Suunnitelman ydin on joustonvara

Toukokuun alkupuolella sää suosi villatakin ystävää.

Lähtötilanteessa edessäni oli kasa jotain vuosien takaista liukuvärjättyä vironvillaa, jonka pinnanmuodostuskapasiteetista ei ollut mitään käsitystä. Vyötteet olin menestyksekkäästi hävittänyt. Lanka oli aivan liian ohutta ja karkeaa, mutta sievää. Se luultavasti tuoksahti, koska bc osoitti sitä kohtaan outoa viehtymystä. Valitsin langan pariksi Dropsin Fabelia. Väri mätsäsi.

Mielessä oli hyvin yleisluonteinen kuva puolipitkästä takista, jossa olisi paikkataskut ja laakea kaulus tai huppu. Langanmenekin arvioiminen on minulle silkkaa mandariinikiinaa enkä suostu tekemään mallitilkkuja, joten suunnittelun lähtökohdaksi tuli luontevasti sitovien päätösten lykkääminen mahdollisimman pitkälle. Sitä voi kutsua myös joustavuudeksi. Langan loppumisen varalta pyydystin Eurokankaasta huopaa, josta voisi tarvittaessa tehdä takin miehustan, taskut ja/tai hupun. Kankaan kumpikin puoli on käyttökelpoinen. Yksi puoli on harmahtavan, toinen ruusuisen roosa.

Takkia on käytetty, ks. taskut.

Aluksi neuloin vajaa puoli metriä takakappaletta kainaloista alaspäin. Säätämismahdollisuuksien maksimoimiseksi tein väliaikaisen aloituksen. Vironvilla tarrasi takiaisen raivolla paitsi viereisiin lankoihin myös roskaan, jota puulämmityksen ja koirien ansiosta siroaa tasaisesti pitkin huushollia. Takki voisi joskus sijaistaa pölynimuria.

Etukappaleiden leveyttä arvoin. Miten voisin säilyttää suunnitelman epämääräisen liikkumavaran mahdollisimman pitkään? Päätin tehdä nappilistat viimeisenä. Ehtisin sovittaa puolivalmistetta ja ratkaista napitustavan sen perusteella.

Neuloin puolisen metriä etukappaleita. Lanka tuntui riittoisalta. Tein silti yläosan kankaasta. Jätin etuliepeet niin leveiksi, että niistä liikenisi taitosvaraa yläosan napituskaitaleeseen, jos ajatus sattuisi aikanaan miellyttämään. Neuloin hihat olalta rannetta kohti vähimmäismittaansa. Pyörittelin neulelärpäkkeitä ja sain päähäni laittaa nurjan puolen julkipuoleksi. Väri näytti täyteläisemmältä ja pinta mukavan rouhealta.

Kahden liukuvärjätyn langan yhdistelmä tuottaa eloisaa neulepintaa.

Tekeleen todellinen koko selvisi, kun yhdistin puolivalmiit neule- ja kangasosat. Se oli hyvä. Selän saumasta tuli melko rujo. Sitä piti vähän peitellä. Takinaihio päällä näytin etäisesti ylisuurelta steampunk-amigurumilta. Jokaisesta kappaleesta roikkui pyöröpuikot ja kaksi lankakerää. Harmi, ettei työvaiheesta ole kuvaa.

Kappaleiden yhdistämisen jälkeen kokonaisuus oli sen verran hallitsematon, että helma piti neuloa seisaaltaan niin, että työ lepäsi pöydällä. Joustonvara johtotähtenä tein hihoista ylipitkät. Ne voisi taittaa mielen mukaan sopiviksi. Hetken, mutta vain hetken, harkitsin tekeväni hihansuihin reiät peukaloille, jolloin hihoihin olisi ikään kuin integroitu kämmekkäät. Tein taskuista maltillisen kokoiset. Huppuun mahtuisi avaruuskypärä. Napinläviksi virkkasin lenkit napituskaitaleen reunaan. Poronsarvinapit ovat messuaarteita Tampereelta.

Maaliskuun projekti valmistui käyttökuntoon huhtikuussa, ja kyllä sitä olen käyttänytkin. Viimeistely, miehustan vuoritus, tapahtuu inspiraation iskiessä joskus tulevaisuudessa. Takin väri ja pulleroinen neulepinta tuovat mieleen ylikypsän vadelman. Jatkossa vastaan puhelimeen: "Hallon?"

Luottomalli T:lle suurkiitokset kuvista!

Malli: oma säätöjen säätö
Lanka 1: Vironvilla x
Lanka 2: Drops Fabel, 75 % villa, 25 % polyamidi, 50 g = 205 m, väri 822/ viininpunainen
Menekki: n. 700 g
Valmis: 04/2014
Fiilis: lievästi ilmaisten tyytyväinen