vihreällä raidalla. Hätäratkaisuksi väkersin vihreän rusetin, jonka voi kiinnittää hakaneulalla.

Kato, mullakin on pinkkiä! Suussa!! Ollaan silleen niinku samikset!!! Joko lähdetään treenaamaan?

Loppukäyttäjä vaikutti tyytyväiseltä. Laaduntarkkailija empi tovin. Ässälle ja Hissulle kiitos kuvista!

Malli: oma säätö
Lanka: Drops Baby Merino, 100 % villa, 50 g = 175 m, puikot 3, tiheys 24 s x 32 krs, hienopesu tai villaohjelma 40 C, värit luultavasti 08/kirsikanpunainen, 07/roosa, 36/oranssi, 38/oliivi
Puikot: bambupyörö 3, rusetti pienemmillä puikoilla.
Menekki: rusetteineen päivineen 75 g
Valmis: 11/2016

Mutkitellen maaliin

Se on ihana: rento, väljä, simppeli, mukava, kevyt, lämmin ja kauniin sininen. Kuvauspäivään mennessä se oli paljosta käytöstä jo vähän nuhjaantunut. Hihansuut ja pääntien reuna rullaavat. Alaosan reikäkerroksiin voi pujottaa nyörin/nyörejä, jos joskus tulee tarve vyöttää hulmuhelma. Helma pitenee takaosastaan. Sitä reunustaa kierretty joustin ja viimeistelee i-cord-päättely. I-cord <3

Aloitin heinäkuussa 2015. Ensin siitä piti tulla keeppi. Neulomismielessä oppimistehtävä oli raglan ylhäältä alas, kun sellaista en koskaan ollut tehnyt. Löysin kelpo tutoriaalin raglanin suunnitteluun (viitattu 21.5.2016). Fiksu olisi opiskellut paksun langan avulla. Laskeskelin silmukkamääriä silmämääräisesti. Meni tovi, ennen kuin myönsin, että laskelmat menivät jälleen hivenen pieleen.

Ennen lehtien varisemista löysin itseni lähtöruudusta muokkaamasta keeppiä hihalliseksi ponchoksi. Silmukkamääriin hain osviittaa Dropsin mallitietokannasta, mutta säädin lisäystahdin oman pään mukaan. Neule otti jokuset nokoset keskentekoisten kasassa. Note to self: Tee työ kerralla alusta loppuun. Keskentekeleen aloittaminen ikään kuin aina uudelleen väsyttää.

Umpitalvella totesin, että vaatteesta näyttäisi tulevan ponchahtava perusraglan. Niin kuin tulikin, kun vielä vähän purin ja neuloin. Se syntyi yhdeksässä kuukaudessa. Olen käyttänyt sitä joka päivä.

Dropsin Alpacaa olen kehunut ennenkin. Se värikartta! Neule on sopivan lämmin, kuohkea ja kevyt. Kaksinkertaisesta Alpacasta aiemmin neulomani tunika/pusero tuntuu tähän verrattuna tukalan painavan fletkulta.

Kiitos kuvista, T & suloinen pikku M!

Malli: own design :-)
Lanka: Drops Alpaca, 100% alpakka, 50 g = 167 m, puikkosuositus 2,5 - 3,5, tiheys 23s x 30 krs, käsinpesu max 30 C, tasokuivaus, väri sininen mix 6360
Puikot: vähän kaikenlaisia puikkoja, koot 3-3,5
Menekki: 335g
Valmis: 10.4.2016
Fiilis: Matkan varrella vähän ahisti, mutta lopputulemasta erittäin häpi!

Kuin pyörisi ympyrää

Joutilasta aikaa oli, mielikuvitusta ei.

Malli: Kärkihanke-lapaset, varressa 44 s, 3 o, 1 n -joustin, koko pieni
Lanka: Novita 7 veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus 4,  sukkiin 3,5, konepesu 40 C, värit 044/ grafiitti, 048/ harmaa, 553/ fuksia
Puikot: Knit Pron kantikkaat 3,5
Menekki: 75 g
Valmis: 23.12.2015
Fiilis: eiköhän tää ollut tässä

Syksyllä synkistellään mustissa

Terveyssandaalit ja villasukat ovat masentavan syyspukeutumisen klassinen perusta. Jätesäkit ja vähäinen valo viimeistelevät vaikutelman.

Juuri ennen pimeän laskeutumista valitsen mustan langan ja mustat hiilikuitupuikot. Aloitan kärjestä sukat ilman kummempaa suunnitelmaa. Sinnittelen Carbonicseilla, vaikka ne tuntuvat hankalilta. Fiksu vaihtaisi oitis puisiin kantteihin, kun kerran on, mistä valita. Murr.

Perusterää tikutellessa kaavailen varteen jotain pientä. Neulon vaihtelevaa joustinruudukkoa, ruutujen väliin pari kerrosta sileää ja viho viimeiseksi sileästä neuloksesta rullautuvan reunan. Mallista tuli melko kiva. Tätä voisi vaikka kehitellä.

Varren neulos suusta kantaa kohti:
- silmukkamäärä jaollinen 4:llä
10 kerrosta kaikki o (= rullautuva reuna)
Seuraava setti toistuu:
10 kerrosta 2o, 2n -joustinta
2 kerrosta kaikki o
10 kerrosta 2n, 2o -joustinta
2 kerrosta kaikki o

Malli: oma rutturuutunen, koko noin 40 (52 s)
Lanka: Teetee Pallas, 80 % villaa, 20 % polyamidia, 50 g = 130 m, puikkosuositus 3-3,5, tiheys 24-26 s, hienopesu tai villaohjelma 40 C
Puikot: Knit Pro Carbonics, 2,5
Menekki 95 g
Valmis: 17.10.2015
Fiilis: Väärä puikkovalinta pilaa ilmeen. Joissakin asioissa sitkeyttä ei palkita.

Pipo palaa lähtöruutuun

Näitä kahta pipoa varten olen neulonut ainakin kahdeksan edestä. Silti vohvelikuvioisesta mustasta tuli puikula hiippa. Käytetty on sitäkin, joten työ ei ollut turhaa. Turhauttavaa kyllä.

Palasin siis matkan varrelta toistuvasti lähtöruutuun. Harmaan pipon neljäs mallikokeilu kelpasi. Reunuksen muotoiluidean nappasin Suvi Simolan Sirle-piposta (Ulla 3/11).

Ensimmäisen yritelmän raidoitin kahdella harmaalla. Synkkä puolivalmiste meni purkuun. Toiseen versioon visioin siniturkooseja juttuja etupaneeliin, mutta idea kantoi tuskin kymmentä senttiä. Kolmannen, oikeiden ja nurjien silmukoiden kuvioiman myssyn neuloin langanpäiden päättelyä vaille valmiiksi ennen kuin uskoin, että purkaminen on parasta, mitä tekeleelle voi tehdä. Onneksi lanka kestää toistuvaa työstämistä.

Opiksi ja ojennukseksi itselle: Suunnitteleminen ennen toimeen ryhtymistä on fiksua. Olemassa olevaa tietoa kannattaa hyödyntää. Mallineule kannattaa sovittaa reunuksen joustimen silmukkajakoon sopivaksi. Mallineuleen tulee jotenkin luontevasti kasvaa resorista.

Neljäs idea jalostui yskähdellen valmiiksi vaatekappaleeksi. Lyhennetyin kerroksin muotoiltu resori asettui kohdilleen, palmikonkiertoruudut julkisivuun ja mittasuhteet ja muoto sopiviksi noin kolmannella yrityksellä. Olen käyttänyt päähinettä todella paljon. Sikäli kannatti pinnistellä. Kirjoitin viimeisestä versiosta itselleni jopa muistiinpanot. Joskus vielä kokeilen, millainen soppa reseptillä syntyy.

Malli: omat säädöt
Lanka: Cascade 220, 100 % peruvian highland wool, 100 g = 200 m, ohjetiheys 18-20 s = 10 cm, käsinpesu 30 C
Puikot: 3,5 ja 4
Menekki: 70 g per pipo
Fiilis: pipo kiristi, mutta pysyy päässä

Tyttömäiset vai tanttamaiset?

Jotain söpöä, vaaleanpunaista ja pörröistä, kiitos. Ohi, huti, en tunnusta, mutta teen pyynnöstä jotain vähän sinnepäin.

Lankavalinta ristiriitainen: paksu markettisukkalanka kohtaa mohair-silkkirihman. Syntyykö liitosta persurinsessa? Lapasen selkämyksessä kulkee kovin tutun oloinen kuvio, nyt 5 kerroksen mallikerralla ja 3 nurjan silmukan paneelien saartamana. Kärjen silmukoin kiinni, kun jäljellä oli 8 silmukkaa.

Toisen kärjen neuloin kolmesti, kun kurjimus käsiala oli kiristynyt matkalla ja kavennuksen muistiinpanotkin olivat suht viitteelliset. Pitäisikö toinen lapanen neuloa suosiolla neljännestä isommilla puikoilla? Tai neuloa käsineitä vuorotahtia yhden syödessä lankaa kerän sisältä ja toisen päältä? Hankalaa. Jakaa kerät etukäteen puoliksi vuorotyötä varten? Langan menekkiä olisi helppo seurata. Toimisi sukkalangalle, mutta mohair voisi takkuilla vastaan. Kahden lapasen pyörittely pyöröpuikolla kaksinkertaisella langalla kuulostaakin jo lankahelvetiltä, ihan keräjärjestelyistä riippumatta.

Tuo väri ei ole pinkki eikä ehkä erityisen tyttömäinenkään. Elähtänyt roosa?

Malli: oma säätö, koko "kätönen"
Lanka 1: Novita Jussi, 75 % villa, 25 % polyamidi, 100 g = 200 m, puikkosuositus 4, konepesu
Lanka 2: Drops Kid-Silk, 75 % mohair, 25 % silkki, 25 g = 200 m, puikkosuositus 3, tiheys 24 s x 32, käsinpesu max 30 C
Puikot: Knit Pro sukkikset 3,5
Menekki: 65 g
Valmis: 17.1.2015
Fiilis: Hauskaa!

Tekee vaan

Kehittyvän neulojan (kiertoilmaisu henkilölle, jonka taidoissa on kosolti kehittämisen varaa) kannattaa neuloa ohjeen mukaan. Ymmärrys siitä, miten neulevaate rakennetaan, kasvaa osaavan jälkiä seuraten. Vaan kun en löytänyt sopivaa kaulurin mallia. Kai kokeilemallakin jotain oppii, tuumin.

Pipon napanappi tuijottaa tuimana kotokutoista takaliehuketta.

Esimerkiksi Dropsin ohjetietokanta tulvii kaiken maailman puoliponchoja ja keeppejä. Tuubien ja eleganttien asustekaulakappaleiden ohjeita riittää. Halusin ulkoilukaulurin, joka asettuisi pursuilematta takin alle ja jonka alaosa kaartuisi edessä alemmas kuin takaa ilman, että pitäisi neuloa mitään tyhmiä läppiä. Halusin pään yli vedettävän mallin, joka olisi yläreunastaan melko tiivis.

Taitettuna tötteröstä tulee peruskauluri pakkaskeleille. Joustinneuleosio nousee lämmittämään kallonpohjaa.

Neuloin ylhäältä alas. Kaavailin kauluksesta lyhyen sorttista. Meni pitkäksi. Muotoilin etukappaleen lyhennetyin kerroksin. En muistanut, miten w&t tehdään oikeaoppisesti enkä viitsinyt tarkistaa. Soveltelin omasta päästä, ja siltä se myös näyttää. Ylitin itseni purkamalla jopa kahdesti karmeimman osan ja kokeilemalla erilaisa ratkaisuja. Silo on melko pehmeää. Nuhjaantumisen pelossa en tohtinut purkaa kolmatta kertaa. Asiaan vaikutti myös silkka laiskuus. Takalärpäke uhkasi jäädä niukaksi. Hätäratkaisin pulman jatkamalla niskakappaletta kotokutoisin lyhennetyin kerroksin. Jatkokappale näyttää tökeröiltä, mutta mihinkäs se sieltä näkyy. Sitä paitsi kauluri tulisi itselleni.

Uskoisitko kauluria käyttökelpoiseksi, jos tämä olisi ainoa kuva siitä?

Kaulurista tuli käyttökelpoinen. Se on lämmin, miellyttävä iholla ja malliltaan toimiva. Kauluksen voi taittaa kaksinkerroin, rullata tai rutata. Päätin, että kauluri on riittävän hyvä.

Pinskulle kiitos kuvista!

Malli: ks. ed.
Lanka 1: Silo silkkivillalanka, Kauhavan Kanga-Aitta, 75 % merinovilla, 25 % silkki, 50 g = 100 m, puikkosuositus 4,5, tiheys 19 s x 27 krs, käsinpesu, väri 8271-1/vihreä
Lanka 2: Drops Lace, 70 % alpakkaa, 30 % silkkiä, 100 g = 800 m, puikkosuositus 3, käsinpesu max 30 C, väri 7238/oliivi
Puikot: 3,5 ja 4
Menekki: 85 g
Valmis: 25.10.2014
Fiilis: Ohje olis ollut kiva, mutta menee se näinkin.

Jim-pipo samalla lankayhdistelmällä vm. 2013. Menekki 90 g.

Nyt Riitti

Elokuussa 2013 aloitin villatakin Cascade 220 superwash -langasta. Utuisen lila väri yllytti ostamaan. Lankaa oli tarjolla tasan 5 kerää. siis vähän. Neulomistuntuma oli mukava. Miten voikin lanka tuntua joustavalta, napakalta, asialliselta ja laadukkaalta samanaikaisesti. Cascadet taitavat syystäkin olla suosittuja. Paitsi että valmis vaate alkoi nuhjaantua parissa viikossa.

Ikinä en ole oikeaa palmikkoa tehnyt, valetta vain. Suunnittelin opiskelutarkoitukseen ihan ikioma itse simppelin takkimallin. Halusin palmikon jatkuvan katkoksetta olan yli. Ei olkasaumaa. Lankaa oli 500 g ja sen pinnanmuodostuskapasiteetti arvoitus. Onneksi Kikka Kakkonen on mun paras kässäkaveri.

Aloitin siis takakappaleesta väliaikaisella aloituksella. Neuloin muutaman kerroksen sileää ja aloitin kaapelin kääntämisen v-tyyliin välissään kahden kerroksen helmineuletta. Kun pötkylöiden välissä oli mielestäni riittävästi silmukoita, aloitin kädentien kavennukset ja olkaa kohti kiipeävät kapeat palmikot. Surautuin olan yli sekä pääntien ja etukappaleiden kädentien osuuden, kunnes etukappaleen mitta oli sama kuin takakappaleen tähänastinen. Sitten keräsin taka- ja etukappaleiden silmukat tasoksi ja neuloin kerän loppuun. 200 g 500:sta oli käytetty, takilla mittaa kitsaan boleron verran.

Matkan varrella Knit Pron kaapeli irtosi holkista. Kaapelilla oli tikuteltu tuskin kahta kilometriä lankaa. Kävin Titityyssä vaihtamassa ehjään. Kaapelivamma on kuulemma tyyppivika. Korjausvinkiksi tarjottiin pikaliimaa, jos ehjään vaihtaminen ei aina inspiroi. Huono homma.

Tein seuraavaksi hihat. Halusin täyspitkät. Helman mitasta olisin valmis tinkimään tai kikkailemaan sen mieluisaksi kankaan avulla. Top down sleeves syntyi juutuupin avustuksella. Takki taisi valmistua syyskuun puolivälissä.

Kuukauden kuluttua Poppelin laarissa palloili vielä kaksi kerää samaa väriä: Asiakaspalautus hamstrauskeikkani jälkeen. Ei harmita. Varaamani lanka riitti, eikä jäänyt jämiä.

T:lle suurkiitos kuvista! Jälleen.

Malli: Riitti (= oma säätö)
Lanka: Cascade 220 Superwash, 100 % villa, 100 g = 200 m, 20-22 s = 10 cm, puikot 4-4,5, 
Puikot: 4,5 ja 4 Knit Pro, pyöröt
Menekki: 500 g
Fiilis: ai että!!

Suunnitelman ydin on joustonvara

Toukokuun alkupuolella sää suosi villatakin ystävää.

Lähtötilanteessa edessäni oli kasa jotain vuosien takaista liukuvärjättyä vironvillaa, jonka pinnanmuodostuskapasiteetista ei ollut mitään käsitystä. Vyötteet olin menestyksekkäästi hävittänyt. Lanka oli aivan liian ohutta ja karkeaa, mutta sievää. Se luultavasti tuoksahti, koska bc osoitti sitä kohtaan outoa viehtymystä. Valitsin langan pariksi Dropsin Fabelia. Väri mätsäsi.

Mielessä oli hyvin yleisluonteinen kuva puolipitkästä takista, jossa olisi paikkataskut ja laakea kaulus tai huppu. Langanmenekin arvioiminen on minulle silkkaa mandariinikiinaa enkä suostu tekemään mallitilkkuja, joten suunnittelun lähtökohdaksi tuli luontevasti sitovien päätösten lykkääminen mahdollisimman pitkälle. Sitä voi kutsua myös joustavuudeksi. Langan loppumisen varalta pyydystin Eurokankaasta huopaa, josta voisi tarvittaessa tehdä takin miehustan, taskut ja/tai hupun. Kankaan kumpikin puoli on käyttökelpoinen. Yksi puoli on harmahtavan, toinen ruusuisen roosa.

Takkia on käytetty, ks. taskut.

Aluksi neuloin vajaa puoli metriä takakappaletta kainaloista alaspäin. Säätämismahdollisuuksien maksimoimiseksi tein väliaikaisen aloituksen. Vironvilla tarrasi takiaisen raivolla paitsi viereisiin lankoihin myös roskaan, jota puulämmityksen ja koirien ansiosta siroaa tasaisesti pitkin huushollia. Takki voisi joskus sijaistaa pölynimuria.

Etukappaleiden leveyttä arvoin. Miten voisin säilyttää suunnitelman epämääräisen liikkumavaran mahdollisimman pitkään? Päätin tehdä nappilistat viimeisenä. Ehtisin sovittaa puolivalmistetta ja ratkaista napitustavan sen perusteella.

Neuloin puolisen metriä etukappaleita. Lanka tuntui riittoisalta. Tein silti yläosan kankaasta. Jätin etuliepeet niin leveiksi, että niistä liikenisi taitosvaraa yläosan napituskaitaleeseen, jos ajatus sattuisi aikanaan miellyttämään. Neuloin hihat olalta rannetta kohti vähimmäismittaansa. Pyörittelin neulelärpäkkeitä ja sain päähäni laittaa nurjan puolen julkipuoleksi. Väri näytti täyteläisemmältä ja pinta mukavan rouhealta.

Kahden liukuvärjätyn langan yhdistelmä tuottaa eloisaa neulepintaa.

Tekeleen todellinen koko selvisi, kun yhdistin puolivalmiit neule- ja kangasosat. Se oli hyvä. Selän saumasta tuli melko rujo. Sitä piti vähän peitellä. Takinaihio päällä näytin etäisesti ylisuurelta steampunk-amigurumilta. Jokaisesta kappaleesta roikkui pyöröpuikot ja kaksi lankakerää. Harmi, ettei työvaiheesta ole kuvaa.

Kappaleiden yhdistämisen jälkeen kokonaisuus oli sen verran hallitsematon, että helma piti neuloa seisaaltaan niin, että työ lepäsi pöydällä. Joustonvara johtotähtenä tein hihoista ylipitkät. Ne voisi taittaa mielen mukaan sopiviksi. Hetken, mutta vain hetken, harkitsin tekeväni hihansuihin reiät peukaloille, jolloin hihoihin olisi ikään kuin integroitu kämmekkäät. Tein taskuista maltillisen kokoiset. Huppuun mahtuisi avaruuskypärä. Napinläviksi virkkasin lenkit napituskaitaleen reunaan. Poronsarvinapit ovat messuaarteita Tampereelta.

Maaliskuun projekti valmistui käyttökuntoon huhtikuussa, ja kyllä sitä olen käyttänytkin. Viimeistely, miehustan vuoritus, tapahtuu inspiraation iskiessä joskus tulevaisuudessa. Takin väri ja pulleroinen neulepinta tuovat mieleen ylikypsän vadelman. Jatkossa vastaan puhelimeen: "Hallon?"

Luottomalli T:lle suurkiitokset kuvista!

Malli: oma säätöjen säätö
Lanka 1: Vironvilla x
Lanka 2: Drops Fabel, 75 % villa, 25 % polyamidi, 50 g = 205 m, väri 822/ viininpunainen
Menekki: n. 700 g
Valmis: 04/2014
Fiilis: lievästi ilmaisten tyytyväinen

Vihreä on vaikea väri

VIhreetä kamaa viidakossa, ruskeaa ruovikossa ja villaakin yllä.

Luonto hanskaa vihreiden yhdistelyn, mutta kun homo sapiens ryhtyy hommaan, tulos on mielestäni usein jotenkin... outo. Tilasin nettikaupasta vihreää Noron Kamaa (heh heh). Tietokoneen näytöllä vihreä toi mieleen havumetsän sumuisena päivänä. Uskalsin tilata.

Avasin paketin ja suljin. Aloin kirkua. Paketissa kupli ilmeisesti helteessä käynyttä radioaktiivista sammakkosoosia. Hengittelin rauhassa pari päivää, ommmm, ommmm, ommm, ja raotin pakettia uudemman kerran. Näytti paremmalta. Keväinen lehtometsä. Lehtiruotejaan auki keriviä saniaisia. Varjoja aluskasvillisuudessa. Aurinkoa hiirenkorvissa. Asenne ratkaisee, aina.

Neulaisin villatakin. Siitä tuli pitkä. Kostuttelun ja kuosittelun jälkeen se on todella pitkä mutta vähän kapea. Neuletiheys vaihtelee löysästä läpikuultavaan, sillä jossain vaiheessa kyllästyin nurjiin kerroksiin ja neuloin opettelumielessä vain oikealta puolelta, vuoroin vasemmalta oikealla ja oikealta vasemmalle. Harjoituksia on syytä jatkaa.

Nyt takki tuntuu omalta. Vihreä miellyttää. Napit just passelit. Ystävä ehdotti samansävyisiä kangastaskuja. Kahtellaan. H:lle kiitos kuvista!

Malli: oma säätö, mikäpä muu
Lanka: Noro Kama, 26 % villa, 25 % silkki, 25 % alpakka, 12 % kid mohair, 12 % angora, 50 g = 75 m
Puikot: 5
Menekki: 670 g
Fiilis: niin se mieli muuttuu

Topista tulikin tunika

Tilasin lankaa netistä. Näytöllä se vaikutti hyvältä. Näppituntumalta julkean väittää, että Lang Seta Tweed voisi olla laadukkaampaakin. Vähän on lyhytkuituisen haurasta, pehmeää, jopa tahmeaa. Raaka-Arskan neuleotteita tulee välttää, samoin bambupuikkoja ja virheitä, päättelin.

Aloitin lyhythihaisen paidan. Mallin nyhdin tavan mukaan omasta piposta matkan varrella. Pääntie venähti varsin antavaksi, mutta kursin sen reunuksen avulla säädylliseksi. Tulin tilanneeksi lankaa reilun satsin. Niinpä tulin jatkaneeksi helmaa yli toppistandardin. Emmin tovin tunikaksi kasvattamista, koska lanka on niin pehmeää. Pelkäsin, että neule nuhjaantuu istuvalla henkilöllä tuossa tuokiossa ensin lyttänäksi ja sitten persuuksista puhki.

Villiinnyin neulomaan kolttuun pituutta, kun kuuntelin samalla Westön Missä kuljimme kerran -romaania. Äänikirja on loistava keksintö ja lanka riittoisaa. Pitäisiköhän äänikirjojen kuuntelu yhdistää johonkin vähemmän mieluisaan toimintaan? Pesaisen tässä vielä ikkunat, putsaan lattiakaivon ja kuuraan hellan taustan, kun on romaani just niin jännittävässä vaiheessa?

Kastelin ja kuosittelin vaatteen muotoonsa kuivumaan. Käsittelyssä neulepinta kaunistui ja tunika venyi miltei mekoksi. Neulos on iholla erittäin miellyttävä. Kulutuskestävyyttä epäilen edelleen. Eipä mitään, kyllä tätä kolttua kulutankin, kun niin mukavalta tuntuu.

M:lle kiitos valokuvamallituksesta!

Malli: oma säätö
Lanka: Lang Seta Tweed, 75 % silkkiä, 25 % puuvillaa, 25 g = 100 m, tiheys 21 x 32, puikot 3,5 - 4, väri 804.0011
Menekki: 250 g
Valmis: joskus viime kesän lopulla

Näissä väreissä

Jemmasta pompsahti 150 g Pirtin kehräämön karstalankaa sateenkaaren väreissä. Lanka tuntui karkealta ja ei-niin-lujalta. Kokemus karstalankaneuleen rakenteen muuttumisesta pesussa puuttuu, joten en tohtinut aloittaa mitään suoraan iholle puettavaa. Vyötteen mukaan lanka huopuu, mitä ei tässä taloudessa pidetä varsinaisesti suosituksena.

Väri antaa neulepinnalle jokseenkin riittävästi ilmettä. Lisäsin siihen silti summamutikka-sirottimella nurjien silmukoiden pätkiä. Pätkät kuvioivat neuleeseen pieniä aaltoja tai väreitä. Kun säärystimen ruttaa makkaralle, laskokset asettuvat nurjien silmukoiden jaksojen kohdalle.

Resepti:
Jaa vyyhti puoliksi. Saat samanpainoiset säärystimet. Pituudeltaan pötkylöistä voi tulla erilaiset, jos käsiala muuttuu matkan varrella tai neulonnan suojelustontut sattuvat olemaan mökö-mökö-tuulella. Neulotaan nilkasta alkaen niin pitkälle kuin lankaa riittää.

Luo 52 s. Neulo nro 2,5 tai 3 sukkapuikoilla pyöröneuletta. Jaa silmukat tasan 4 puikolle, 13 per puikko. Neulo 2o 2n -joustinta muutama sentti. Neulo jatkossa sileää, johon mielen mukaan nurjien silmukoiden pätkiä, ikään kuin aalloiksi tai väreiksi. Nurjien silmukoiden jaksot ovat á 2-13 s. Jätä nurjien silmukoiden jaksojen väliin muutama kerros sileää neuletta, niin valmis neule kurttaantuu kivasti.

Lisää silmukoita kintun mittojen eli tarpeen mukaan kahden takakeskisilmukan molemmin puolin. Langan lopun häämöttäessä tarkista, että silmukoita on 4:llä jaollinen määrä. Neulo 2o 2n -joustinta sopiva pätkä. Säärystimistä ei todellakaan tarvitse tulla symmetriset.

Kiitos SK:lle mallailusta!

Malli: putkahti omast' pipost' matkan varrella
Lanka: Pirtin kehräämön meleerattu karstalanka, kotimainen 100 %  villa, 100 g = 350 m, puikkosuositus 2 - 2,5, väri Sateenkaari, käsinpesu
Puikot: 2,5 ja 3
Valmis: 10/2013
Fiilis: Jee, värei!

Polku jää käsiin

Kaivoin komerosta Novitan mustajuuri-väristä Polku-lankaa, jota jäi tuubihuivista tähteeksi. Loin 35 s. Neuloin tasoa aina oikein, kunnes se riitti ranteen ympäri. Silmukoin sauman. Poimin lieriön reunasta 44 s. Neuloin pyörönä joka toisen kerroksen oikein, joka toisen nurin. Intialainen peukalokiila syntyi vanhasta muistista. Varasin peukalolle 16 s. Neuloin minipätkän peukkua.

Lanka ei muuttunut miellyttävämmäksi nro 2:n puikoilla. Jälleen sadattelin, miten kaunis ulkokuori ohjaakin ostopäätöstä. Ihminen on eläin, joka suunnistaa tässä maailmankaikkeudessa enimmäkseen näköaistin avulla. Silmiä hivelevä väri hämää ja häivyttää langan rakenteen ja materiaalin perusteellisen peruuttamattoman kertakaikkisen kamalan surkeuden. Ei koskaan enää!

Paitsi että lankaa jäi.

Kuvassa käsineet ovat melko tuoreet. Sittemmin ne ovat nuhjaantuneet käytössä aika tavalla. Lanka menettelee ehkä huivissa, mutta en suosittele sitä mihinkään.

Malli: tähän mitään mallia tarvita
Lanka: Novita Polku, 73 % villa, 24 % polyamidi, 3 % polyesteri, 100 g = 410 m, puikot 3, tiheys 24 X 34, konepesu 40 C, väri Mustajuuri
Puikot: 2
Menekki: 33 g
Fiilis: katsoa saa, koskea ei kannata

Katti 80-luvulta jaksaa aina vaan

Kuvassa Nina, koira ja Kattia kanssa.

Joskus 1980-luvun aamunkoitteessa neuloin koulussa hevosvillapaidan. Lankana oli Ilves Katti mohair, suomalaista tekoa ja vieläpä hyvää. Vuosikymmenten aikana kertynyt empiirinen evidenssi osoittaa, että lanka on todella hyvää. Ei nyppyynny. Toistan: ei nyppyynny. Ei kutita. On kuohkea ja kevyt. Lämmittää. Pitää värinsä. Pelkäänpä, että sellaista laatua ei saa nykyään rahallakaan. Langan valmistus lopetettiin kultaisella 80-luvulla, jolloin hamstrasin lankaa alennusmyynneistä oikein kunnolla.

Tuolloin aikanaan neuloin langasta myös tummanharmaan ja oranssin kirjavan villapaidan, jonka sittemmin purin. Vuosien jälkeen jalostin purkulangasta poolon, joka on edelleen käytössä. Materiaalin osalta vaate kestää edelleen päivänvaloa. Lisäksi tein langasta sini-puna-harmaan, kummallisen mallisen jumpperin, joka perusteellisesti käytettynä katosi jonnekin. Harmi, sillä senkin langan olisin voinut käyttää uudelleen.

Tummanvihreä ei ole koskaan ollut suosikkini, mutta ostin, kun halavalla sai ja laatu miellytti. Aloitin vihreästä Katista joskus euroajan alussa villapaidan, josta näki jo alkumetreillä, että metsään menee. Tekele ufoutuu kai edelleen jossakin varaston uumenissa. Varastossa on lisäksi vähän tummansinistä ja vaalean kellertävää Kattia. Vaalin näitä aarteita.

Katti tykkää aina oikein -neuleesta ja valepalmikoista.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä elokuussa aloitin viininpunaisesta Katti mohairista lyhythihaisen neuletakin. Kyllä: oli elokuu. Istuin hellepäivänä ulkoportailla neulomassa. Neulomisen ohessa nautin kahvia ja Domino-keksejä. Viimeistelin vaatteen toukokuussa 2013. Poistuin kyllä välillä portailta ja toimittelin muita asioita. Justiinsa oikean väriset napit löytyivät ompelukoneliike Keinosen hyllystä.

Takista tuli kaunis mutta minulle väljä. Neljällä vuosikymmenellä marinointi oli tartuttanut lankaan tomuisan aromin. Toivoin, että pesu häivyttää hajun hus hiiteen, ja pelkäsin, että se venyttää neuleen Laardi-Antero -mittoihin. Sekä haju että pelko haihtuivat. Mitta piti. Vasta valmiista vaatteesta huomasin, että takakappaleen osa on eri värjäyserää. Riipaisi antaa takki uuteen kotiin, sillä tuo punainen vaihteluineenkin on niiiiin minun väri kuin vaan voi olla. Huoh.


Malli: oma säätö
Lanka: Ilves Katti mohair, Hämeen kehräämö, 40 % villa, 40 % akryyli, 20 % mohair, 40 g = 120 m
Puikot: liian isot
Menekki: 240 g
Valmis: 5/2013
Fiilis: hrrrr, hrrrrrr, hrr

Säg JA/ Seijalle

Puutarhaihmisenä Seija hurahti krookukseen. Titityyssä käyvä hurahtaa helposti. Krookus oli siis villavaa lajiketta, Louhittaren Luolasta kotoisin. Seuraa karkea yleistys: Tytöt tykkää pinkistä. Rouvat alkavat jossakin elämänvaiheessa kaivata roosaa. Pätee myös minuun.

Lanka kuin karkki ei kaipaa lisämakeuttajaa, mutta jotain kivaa mallissa saisi olla. Kauneimmat neulemallit -kirjasta löytyi sydänkuvio, jonka sovitin sukan etupaneeliin. Varressa on 56 silmukkaa, mallikerta 17 s x 12 krs, joustin 1 o takareunasta, 1n.

Malli: oma säätö
Lanka: Louhittaren Luola Väinämöinen,75 % villa, 25 % polyamidi, 100 g = 400 m, tiheys 28-32 x 36-42, puikot 2,25, väri Krookus, käsinpesu
Menekki: 65 g
Valmis: 9/2013