31. toukokuuta 2014

Vihertää, rusehtaa

Hihojen ja sukkien kamppailu on hihojen kannalta masentava. Sukat johtavat ainakin 6-1. Fabel on joukkueen runko, kärki ja kantava voima.

Pelin aikana sukkien joukkueessa on havaittu käsialan kiristymistä. Näistä tulikin aavistuksen kittanat, koko ehkä 37,7. After thought -kantapää on mainio keksintö. Vielä kun saisi varressa kerroksen vaihtumiskohdan siistiksi.

Lanka: Drops Fabel, 75 % villa, 25 % polyamidi, 50 g = 205 m, puikot 2,5, tiheys 26 x 34, hienopesu tai villaohjelma 40 C, värit 300/ ruskea ja 650/ metsä
Puikot: 2,5 Knit Pro 15 cm sukkapuikot
Menekki: 60 g
Valmis: 05/2014

23. toukokuuta 2014

Hui hai huivi


Maailman helpoin aina oikein -kolmiohuivi on sopivankokoinen käsityöhaaste minulle, joka en pitsihuiveista piittaa enkä sellaiseen ehkä kykenisikään. Huivissa on kaksi hyvää puolta, molemmat oikeita. Malli, jossa on selvästi oikea ja nurja puoli, pitää asettelemalla asetella ylle, ja sekös haittaa huoletonta pukeutujaa.

Louhittaren Luolan Väinämöinen väreissä muste ja myrsky taipui pikkuhuiviksi. Pinta näyttää hauskan vakosamettiselta, mutta neulos on kaulalle aavistuksen karkea. Tuntuvatko Väiskin eri värit erilaisilta? Tammi, jota on paraikaa puikoilla, vaikuttaa nimittäin tätä mustemyrskyä pehmeämmältä. Ehkä luulottelen.

Malli on näppärä, mutta toteutus ei paras mahdollinen. Kokeilen toiste toisesta langasta.

Lanka: Louhittaren luola Väinämöinen, 75 % villa, 25 % polyamidi, 400 m = 100 g, tiheys 28-32 s x 36-42 krs, puikkosuositus 2,25, värit myrsky ja muste, käsinpesu
Menekki: 120 g

21. toukokuuta 2014

TV-neulonnan alkeet, harjoitus 2

Jotkut neuloo pimeässä olkkarissa telkkarin ääressä zumbatessaan mustasta seitistä neliulotteisia pitsipalmikkojuttuja. Siinäpä tavoite. Matkalla mestariksi sileä neule suljettuna neuleena pyöröpuikoilla voisi olla etappi nro 1, jos aloituksen saisi tehdä silmät auki. Astetta vaativammassa työssä on joustinneuletta. Säärystimet!

Kaipasin perusjoustinsäärystimiä, sillä tahaton konehuovutus pilasi yhdet merinovillaiset mukavuudet. Tein uudet konepesunkestävästä, hyväksi haukutusta Opalin sukkalangasta. Langan paksuus vaikutti luettuna pahemmalta kuin miltä tuntui. Jaoin 60 s 2o, 2n -joustimeksi ja neuloin kaksi tuubia. Suoraviivaisen helppo ja täsmälleen oikea vastaus kumpaankin tarpeeseen.

Jopa tässä TV-neulonnan alkeisharjoituksessa on erehtymisen mahdollisuus, joka myös toteutui. Seuraava silmukka on 50 %:n todennäköisyydellä o. Yksi puikollinen meni väärin. Korjaaminen jäyti.

Lanka: Opal 4-fach, 75 % villa, 25 % polyamidi, 100 g = 425 m, puikot 2,5, tiheys 30 x 42, pesu 40 , väri harmaa/5191
Puikot: 2,5
Menekki: 100 g
Valmis: 02/2014
Fiilis: jos hankkis vielä sen telkkarin

19. toukokuuta 2014

Suunnitelman ydin on joustonvara

Toukokuun alkupuolella sää suosi villatakin ystävää.
Lähtötilanteessa edessäni oli kasa jotain vuosien takaista liukuvärjättyä vironvillaa, jonka pinnanmuodostuskapasiteetista ei ollut mitään käsitystä. Vyötteet olin menestyksekkäästi hävittänyt. Lanka oli aivan liian ohutta ja karkeaa, mutta sievää. Se luultavasti tuoksahti, koska bc osoitti sitä kohtaan outoa viehtymystä. Valitsin langan pariksi Dropsin Fabelia. Väri mätsäsi.

Mielessä oli hyvin yleisluonteinen kuva puolipitkästä takista, jossa olisi paikkataskut ja laakea kaulus tai huppu. Langanmenekin arvioiminen on minulle silkkaa mandariinikiinaa enkä suostu tekemään mallitilkkuja, joten suunnittelun lähtökohdaksi tuli luontevasti sitovien päätösten lykkääminen mahdollisimman pitkälle. Sitä voi kutsua myös joustavuudeksi. Langan loppumisen varalta pyydystin Eurokankaasta huopaa, josta voisi tarvittaessa tehdä takin miehustan, taskut ja/tai hupun. Kankaan kumpikin puoli on käyttökelpoinen. Yksi puoli on harmahtavan, toinen ruusuisen roosa.

Takkia on käytetty, ks. taskut.
Aluksi neuloin vajaa puoli metriä takakappaletta kainaloista alaspäin. Säätämismahdollisuuksien maksimoimiseksi tein väliaikaisen aloituksen. Vironvilla tarrasi takiaisen raivolla paitsi viereisiin lankoihin myös roskaan, jota puulämmityksen ja koirien ansiosta siroaa tasaisesti pitkin huushollia. Takki voisi joskus sijaistaa pölynimuria.

Etukappaleiden leveyttä arvoin. Miten voisin säilyttää suunnitelman epämääräisen liikkumavaran mahdollisimman pitkään? Päätin tehdä nappilistat viimeisenä. Ehtisin sovittaa puolivalmistetta ja ratkaista napitustavan sen perusteella.

Neuloin puolisen metriä etukappaleita. Lanka tuntui riittoisalta. Tein silti yläosan kankaasta. Jätin etuliepeet niin leveiksi, että niistä liikenisi taitosvaraa yläosan napituskaitaleeseen, jos ajatus sattuisi aikanaan miellyttämään. Neuloin hihat olalta rannetta kohti vähimmäismittaansa. Pyörittelin neulelärpäkkeitä ja sain päähäni laittaa nurjan puolen julkipuoleksi. Väri näytti täyteläisemmältä ja pinta mukavan rouhealta.

Kahden liukuvärjätyn langan yhdistelmä tuottaa eloisaa neulepintaa.
Tekeleen todellinen koko selvisi, kun yhdistin puolivalmiit neule- ja kangasosat. Se oli hyvä. Selän saumasta tuli melko rujo. Sitä piti vähän peitellä. Takinaihio päällä näytin etäisesti ylisuurelta steampunk-amigurumilta. Jokaisesta kappaleesta roikkui pyöröpuikot ja kaksi lankakerää. Harmi, ettei työvaiheesta ole kuvaa.

Kappaleiden yhdistämisen jälkeen kokonaisuus oli sen verran hallitsematon, että helma piti neuloa seisaaltaan niin, että työ lepäsi pöydällä. Joustonvara johtotähtenä tein hihoista ylipitkät. Ne voisi taittaa mielen mukaan sopiviksi. Hetken, mutta vain hetken, harkitsin tekeväni hihansuihin reiät peukaloille, jolloin hihoihin olisi ikään kuin integroitu kämmekkäät. Tein taskuista maltillisen kokoiset. Huppuun mahtuisi avaruuskypärä. Napinläviksi virkkasin lenkit napituskaitaleen reunaan. Poronsarvinapit ovat messuaarteita Tampereelta.

Maaliskuun projekti valmistui käyttökuntoon huhtikuussa, ja kyllä sitä olen käyttänytkin. Viimeistely, miehustan vuoritus, tapahtuu inspiraation iskiessä joskus tulevaisuudessa. Takin väri ja pulleroinen neulepinta tuovat mieleen ylikypsän vadelman. Jatkossa vastaan puhelimeen: "Hallon?"

Luottomalli T:lle suurkiitokset kuvista!

Malli: oma säätöjen säätö
Lanka 1: Vironvilla x
Lanka 2: Drops Fabel, 75 % villa, 25 % polyamidi, 50 g = 205 m, väri 822/ viininpunainen
Menekki: n. 700 g
Valmis: 04/2014
Fiilis: lievästi ilmaisten tyytyväinen

16. toukokuuta 2014

Sukka vs. Hiha 4-0

Toisen erän jälkeen tilanne on jo 4-0 sukille.
Kehäkukka mix -paidan valmistuminen lykkääntyi jälleen ja jämälankajemmasta lähti 80 g, kun tikuttelin nämä kirjavaiset. Varpaista vartta kohti edetessä sukanterän mittaa on vaikea arvioida. Tällä kertaa jäi lyhyeksi. Sopii 37:n kapeaan jalkaan. Nyt harmittaa.

Lanka 1: Louhittaren Luola Väinämöinen, 75 % villa, 25 % polyamidi, 100 g = 400 m, tiheys 28-32 s x 36-42 krs, puikkosuositus 2,25, käsinpesu, tasokuivatus, väri vadelma
Lanka 2 & 3: Ehkä Austermann Step
Puikot: 2,5 Knit Pron 15 cm sukkapuikot
Menekki: 80 g
Valmis: 04/2014

14. toukokuuta 2014

Ei tullut hihoja. Tuli sukat.

 
Sukka otti ensimmäisen erän näytöstyyliin 2-0.
Edellisessä postauksessa tuskailemani Torvisoiton tahtiin huojuva tammi -paita olisi valmis, jos olisin keskittänyt energiani siihen. Pusero juuttui pahasti pujoliivivaiheeseen, kun hihojen aloittamisen lykkäämiseksi tuijottelin varpaita, jotka parahiksi alkoivat vikistä jotain pientä lämmintä suojakseen. Sukka vs. Hiha 2-0.

Dropsin Fabelia on kehuttu syystä. Työstö- ja käyttötuntuma miellyttävät. Nykyään viitsin jopa neuloa niin ohutta lankaa. Kurasukkien imussa jämähdin paitsi ruskeaan pohjaväriin myös raidoitusrytmiin 6 + 2. Olisin mieluusti ottanut nämä sukat käyttööni, mutta olivat kurjat varresta väljät. Eipä hätää: Sopivat jalat piipahtivat meillä vappuna.

Lanka: Drops Fabel, 75 % villaa, 25 % polyamidia, 50 g = 205 m, puikot 2,5, tiheys 26 s x 34 krs, hieno- tai villapesu 40 C, värit 300/ruskea, 655/wooden rose
Puikot: 2,5 Knit Pro 15 cm sukkapuikot
Menekki: jäi punnitsematta
Valmis: 04/2014

7. toukokuuta 2014

Kurasukka, loiskis


Olen ollut tuhma. Ostin lisää lankaa, vaikka varasto on turvoksissa niin hehkeitä, ihania kuin inspiroiviakin lankoja. Varastossa on kohtuuton määrä myös muunlaisia lankoja.

Toisekseen, tähän sappikivikohtauksen kirjavaan otukseen pitäisi aloittaa hihat. Paidan torso syntyi ohuesta langasta käsittämättömän nopsaan, mutta hihojen aloittaminen on aina jotenkin nihkeää. Lasken silmukkamäärät yleensä ainakin kahdesti väärin. Vastaus ongelmaan ei ole mallitilkku. Egg related accident -väri-ilottelu on Louhittaren Luolan Väinämöistä (= Tammi) ja ruskea kohina (= Iltasoitto) jokin pienvärjärin tuotos Poppelista. Ostohetkellä värit vaikuttivat hyvinkin hienoilta.

Ostospsykoosin jälkeinen katumusharjoitus + järjellisen työjärjestyksen välttelystä kumpuava sijaistoiminta = jämälankasukat. Ainakin suurin osa jämistä on Dropsin Fabelia. Ruskea ja sen kirjava ovat ilmeisesti jotain miesten sukkien p(i)eruja, vanhan viiden markan setelin sininen ylijäämää kokoamista jo vuoden päivät odotelleesta palapeitosta. Neuloin sukat varpaista varteen. Tekniikasta on tullut suosikkini.

En pidä ruskeasta enkä tuosta ruskean kirjavasta, ja sininen on pliisu. Vaikka kokonaisuus on "ihan kiva" ja koko sopiva, poistolaatikkoon menivät nämä sukat, loiskis.

Lanka: Drops Fabel, 75 % villaa, 25 % polyamidia, 50 g = 205 m, puikot 2,5, tiheys 26 x 34, hienopesu villaohjelma 40 C, värit 604/ ocean view, 520/ ruskea-sininen, 300/ ruskea
Puikot: 2,5 Knit Pro 15 cm sukkapuikot
Menekki: 80 g
Valmis: 04/2014
Fiilis: Miksi ihminen neuloo jotain, mille ei ole käyttöä?

3. toukokuuta 2014

Yhdet vielä ja sitten... vielä yhdet


Epäilijöille tiedoksi: ihmeitä tapahtuu. Olen onnistunut saamaan aikaiseksi itselleni sopivat huopalapaset. Aplodeja. Kiitos.

Hahtuvat valmistautuvat konekäsittelyyn.
Ennen ihmettä nyhräsin vielä yhdet epäonniset tumput. Kokeilin Pirtin kehräämön kaksinkertaista hahtuvaa. Hahtuva pölisee. Ei kiva. Aitoa se oli varmasti, sillä silmän välttäessä bc tunki kuononsa kokonaisuudessaan hahtuvakiekon uumeniin ja imppasi antaumuksella tai piehtaroi lapasen aihiossa. Viimeksi mainittua käyttäytymistä esiintyy myös kalan perkeiden, supikoiran jätösten yms. aitojen asioiden yhteydessä.

Huovutus meni jälleen jännäksi. Pesuhuoneen sulake oli paukahtanut ilmeisesti heti kohta koneen hörpättyä vedet. Uusintayritys, neljänkympin kirjopesu laiskalla linkouksella, tuotti sievästi huopuneet lapaset, jotka olivat kokoa M niin kuin miesten. En ymmärtänyt heittää lapasia jatkokäsittelyyn. Vaikka neulepinta oli pahaenteisen paakkuista ja tiivistä, huovasta tuli kaunis, jotenkin silkkinen. Käsineille löytyi vaivatta uusi koti, mutta olin itse edelleen paljain käsin.

Huhtikuisena keskiviikkona annoin tekniikalle vielä yhden mahdollisuuden. Prosessin hallitsemiseksi huovutin käsin. Uunipelti, kuplamuovia, kiehuvan kuumaa vettä, Marseille-saippuakiisseliä ja rutosti aikaa. Simuloin linkousta paiskomalla lapasmyttyjä gorillan raivolla pesuhuoneen lattiaan. Sain sopivankokoiset huopalapaset ja kolme päivää kipuilevat nivelet. Fanfaareja ja kuplajuomaa, kiitos. Hymyä.

Lanka 1: Pirtin Kehräämön hahtuvakiekko kaksinkertaista hahtuvaa 150 g
Puikot: nro 6, bambu
Hahtuvalapasen mitat ennen huovutusta:
Ympärys 40 s. Pituus 39 cm. Varren leveys 16 cm. Pituus varrensuusta peukalolankaan 19 cm/ 35 krs.  Pituus peukalolangasta kärkeen 20 cm/ 30 krs + kavennukset = 37 krs. Peukalo 12 cm.

Lanka 2: Rowan Creative Focus Worsted, 75 % villaa, 25 % alpakkaa, 100 g = 200 m, puikot 4-5, tiheys 20 x 24, väri 2190/ copper
Puikot: 6
Menekki: 75 g
Creative Focus -lapasen mitat ennen huovutusta:
Pituus 35 cm. Varren leveys 12,5 cm. Pituus varrensuusta peukalolankaan 18,5 cm. Pituus peukalolangasta kärkeen 16,5 cm. Peukalo 9 cm.
Valmis: 4/ 2014

1. toukokuuta 2014

Norohiton paree

Hehkutetaanko Noron lankoja syystä? Onko japanilainen käsinkehrätty ja -värjätty hintansa väärti vai heiluuko keisari Norohito sittenkin munasillaan?

Tempauduin mukaan Noro-huumaan vasta keväällä 2012. Vieroksun hieman Noron eksoottisia väriyhdistelmiä, mutta Silk Gardenin väri 349 on mielestäni Noroksi harvinaisen harmoninen - sen joka paikasta loppuunmyydyn musta-ruskea-harmaan 47:n lisäksi. Ostin ylellisen materiaalin, väitteen käsin valmistamisesta sekä lupauksen myrkyttömästä valmistusprosessista ja nyppyyntymättömyydestä.

Neuloin peruspaidan yhdestä ja samasta väristä kahdelta kerältä 4 kerroksen raidoin. Väliltä saksin ruskeaa ja harmaata vähemmäksi. Lanka kiertyi neulottaessa kiharalle. Kerissä oli luvattoman paljon solmuja. Langan paksuus vaihteli maltillisesti. Materiaalin tuntu ja väri vaimensivat marinaa.

Puserosta tuli lemppari. Sen raidoissa asuu ruska, aurinko, mustikat, multa ja graniitti. Silkin ja mohairin tuntu tekee hyvää. Nyppyjä on noussut jonkin verran. Helma rullasi typerästi, joten saksin sen poikki ja neuloin uudelleen pidemmäksi. Helma rullaa edelleen.

Jo vähäinen kokemus osoittaa, että tuotemerkin sisällä on vaihtelua. Ehdotan, että keisari Norohito pitää näppinsä erossa Kureyon Sockista ja sen sellaisista ja sonnustautuu Silk Gardenin kaltaisiin materiaaliyhdistelmiin ja laimeahkoon väri-ilotteluun ainakin meidän kylällä vieraillessaan.

Lanka: Noro Silk Garden,  45 % silkkiä, 45 % kid mohairia, 10 % villaa, 50 g = 100 m, tiheys 18 s, puikkosuositus 4,5 - 5, käsinpesu
Menekki: 420 g
Fiilis: jyrkkä kyllä, yes, da ja jaa