26. heinäkuuta 2014

Päivä vain ja raita kerrallansa


sanoo virsi. Ei jaksa alkaa, sanoo valitusvirsi. Helteessä hautuu, kypsyy, vaan ei valmistu. Keskeneräiset notkuvat mielenosoituksellisesti erittäin näkyvillä. Milloin harrastukseen tarttui suorittamisen maku?

Jos ottaa asiakseen suorittaa, kannattaa neuloa raitasukat. Pieni kiva välietappi virkistää. Valmiista parista saa pisteen per sukka. Ihan kiva, mutta pidä pistees. Fabelia kehun: on hyvä lanka.

Lanka: Drops Fabel, 75 % villa, 25 % polyamidi, 50 g = 205 m, tiheys 26s x 34 krs, puikot 2,5, hienopesu tai villaohjelma 40 C, värit 107/ sininen ja 904/ laventeli
Puikot: 2,5 Knit Pron sukkikset
Menekki: 70 g
Valmis: 26.7.2014

19. heinäkuuta 2014

Lila lötkö kupruilee

50 % puuvillaa riittää: näyttää paakkuiselta. Asetan toivoni neuleen märkäviimeistelyyn ja lähinäkymät armollisesti sumentavaan ikänäköön.




Siellä se lötkö heiluu suvituulessa.
 Minulla on kaksi piintynyttä käsitystä puuvillaneuleista. 1) Puuvillaneulos on kylmää lötköä. 2) Puuvilla paljastaa epätasaisen käsialan armotta. Kas, ettei mitään oikein houkuttelevaa puuvillalankaa olekaan osunut kohdalle. Puuvillalla on ehkä hyviäkin ominaisuuksia. Tartuin siis sen ja villan sekoitteeseen toivoen saavani aikaan edes jotain puolivillaista.

Lanka on liian paksua ja monisäikeistä. Siitä tulee mieleen jokin siivousväline. Väri korostaa niin päivettyneen ihon hehkua kuin olminkalpean nahan taikinaista paakkuisuuttakin. Jotenkin tykkään väristä.

Lähdin toteuttamaan takkia tutusti ylimalkaisin suuntaviivoin: v-kaulus, yläosa ja etuliepeet aina oikein -neulosta, upotetut taskut. Tavan mukaan jätän napituskaitaleasian ratkaistavaksi viimetipan jälkeiseen aikaan. Ja jälleen arvon langan riittävyyttä. Lisää ei ole eikä tule, sillä langan valmistus on lopetettu vuosia sitten. Nämä museokappaleet löytyivät Sisustus Pikkulinnasta Jyväskylästä.

Neulomisen aikana olen kuunnellut Rimmisen Pussikaljaromaania (2004), jonka kieli-iloittelua en ikinä jaksaisi lukea. Kuunneltunakin se oli vähän vaivaannuttavaa. Neulon välillä pihalla, jossa tuoksahtavat ruusu, orvokki ja naapurin grilliherkut. Olen neulonut väsyneenä, eikä harrastus ole sen enempää virkistänyt kuin rentouttanut. Keskeneräisten kesä jatkuu.

Lanka: Marks & Kattens BomUll, 50 % puuvillaa, 50 % villaa, 50 g = 90 m, 20 s x 27 krs = 10 x 10 cm, puikot 4,5, 40 C hienopesu,väri 1478/ lila, Made in France (oho!)

12. heinäkuuta 2014

Ei tuu valmista



Harmaana tammikuun päivänä harmaa ulsteri ilmoitti kaipaavansa harmaan kirjavaa huivia. Samaan aikaan hakukriteerit täyttävä Manosin vyyhtisakki huuteli varastossa jotain jatkojalostumishaluista. Poppelin Pauliina julkaisi simppelin huiviohjeen.

Posotin huivin viittä vaille valmiiksi, ja totesin, että sellaisenaan huivista on tulossa pikkaisen liian simppeli. Materiaali on merinoa ja silkkiä, silkkaa ihanuutta. Musta, koksinharmaa, savunharmaa, varjonharmaa ja sumunharmaa tuottavat sopivan vaihtelevaa sävypintaa. Neulos on mukavan muhkea. Yksinkertainen malli sopii hyvin, mutta rajansa siinäkin.

Jotain pientä pitäisi keksiä reunaan ennen pakkasia. Ehkä pari settiä feather and fan -pitsiä?

Siis pitsiä? Nyt uiskennellaan kyllä oudoilla vesillä.

Lanka: Manos Silk Blend, 70 % merinovilla, 30 % silkki, 100 g = 260 m, puikkosuositus 3,5 - 4, neuletiheys 22-24 s = 10 cm, hellävarainen käsinpesu ja tasokuivatus, väri 7570 Eclipse

6. heinäkuuta 2014

Farssi vai tragedia, Semilla?

 
Kaipasin sinistä villatakkia. Lankakaupassa oli tarjous. Tietäähän sen, mitä siitä seuraa.

Olin kuullut jossain jonkun neuloneen villatakin 350 g:sta Semillaa. Se ihminen oli isompi kuin minä. Ostin raikasta sinistä 350 g. Aloin neuloa. Kokemus opetti pian, että aina oikein -neule ahmii kaameat määrät metrejä. Epäily langan riittävyydestä ajoi takaisin kauppaan. Oliko sinistä vielä jäljellä? Ei ollut.

Näppärästi visioin villatakin etumukseen raitoja. Värivalikoima houkutteli todella vähän. Nyt vasta huomasin, että langan mainostettiin huopaantuvan. Sieluni silmin näin virkeän nyppykasvuston ja peltilevyiksi huopaantuneet kainalot. Tukin sisäisen kidan, joka kommentoi tilannetta isoilla kirjaimilla ikävään sävyyn, ostin turkoosia ja ihan vain suunnitelmien muuttumisen varalta kerän vaaleaa harmaata.

Palasin neuleen pariin. Turkoosi näytti ihan kivalta, harmaa ei. "Ihan kiva" on arviona vähän kuin beige värinä. En antanut aavistusten häiritä. Tikuteltuani tovin raitaa, myös turkoosin langan riittävyys alkoi askarruttaa. Entäpä, jos raitaa on pakko neuloa hihoihinkin? Takaisin kauppaan, mars.

Jokusen hetken vielä jatkoin, ennen kuin tunnustin tosiasian: Tekeleestä ei ole tulossa haaveilemani sininen villatakki.

Puranko? En. Vielä. Maailmaan ufoja mahtuu. Luomuvilla saattaa kyllä maistua koille ja sen kavereille, eikä se villa ollut tarjouksessakaan halpaa, joten kyllä harmittaa.

Lanka: BC Garn Semilla, 100 % luomuvilla, 50 g = 160 m, puikot 3,5 - 4,5, käsinpesu

5. heinäkuuta 2014

Perustekniikkatreenitiikeriraitasukat

Kun uutta ei valmistu, kaivellaan vanhoja.

Joulukuussa 2013 Missä neuloimme kerran -blogi tarjosi jämälankavillasukkajoulukalenterin, jossa kerrottiin ystävällisesti ja selkeästi, miten sukat neulotaan varpaista varteen. Sovelsin ohjetta ja onnistuin. Opin näppärän tavan neuloa kantapää.

Lankaa jäi, jälleen. Jonain päivänä taidan tehdä jämistä samalla raidoituksella niin pitkät kämmekkäät/ irtohihat kuin mihin lanka ikinä riittää.

Jämät ovat melko mittavat. Onko mikä tahansa aloitettu kerä jämä?

Lanka: Vuorelman Veto, 85% villa, 15% polyamidi, 100 g = 260 m, puikot 3-3,5, pesu villaohjelmalla 40 C
Menekki: 140 g
Valmis. 11.12.2013
Fiilis: jes, perussettiä