Sivuosassa huivi

"Dotted Rays on IHANA", huutaa turhamainen betonirouva Rönkkösen patsaspuistossa.

Aloin arvostaa lankalaatikkoni aarteita ja ryhdyin neulomaan ohjeen mukaan. Viikko ja yksi päivä myöhemmin huivi valmistui ja pääsi heti käyttöön. Titityyn neulefestaritorilla kääriydyin uutukaiseen huiviin ja tein pari ostosta, vaikkei pitänyt. Sittemmin olen käyttänyt huivia joka päivä, helteestä piittaamatta.

Betonihemmo ehoissa tekareissa hymyten esittelee pehmeää merinohuivia.

Westin malli on helppo ja hauska tehdä ja mikä parasta, käyttökelpoinen. Vaikka SW väittää, että "more is more, and less is a bore", kyllä monen sinisen sävyn langalla saa kiehtovaa jälkeä (kun oikein silmin katsotaan, kuten muuan JK on laulahtanut). Makuasioista voi kiistellä, muttei kannata. Ja onhan tässä väriä. Ne on vaan kaikki sinisiä. Mulla on blues.

Lankakaapin aarteeseen kannatti ryhtyä, mutta neuleasia päättyy tästä tähän. Kuten kuvista arvaa, olen vaikuttunut enimmäkseen ihan muusta.

Patsaspuistossa on aina ruuhka.

Kuvauspaikka, ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen (1944 - 2010) patsaspuisto Parikkalan Koitsanlahdessa, on paratiisi! Puolen hehtaarin kokoinen, teiden saartama vehmas puutarha on tupaten täynnä paperimiehenä elantonsa ansainneen Rönkkösen vuosikymmenten saatossa pääosin betonista  tekemiä patsaita.

Elämäntyö on ylenpalttinen. Veistoksia on noin 550. Useimmiten hän kuvaa ihmistä. Löytyy kovasti taiteilijaa itseään muistuttavia hahmoja, mutta myös eri kulttuureiden edustajia ja laumoittain voimistelevia lapsia. Ihmishahmot ovat luonnollista kokoa. Lisäksi on eläimiä, lintuja, kasveja, jalan-/kädenjäljellä merkattuja polkulaattoja, luonnonkivistä tehtyjä mosaiikkitöitä sekä erikoisia orgaanisia muotoja. Jotkut kasvipatsaat ovat ylimaallisen suuria.

Tunnelma on outo ja kiehtova. Kokoelman kaikinpuolinen runsaus häkellyttää. Patsasryhmät pysäyttävät katsomaan eri kulmista. Yksityiskohtia ei kertakatsomalla kykene tajuamaan. Sammal on kuorruttanut ja jäkälä täplittänyt osan patsaista. Jotkut on entisöity. Jo puutarha itsessään kukkaistutuksineen puineen on nähtävyys.

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?!

Puistossa on taiteilijan elämästä ja työstä kertova pikkuruinen näyttely. Alueella myydään patsaspuistotuotteita. Esimerkiksi Itse väritetty elämä -värityskirjassa on hauska taidekasvatuksellinen ote. Patsaspuistoon on vapaa pääsy, aina. Vapaaehtoinen lahjoitus puiston ylläpitoon on kuitenkin perusteltu. Tätä helmeä kannattaa kannattaa.

Ei pöllömpi paikka, vakuuttaa tämäkin viisasten raati.

Haluan vierailla puistossa vielä jonain lokakuun yönä, kynttilälyhdyn valossa. Jos uskallan.

Että kiva huivi tuli. Ja kyllä mä jotain neuloinkin matkalla Parikkalaan, dotted rays hartioilla.


Malli: Dotted rays/ Stephen West (maksullinen ohje Ravelryssä)
Lanka: Malabrigo Sock, 100 % superwash merinovilla, 100 g = 400 m, 32 s = 10 cm, puikkosuositus 2,25 - 3,25, väri Azules
Puikot: Knit Pro Carbonics, pyörö, 3,5 tai 3,75
Menekki: 185 g
Valmis: 17.7.2016
Fiilis: kaikinpuolisen erittäin jees, ehkä jopa haltioitunut