24. heinäkuuta 2016

Orpo-Kerästen sukukunnan lopun alku

Lankakaapissa on koskemattomia aarteita ja sitten näitä orpoja piruja (muiden muassa). Orpokerät ovat alkaneet nyppiä ja pätkikset ärsyttää. Neulomisen iloa saa hakea, kun ryhtyy ehdoin tahdoin tuhoamaan pätkävärjättyjä viidenkymmenen gramman keräsiä. Lapasista tuli kyllä käyttökelpoiset, sitten talvella.

Malli: perus, 44 s
Lanka: Teetee Pallas, 80 % villaa, 20 % polyamidia, 50 g = 130 m, puikkosuositus 2,5, tiheys 24-26 s, hienopesu tai villaohjelma 40 C, yksitotinen musta ja monenkirjava harmaa
Puikot: Knit Pro puiset kantikkaat 3
Menekki: 50 g
Valmis: 2.7.2016
Fiilis: nää nyt on näitä

20. heinäkuuta 2016

Sivuosassa huivi

"Dotted Rays on IHANA", huutaa turhamainen betonirouva Rönkkösen patsaspuistossa.
Aloin arvostaa lankalaatikkoni aarteita ja ryhdyin neulomaan ohjeen mukaan. Viikko ja yksi päivä myöhemmin huivi valmistui ja pääsi heti käyttöön. Titityyn neulefestaritorilla kääriydyin uutukaiseen huiviin ja tein pari ostosta, vaikkei pitänyt. Sittemmin olen käyttänyt huivia joka päivä, helteestä piittaamatta.

Betonihemmo ehoissa tekareissa hymyten esittelee pehmeää merinohuivia.
Westin malli on helppo ja hauska tehdä ja mikä parasta, käyttökelpoinen. Vaikka SW väittää, että "more is more, and less is a bore", kyllä monen sinisen sävyn langalla saa kiehtovaa jälkeä (kun oikein silmin katsotaan, kuten muuan JK on laulahtanut). Makuasioista voi kiistellä, muttei kannata. Ja onhan tässä väriä. Ne on vaan kaikki sinisiä. Mulla on blues.

Lankakaapin aarteeseen kannatti ryhtyä, mutta neuleasia päättyy tästä tähän. Kuten kuvista arvaa, olen vaikuttunut enimmäkseen ihan muusta.

Patsaspuistossa on aina ruuhka.
Kuvauspaikka, ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen (1944 - 2010) patsaspuisto Parikkalan Koitsanlahdessa, on paratiisi! Puolen hehtaarin kokoinen, teiden saartama vehmas puutarha on tupaten täynnä paperimiehenä elantonsa ansainneen Rönkkösen vuosikymmenten saatossa pääosin betonista  tekemiä patsaita.

Elämäntyö on ylenpalttinen. Veistoksia on noin 550. Useimmiten hän kuvaa ihmistä. Löytyy kovasti taiteilijaa itseään muistuttavia hahmoja, mutta myös eri kulttuureiden edustajia ja laumoittain voimistelevia lapsia. Ihmishahmot ovat luonnollista kokoa. Lisäksi on eläimiä, lintuja, kasveja, jalan-/kädenjäljellä merkattuja polkulaattoja, luonnonkivistä tehtyjä mosaiikkitöitä sekä erikoisia orgaanisia muotoja. Jotkut kasvipatsaat ovat ylimaallisen suuria.

Tunnelma on outo ja kiehtova. Kokoelman kaikinpuolinen runsaus häkellyttää. Patsasryhmät pysäyttävät katsomaan eri kulmista. Yksityiskohtia ei kertakatsomalla kykene tajuamaan. Sammal on kuorruttanut ja jäkälä täplittänyt osan patsaista. Jotkut on entisöity. Jo puutarha itsessään kukkaistutuksineen puineen on nähtävyys.

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?!
Puistossa on taiteilijan elämästä ja työstä kertova pikkuruinen näyttely. Alueella myydään patsaspuistotuotteita. Esimerkiksi Itse väritetty elämä -värityskirjassa on hauska taidekasvatuksellinen ote. Patsaspuistoon on vapaa pääsy, aina. Vapaaehtoinen lahjoitus puiston ylläpitoon on kuitenkin perusteltu. Tätä helmeä kannattaa kannattaa.

Ei pöllömpi paikka, vakuuttaa tämäkin viisasten raati.
Haluan vierailla puistossa vielä jonain lokakuun yönä, kynttilälyhdyn valossa. Jos uskallan.


Että kiva huivi tuli. Ja kyllä mä jotain neuloinkin matkalla Parikkalaan, dotted rays hartioilla.


Malli: Dotted rays/ Stephen West (maksullinen ohje Ravelryssä)
Lanka: Malabrigo Sock, 100 % superwash merinovilla, 100 g = 400 m, 32 s = 10 cm, puikkosuositus 2,25 - 3,25, väri Azules
Puikot: Knit Pro Carbonics, pyörö, 3,5 tai 3,75
Menekki: 185 g
Valmis: 17.7.2016
Fiilis: kaikinpuolisen erittäin jees, ehkä jopa haltioitunut

10. heinäkuuta 2016

Väripeesari autoilee jälleen

Sini-vihreä on todellakin valloittanut Kässäkaapin. Matkaneulevalmiuksin alkaa olla hyvällä tasolla. Automatkalle lähti neljä kerää Seiskaveikkaa ja puikot. Menomatkalla tositoimiin pääsi kolme pirteintä väriä. Noin neulomismielessä matkailin tukevasti mukavuusalueella: tuttu raidoitusrytmi loksahti päälle. Verrattuna Teetee Sallaan Seiskaveen neuletuntuma huono, mutta tuon itseraidoittavan värimaailma kyllä miellyttää.

Kotiin päin matkatessa otin seuraavan parin pohjaväriksi vihreän ja ryhdyin lykkimään vieläkin perinteisempää. Jo ensimmäisen raidan kohdalla totesin, että huonolta näyttää. Vihreä on kuin onkin vaikea väri. En purkanut. Toivottavasti joulun aikaan makujen moninaisuus yllättää jälleen, sillä itse en noita haljuolmikkaita jalkoihini vedä.


Mainittakoon, että matkustin kyytiläisenä. En vaarantanut liikenneturvallisuutta neuloskelemalla ajamisen sivussa. Jos ajan, en ota edes neulomusta. Enkä räplää älypuhelinta tai sohlaa somessa. Nih.

Malli: perus, varressa 48 s, terässä 46 s, 3 o, 1 n -joustin, sinivoittoiset kokoa 37-38, vaisun vihreät 38-39
Lanka: Novita 7 veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pron kantikkaat 3,5
Menekki: 110 g/ pari
Valmis: 21.6.2016
Fiilis: Pirteä väri peittää neuletuntuman tuottaman kärsimyksen. Vaalean vihreä ei peitä.

2. heinäkuuta 2016

Sini-vihreä villasukka vie

En hallitse monimutkaisia tekniikoita, eikä välitä opetella herkeämättä uutta. Haluan nauttia puuhastelusta ja väreistä. Esimerkiksi harmaa on hyvä väri ja monet siniset.

Väri edellä tein nämäkin. Jostakin syystä sini-vihreä viekottelee nyt kovasti. On varmaan ollut kyllin kauan valtavirtaa, tai ehkä kolean alkukesän luonnon värit ohjasivat katsetta lankahyllyllä.

Teetee Salla on jokseenkin Seiskapeikon vahvuista, mutta, ah, niiiiin paljon parempaa. Pehmeää, nätisti värittynyttä, kerta kaikkiaan miellyttävää neulottavaa. Maksaahan se vähän enemmän. Kulutuskestävyydestä en vielä tiedä.

Terässä on ensin 44 s, sitten 46 ja viimein, juuri ennen kantalankaa 48 silmukkaa. Kärki, joustimen lähestymiskaista, reunaresori ja kanta on neulottu vihreällä. Ryhdistin vallatonta pätkistä tummansinisin raidoin. Lopettelin varren, kun pätkärääkkää oli jäljellä noin metri. Ei jämiä!

Varren lisäykset tein aina tummalla raidalla eli joka 5. krs. Pohkeen pyylevin kohta on 66 s, resorissa 64 s. Päättelin ensin Jenyn hämmästyttävän joustavalla päättelymenetelmällä, (viitattu 2.7.2016) mutta koska reunasta tuli hämmästyttävän ruma, vaihdoin perinteisempään tyyliin, joka hivelee silmää vain hivenen enemmän.

Kirjavaa lankaa meni metriä vaille kaksi kerää, noin 100 g, tummansinistä noin 25 g ja kirkkaanvihreää noin 45 g. Tietää sittenkin jämäntaltutussulkeisia.


H:lle kiitos kuvista!

Malli: varpaista varteen perus, koko 38-39
Lanka: Teetee Salla, 80 % villaa, 20 % polyamidia, 50 g = 100 m, puikkosuositus 3,5 - 4, tiheys 22 s = 10 cm, hienopesu tai villaohjelma 40, värit 8/ tummansininen,11/ kirkas vihreä,102/ sininen-vihreä kirjava
Puikot: Knit Pro puiset kantikkaat, 3,5, joustin kolmosilla
Menekki: 167 g
Valmis: 12.6.2016
Fiilis: olen viihdytetty, hum-papp-paa!