Näytetään tekstit, joissa on tunniste huovutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huovutus. Näytä kaikki tekstit

5. joulukuuta 2015

Mitä koiralle leluksi?


Tarjolla huovutuskokeilujeni helmi ja hedelmä: pallo.
Taloudessamme vaikuttaa koira, joka leikkii ripeästi lelun kuin lelun loppuun. Kaikki koripalloa pienemmät ja ratakiskoa köykäisemmät hajoavat leikin tuoksinassa atomeiksi. Anteeksi. Liioittelen. Joka tapauksessa tuhoamisvimma on äitynyt niin pahaksi, ettei lemmikille tarjota kaupan leluja ihan joka päivä.

Maija Majavalle kävi huonosti, kun koira suoritti sille pikalobotomian ja kaivoi äänenlähteen päivän valoon. Pingu Pingviini vinkuu edelleen hauskasti, koska vinkuelementtejä on enemmän kuin kissalla henkiä, mutta menetti raajansa. Nykyisin kaupan leluilla leikitään vain valvotuissa oloissa.

RIP, Maija ja Pingu.
Päivän peruslelu on sukkaeläin Häiskä. Seuraa DIY-osio. Askartele Häiskä tunkemalla parittomat ja risat sukat yhteen suht' ehjään sukkaan. Solmi sukan varsi napakasti kiinni. Ta-daa! Lelu on valmis. Havaintojeni mukaan koira riemastuu tällaisesta mötköstä aivan yhtä paljon kuin mistä tahansa erikoisliikkeen pörröisestä fantasiapehmoelukasta, jolla on vaaleanpunainen fleecekieli ja söpö naama.

Häiskä ei yllä uutenakaan herttaisuudessa Pingun tasolle ja leikittynä sitä voi käyttää Halloween-koristeena. Samaan kategoriaan menee huopatippaleipä.
Seuraa toinen DIY-vinkki. Epäonnisen käsityön voi jalostaa koiran leluksi. Eräät huovutuskokeiluni ovat päätyneet lemmikin hampaisiin. Yhden suunnattoman pitkän, hylkäämäni kaulaliinan huovutin ihan koiraa ajatellen. Huovuttaminen kutisti löysän neuloksen aika tavalla, mutta siitä sai silti solmittua näyttävän tippaleivän. Joka tuli pian loppuun leikityksi. Nykyisin myös kotokutoisilla leluilla leikitään vain valvotuissa oloissa.

Hövelinä tarjoan vielä kolmannen DIY-vinkin! Lenkkimohairin jämät, jotka kaulaliinan neulomisesta jäivät yli, kerin palloksi, tungin nailonsukkaan ja nakkasin parin pyyhkeen kanssa kuuteenkymppiin koneeseen. Tarkoitus oli tehdä koiralle lelu. Syntyi hieno huopapallo.

Tarvitsen palloa enemmän kuin koira. Hypistelyterapiapallolle on käyttöä, kun näin, miten lemmikki oli työstänyt eteisen lattiaa työpäivän aikana.

En se minä ollut. Se oli... Pirkka.

3. toukokuuta 2014

Yhdet vielä ja sitten... vielä yhdet


Epäilijöille tiedoksi: ihmeitä tapahtuu. Olen onnistunut saamaan aikaiseksi itselleni sopivat huopalapaset. Aplodeja. Kiitos.

Hahtuvat valmistautuvat konekäsittelyyn.
Ennen ihmettä nyhräsin vielä yhdet epäonniset tumput. Kokeilin Pirtin kehräämön kaksinkertaista hahtuvaa. Hahtuva pölisee. Ei kiva. Aitoa se oli varmasti, sillä silmän välttäessä bc tunki kuononsa kokonaisuudessaan hahtuvakiekon uumeniin ja imppasi antaumuksella tai piehtaroi lapasen aihiossa. Viimeksi mainittua käyttäytymistä esiintyy myös kalan perkeiden, supikoiran jätösten yms. aitojen asioiden yhteydessä.

Huovutus meni jälleen jännäksi. Pesuhuoneen sulake oli paukahtanut ilmeisesti heti kohta koneen hörpättyä vedet. Uusintayritys, neljänkympin kirjopesu laiskalla linkouksella, tuotti sievästi huopuneet lapaset, jotka olivat kokoa M niin kuin miesten. En ymmärtänyt heittää lapasia jatkokäsittelyyn. Vaikka neulepinta oli pahaenteisen paakkuista ja tiivistä, huovasta tuli kaunis, jotenkin silkkinen. Käsineille löytyi vaivatta uusi koti, mutta olin itse edelleen paljain käsin.

Huhtikuisena keskiviikkona annoin tekniikalle vielä yhden mahdollisuuden. Prosessin hallitsemiseksi huovutin käsin. Uunipelti, kuplamuovia, kiehuvan kuumaa vettä, Marseille-saippuakiisseliä ja rutosti aikaa. Simuloin linkousta paiskomalla lapasmyttyjä gorillan raivolla pesuhuoneen lattiaan. Sain sopivankokoiset huopalapaset ja kolme päivää kipuilevat nivelet. Fanfaareja ja kuplajuomaa, kiitos. Hymyä.

Lanka 1: Pirtin Kehräämön hahtuvakiekko kaksinkertaista hahtuvaa 150 g
Puikot: nro 6, bambu
Hahtuvalapasen mitat ennen huovutusta:
Ympärys 40 s. Pituus 39 cm. Varren leveys 16 cm. Pituus varrensuusta peukalolankaan 19 cm/ 35 krs.  Pituus peukalolangasta kärkeen 20 cm/ 30 krs + kavennukset = 37 krs. Peukalo 12 cm.

Lanka 2: Rowan Creative Focus Worsted, 75 % villaa, 25 % alpakkaa, 100 g = 200 m, puikot 4-5, tiheys 20 x 24, väri 2190/ copper
Puikot: 6
Menekki: 75 g
Creative Focus -lapasen mitat ennen huovutusta:
Pituus 35 cm. Varren leveys 12,5 cm. Pituus varrensuusta peukalolankaan 18,5 cm. Pituus peukalolangasta kärkeen 16,5 cm. Peukalo 9 cm.
Valmis: 4/ 2014

28. maaliskuuta 2014

Luovuta en: huovutan

"Voisin kuola- ja klähmähuovuttaa nää helposti ja heti. Menetelmän ystävälle 100 % tyytyväisyystakuu."
Kuka kartuttaa lankavarastoani? Sieltä löytyi yllättäen Puroa paremmissakin väreissä. Aiemmat kokemukseni Purostahan ovat olleet... melko kirjavia. Neuloin jälleen kahdet jättilapaset. Tein niihin peukalokiilan aihiot, koska kiilaton kinnas kinnaa.

Neljänkympin ohjelma rullasi moitteettomasti. Kone yskäisi ulos mykkyröitä, joista muotoutui kelpo rasat. Siistin pinnan harjaamalla. Onnistuminen on niin mukavaa!

No, yhdet lapaset olivat minulle liian isot ja toiset liian lyhyet. Kaikkea ei voi saada.

Lanka: Novita Puro, 100 % villa, 50 g = 100 m, puikot 5-6, tiheys 15 x 20, käsinpesu
Puikot: 6
Menekki: n. 100 g / pari
Valmis: 12/2013

13. helmikuuta 2014

Alpakkamuumio olikin huopahaaveri!

Myöhään keskiviikkoiltana löytynyt muumioitunut alpakka on osoittautunut epäonnisesti huopuneeksi neuleeksi.  Keski-Jyskän poliisilaitoksen vanhemman konstaapelin Sisu Höpö-Huttusen mukaan tapaukseen ei liity rikosta.

Torstain vastaisena yönä uutisoitiin laajasti, että keskisuomalaisen omakotitalon kellarista on löytynyt muumioitu alpakan vasa. Päivän valjettua paljastui, että kyseessä on kaksinkertaisesta Drops Alpaca -langasta neulottu, ylenpalttisesti konehuovutettu lapaspari. Vasemman käden lapanen vaikutti hyvävointiselta joskin hieman kankealta, mutta oikean käden lapanen oli kärsinyt kahden tunnin rajussa konepesussa korjaamattomia vaurioita. Peukalo oli huopunut umpeen. Lapanen oli myös pariinsa verrattuna silmiinpistävän pieni.

Lapasten tekijäksi paljastui römpsööläinen huopapeltiseppä Nita Kotona. Hän hämmästelee ja pahoittelee tapauksen saamaa julkisuutta. Hän tähdentää, että alpakat eivät kuulu Suomen luontaiseen faunaan, eikä täällä tiedetä harjoitetun eläinten muumiointia.

Kotona kertoo tapauksen taustoista K.S.Ä.-K:lle: "Tulollaan on tuntikausien rupeama harrastustoimintaa kalman kosteassa pressuhallissa. Käsiin pitäisi saada joko alpakkaiset aluslapaset tai kunnon huoparasat, ja äkkiä. Hätähuovutus vain lähti lapasesta!"

Toimittajamme rauhoitteli haastateltavaa: Viikonlopun sääennusteen perusteella hypotermian vaara ei ole välitön.

Lanka: Drops Alpaca, 100 % alpakka, 50 g = 180 m, puikot 2,5 - 3,5, tiheys 23 s x 30 krs, käsinpesu max 30 C, väri 506/ tummanharmaa mix, made in Peru
Puikot: 6 (kaksinkertainen lanka)
Menekki: 98 g
Fiilis: *kolkkoa naurua*

27. tammikuuta 2014

Haaskaa Huopasta

Loppuraportissaan testi-insinööri Scoob ei peittele pettymystään. Hän suosittelee painokkaasti välttämään tuotteen koristelua ja konepesua.

Huopasesta virkkaamani perslettu oli mielestäni yksinkertaisesti ruma. Keksin väristä yhden hyvän puolen: koiran puklaus ei sitä ainakaan rumentaisi. Yritin piristää lätyn yleisilmettä kirjomalla päihin ketjusilmukoilla kuvioita. Käytin ikivanhaa Novitan Maya-lankaa. Jo ensimmäinen sininen häkkyrä näytti hölmöltä, mutta minkäs teet. Pelkkä ajatus purkamisesta tympi, kuten koko projekti.

Seuraavaksi jännitin, huopuuko Maya, ja jos, niin pysyykö Huopasen tahdissa, ja mikä mahtaakaan olla Huopasen tahti. Jos (vain) kirjotut kuviot menisivät mönkään, ne voisi leikata pois.

40 C kirjopesuohjelma pyöri moitteettomasti. Kokonaisuus huopui hyvin. Valmis perslettu on tyynyliinan kokoinen. Toimii auton istuinsuojana. On lämmin. Järjellisyysmittarilla hanke jäi kuitenkin pakkasen puolelle.

Lanka: Novita Huopanen 100 % huopautuva villa, 100 g = 157 m, puikko-/ koukkusuositus 8 tai 10, väri 237/ maissi
Kuviolanka: Novita Maya, 70 % Superfine Alpakka, 30 % Highland Wool, 50 g = 150 m, puikkosuositus 3,5 – 4,5, suositustiheys 19 x 26, käsinpesu, Made in Finland!
Koukku: no 7
Menekki: 500 g
Mitat: 75 x 105 cm ennen huovutusta, 50 x 60 cm huovutettuna
Valmistui: 25.1.2014
Fiilis: Sanonko mitä?

25. tammikuuta 2014

Vain järki puuttuu



Loppukäyttäjä testaa tuotetta valmistusprosessin eri vaiheissa. Pötkötystuntuma, tuoksu, maku ja piehtaroimiskelpoisuus ovat testi-insinööri Skoobin mielestä 400 g:n kohdalla tyydyttävät.

Jos Novitan langoista on sanottava jotakin hyvää, se on saatavuus. Saatavuus on samalla s**tanasta. Tarjonta nimittäin luo kysyntää

Marketti hankkiutui eroon Huopasen lopuista asiakasystävälliseen hintaan. Minä olen se asiakas, jonka ”–40 % !” sokaisee, jos tarjolla oleva lanka on enimmäkseen luonnonkuitua. Vyötteen mukaan Huopanen on "100 % huopautuvaa villaa". Jäljellä olevat värit olivat tarjouksessa hyvästä syystä. Ostin viisi kerää maissin väriseksi väitettyä lankaa. Väristä tulee mieleen 70-luku. En muista aikaa hyvällä.

Kokeneemmat ovat kertoneet, että Huopanen toimii parhaiten pannu- ja muiden alusien materiaalina. Suunnitteilla on ollut tehdä koiralle autoon makuualusta, jota voisi käyttää penkinlämmittimenä itsekin, siis perslettu. Tarjonta ja kysyntä kohtasivat Jyväskylän Minimanissa tammikuisena pakkaspäivänä lumitimanttien kimmeltäessä koivujen rungoilla ja tiaisten availlessa sateisen syksyn käheyttämiä kurkkujaan.

Virkkasin koukulla no 7 satakunta ketjusilmukkaa ja jatkossa pylväitä. Homma oli puuduttava. Mitä järkeä on virkata puolen kilon lakana, joka suotuisissa olosuhteissa huopuu koneessa uuninpellin kokoiseksi lätyksi? Sen kokoisen villakangaspalan saa kangaskaupasta helposti, nopeasti ja halvalla. Vastaus: järkeä ei ole.

Peitosta tuli tylsä. Ennen huovutusta siihen on kehiteltävä lisäväriä. Apua! Onko Puron työstäminen muokannut käsitystäni huopatekstiilien värimaailmasta?

Lanka: Novita Huopanen, 100 % huopautuva villa, 100 g = 157 m, puikko-/ koukkusuositus 8 tai 10, väri 237/ maissi
Koukku: no 7
Langan menekki: 500 g
Aihion koko ennen huovutusta: 75 x 105 cm
Aihio valmistui 18.1.2014

24. tammikuuta 2014

Hauskaa huovasta



Pellen oksennuspallojen tutkimus tuo lisätietoa ammattikunnan ruokavaliosta: kirjavaa villaa, kestohedelmäpusseja ja ompelulankaa. Tarkempi analyysi paljasti pesuainejäämiä. Peseekö pelle suunsa keikan jälkeen pulverilla?


Lemmikki ei lähtenyt lapasesta.
Jos vuosi sitten käsityöharrastukseni keskiössä oli sulatuslasi, kuluvan kvartaalin hitti on huovutus. En antanut ensimmäisen huovutuskokemuksen lannistaa. Purosta riittäisi vielä moneen.

Miamin auringon alta karanneen pellen oksennuspallon värisen Puron lopuista neuloin oranssiraitaiset kintaat ja välistä saksituista myrkyn vihreistä pätkistä pötkön, josta voisi tulla vielä jonakin päivänä vaikka… jotain. Huovutus onnistui!

Huovutuksen maailmaan saattaa olla mukavampiakin reittejä kuin Puro. Sen riemunkirjavuus häiritsee. Maltillinen etsivä olisi toki löytänyt säyseämpiäkin väriyhdistelmiä. Kerissä oli solmuja. Lanka on vähän töhnäistä neulottavaa. Neulepinta huopui jotenkin näppyläiseksi.

Lankaa jäi kerä ja risat.

17. tammikuuta 2014

Huovuta - ja takuulla yllätyt

Lapaset ennen huovutusta
Pia väitti, että huovuttaminen on hauskaa. Otin todesta. Äkki-innostus esti järjen käytön. Hommasin ämpärillisen Novitan Puroa. Tarjolla sattui olemaan kosmisen migreenikohtauksen väristä lankaa. Neuloin kahdet valtavat rasat.

Huovutus ei sovi kontrollifriikille. Lopputulos on usein mielenkiintoinen tai yllättävä, jotka ovat kiertoilmaisuja pettymykselle ja jopa katastrofille. Lisäjännitystä hankkeeseen tuo, jos talon sähköjärjestelmä on mitoitettu 50-luvulla vallinneen elämäntavan tarpeisiin.

Ensimmäistä huovutuskokeilua hidasti sähkökatko pesuohjelman alkupuolella. Villa oli tuskin alkanut huopua. Pesukoneen ohjekirjanen oli hukassa. Kun sähköt palasivat, oli pinna hieman kireällä. Laitoin 60 asteen ohjelman pyörimään. Tarkoitus oli keskeyttää se puolen tunnin kohdalla.

Unohdin. Kone paukutti koko kirjopesuohjelman läpi. Rummusta kopsahti pihalle tylppiä esineitä. Väkivaltaa käyttäen kapuloihin sai runnottua ontelomaisen muodostelman keskelle. Olin ihan oikein ja erityisen huolellisesti ommellut sekä kämmenosan että peukalon sisään pakastepussin ennen pesukoneen kitaan heittämistä. Kappaleiden taipuisuusominaisuudet olivat lähellä nollaa. Pussien poistaminen oli yhtä tuskaa.

Opiksi se, että huovutettavan kappaleen sisälle ei kannata kiinnittää erityisen huolellisesti yhtikäs mitään, mikä on tarkoitus poistaa myöhemmin.

Alleviivattakoon, että kyseessä ei ole epäonnistuminen. Lopputulos on vain odottamaton.

Perusteellisesti huovutettu villa haastaa lujuudessaan rautalapion.