28. syyskuuta 2014

Ievan polokka jyskää

Tulkoon väri jos toinenkin. Tuli 30. Riehakkaimmat jämät sain vaihtarina. Onneksi sain. Omista jämistä polvareista olisi tullut turhan säyseät.

Nyt ymmärrän, miksi jämälankasukka on pop ja villisti itsekseen raidoittava lanka hip, hop & top. Vapaamuotoinen jämäväri-ilottelu rentouttaa. Yhdistin langat toisiinsa tavalla, jota ei kannata esitellä neuleen nurjaa puolta nuuskivalle nipottajalle. Toivon totisesti, että juutuupin ohjeen mukaan kiepsautetut tuplasolmut pitävät.

Tuupi tarjoaa myös hillittömän valikoiman Ievan polkan versioita . Japanilaiset tuntuvat tykkäävän biisistä. Saksalaisen poikaystävän reaktio Evan tanssahteluun Perikadon partaalla on hieman yliampuva.

Neuloin sukat varpaista varteen. Terässä on 48 s. Resoriin mennessä kasvatin silmukkamäärän 64:een. Kantapää on neulottu jälkikäteen. Sukan koko on 39-40, lesti suht' leveä. Toivottavasti sopivat Eevalle.

Lanka 1-30: Novita noin 3 x 7 veljestä + muutama samanvahvuinen  mysteerikaveri. Arvaamattoman lankakoktailin tähden suosittelen käsinpesua.
Puikot: Knit Pron kanttisukkikset nro 3,5
Menekki: 180 g
Valmis: 27.9.2014
Fiilis: Salivili hipput tupput täppyt äppyt tipput hilijalleen!

23. syyskuuta 2014

Pieninä palasina

Värikaruselli huimaa,  pyörryttää ja välillä myös ottaa päästä.
Helmikuussa viime vuonna iski inspiraatio: tahtoo torkkupeiton isoäidinneliöistä. Muiden blogeissaan esittelemillä ihanuuksilla oli osuutta asiaan. Maaliskuun loppuun mennessä paloja oli enemmän kuin riittävästi, 133. Tänään peitto on edelleen palasina, hyvässä järjestyksessä suunnitelman mukaan rivi kerrallaan pussitettuna, vaan kun ei jaksa ottaa selvää, miten palat kannattaisi yhdistää. Voisiko ne jotenkin kikkailla yhteen? Kuumaliimaa, jesaria, niittejä? Kummallisimmat neliöt heivasin poistoon. Se oli virhe. Palojen yhdistämisen harjoituskappaleille olisi käyttöä.
Virkkasin Dropsin Delightista. Netissä tuli vastaan kaikenlaista ihanaa Delightista virkattua. Photoshoppaako ne kuvat jotenkin vai missä vika, kun minun projektini näyttää enempi sekavalta?

Pidän Dropsin langoista, etenkin Alpacasta ja Fabelista. Delight on kuitenkin jotenkin... tunkkaista. Yksisäikeisen langan tuntuma on töhnäinen ja värit todella yllätykselliset. Beige/sininen (07) sisältää vain vähän sinistä. Seassa on metritolkulla jotain vihertävää. Beige/harmaa/roosa (05) sylkee sisuksistaan 60 denierin mummosukkahousujen ruskeaa ja, yllättäen, vihreähköä. Osa määrittelemättömistä sävyistä on sukua tavaralle, jota löytyy patterin takaa ja liesituulettimen suotimesta, kun siivoaa kyllin harvoin.

Jos luumu/beige/kanervan (02) luumun värisiä marjoja pyörii kaupan hevi-osastolla, elintarviketurvallisuudesta vastaava viranomainen puuttuu toimintaan. Luumukanervakompostin paksuus myös vaihteli reippaasti. Tuon tuostakin kerän uumenista putkahti parikymmensenttinen pikkusormen paksuinen pötkylä perässään ohuen ohutta nirunarua. Hyh hyhh!

Näppituntumalta väitän, että käyttämäni roosa/lila-sekoitus (06) on kauttaaltaan paksumpaa kuin muut värit. Vahvuuden vaihtelu on kuulemma käsinkehrättyä matkivan langan ominaisuus. Tämä täti ei ymmärrä, miten epätasainen laatu voi olla teollisesti tuotetun langan tavoiteltu ja tarkoituksellinen ominaisuus.

Korjaan sen verran arviotani värimaailmasta, että sekavuudesta saan kiittää itseäni. Olisin tyytynyt värikartan tarjokkaista pariin. Väreistä vaaleansininen (04) yllättikin iloisesti. Maltillinen sininen rauhoittaa pelottavan riemunkirjavaksi äityvää peitontekelettä. Ripustaudun myös siihen uskoon, että tummansininen reunus tulee muodostamaan tasoittavan kehyksen multivärimixille. Odottelen kokoonpanoinspiraatiota.

20. syyskuuta 2014

Vanha, vaan ei entinen



Joskus markka-aikana aloitin hamstraamastani langasta villapaidan. 20 senttiä helmaa neulottuani totesin, että mallineule on tyhmä ja paidasta tulossa melkoisen piukea. Jääräpäissäni jatkoin työtä. Vaihdoin mallineuletta lennossa ja toivoin parasta.

Paras siitä tulikin. Ei vähimmässäkään määrin näyttökelpoinen - paita on kaamea riepu - mutta verrattoman käyttökelpoinen ja mukava. Parempaa pakkaspäivien ulkoilupuseroa saa hakea kuin tämä piippukauluksellinen makkarankuori, jonka hihansuut käpristyvät omituisesti. Jos hihansuut alkavat vaivata, lankaa on vielä muutama nöttönen jäljellä.

Paita on on ollut to-DEL-la kovassa käytössä. On edelleen. Hieman on vuosikymmenten varrella nuhjaantunut, mutta ei nyppyyntynyt eikä lahonnut. Katti mohair takaisin tuotantoon!

Malli: malli???
Lanka: Ilves Katti mohair, Hämeen kehräämö, 40 % villa, 40 % akryyli, 20 % mohair, 40 g = 120 m
Menekki: 360 g

13. syyskuuta 2014

Terveiset Römpsööstä, valitettavasti

Otus löytyi meren pohjasta Römpsöön edustalta ja jätettiin sinne.
Kastanjat-neulesettiin kuuluu myssyn lisäksi tuubi ja kämmekkäät. Pitsineulemalli on helppo eli mukava. Kämmekkäiden ohjeessa on kuitenkin jotain hämärää. Peukalokiilan resepti tyrkkäsi minut aivan tuuliajolle. Ajoin karille Römpsöön edustalla. Tunnethan paikan, tuon Strömsön vähemmän suositun naapurisaaren?

Onko vika luetun ymmärtämisessä vai itse ohjeessa? En ole aiemmin väkertänyt peukalokiilaa pitsin sekaan. Aloittelijana tarvitsisin erityistä tukea: Askelmerkit peukalokiilan kymmenennelle kerrokselle. Kuvan siitä, miten lisäykset ja mallineule sijoittuvat. Ratakiskosta väännetyn version ohjeesta. Jotain.

Pitsineuleen, vaikka simppelinkin, korjaaminen kuulostaa hankkeelta, joka viimeistään upottaa tämän ruuhen Tursaan puutarhaan. Lisäksi olisi alun alkujaan pitänyt neuloa ohuemmilla puikoilla. Sinilevä vieköön.

Malli: Kastanjat-kämmekkäät, TitiTyy
Lanka: Drops Fabel, 75 % villaa, 25 % polyamidia, 50 g = 205 m, puikkosuositus 2,5, tiheys 26 s x 34 krs, hienopesu tai villaohjelma 40 C, väri 300/ ruskea
Puikot: Knit Pron kantikkaat sukkapuikot nro 3

5. syyskuuta 2014

Pyökkikasvien heimoa

Siristä vähän silmiäsi näkökenttää ripsillä sumentaen, ja saat terveiset renessanssiajan Italiasta.
Nyt se sitten tapahtui. Tein pitsineulepipon. Vieläpä kaksinkertaisella langalla. Joista toinen on mohairvoittoista hattaraa. Kohta varmaan värjään tukan violetiksi. Otan tanakan papiljottikampauksen. Tai kyllästän garderoobin puuterisin röyhelöin ja rusetein. Alan ehkä maalaisromanttiseksi.

Malli on TitiTyyn julkaisema Kastanjat-myssy. Jalokastanja on pyökkikasvien heimoon kuuluva puu. Siitä aasinsilta otsikkoon. Neuloin ohjeen mukaan, jota hieman jalostin. Mohairilla maustettu myssy on ilmeeltään aivan erilainen kuin ohjeen tweedlangasta tehty. Ohjeeseen sitoutuen piposta tulee kuulemma tiukahko. Minun versiossani on kasvunvaraa.

Jos minulta kysytään, yksi kuva per blogipäivitys yleensä riittää. Kaksi on monta ja enempi suoranaista kuvasaastetta, paitsi jos esitellään yksityiskohtia tai tekniikkaan liittyviä jippoja. Mutta koska P on niin kuvauksellinen, hylkään periaatteeni ja julkaisen peräti kolme itse neuleen kannalta täysin epäinformatiivista kuvaa. Kirjoitustyyliä en vaihda, vaikka näiden kuvien seuraksi sopisi paremmin jokin seesteinen henkäily. Onneksi tallentui toisenkinlaisia tunnelmia:

Surumielisen mutta arvoituksellisen kauas sisäänpäin katselun jälkeen naurattaa.
Malli: Kastanjat myssy (TitiTyy)
Lanka 1: Viking Garn Baby Ull, 100 % merinovilla, 50 g = 175 m, puikkosuositus 3, tiheys 28 s, hienopesu 40 C, väri harmaa
Lanka 2: Drops Kid-Silk, 75 % mohairia, 25 % silkkiä, 25 g = 200 m, puikkosuositus 3,5, tiheys 23 s x 30 krs, käsinpesu, väri 22/ tuhkanharmaa
Puikot: Knit Pron pyöröt, kanttipäät no 4, pyöröpäät no 3,5
Menekki: 55 g
Valmis: 23.8.2014