Katti 80-luvulta jaksaa aina vaan

Kuvassa Nina, koira ja Kattia kanssa.

Joskus 1980-luvun aamunkoitteessa neuloin koulussa hevosvillapaidan. Lankana oli Ilves Katti mohair, suomalaista tekoa ja vieläpä hyvää. Vuosikymmenten aikana kertynyt empiirinen evidenssi osoittaa, että lanka on todella hyvää. Ei nyppyynny. Toistan: ei nyppyynny. Ei kutita. On kuohkea ja kevyt. Lämmittää. Pitää värinsä. Pelkäänpä, että sellaista laatua ei saa nykyään rahallakaan. Langan valmistus lopetettiin kultaisella 80-luvulla, jolloin hamstrasin lankaa alennusmyynneistä oikein kunnolla.

Tuolloin aikanaan neuloin langasta myös tummanharmaan ja oranssin kirjavan villapaidan, jonka sittemmin purin. Vuosien jälkeen jalostin purkulangasta poolon, joka on edelleen käytössä. Materiaalin osalta vaate kestää edelleen päivänvaloa. Lisäksi tein langasta sini-puna-harmaan, kummallisen mallisen jumpperin, joka perusteellisesti käytettynä katosi jonnekin. Harmi, sillä senkin langan olisin voinut käyttää uudelleen.

Tummanvihreä ei ole koskaan ollut suosikkini, mutta ostin, kun halavalla sai ja laatu miellytti. Aloitin vihreästä Katista joskus euroajan alussa villapaidan, josta näki jo alkumetreillä, että metsään menee. Tekele ufoutuu kai edelleen jossakin varaston uumenissa. Varastossa on lisäksi vähän tummansinistä ja vaalean kellertävää Kattia. Vaalin näitä aarteita.

Katti tykkää aina oikein -neuleesta ja valepalmikoista.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä elokuussa aloitin viininpunaisesta Katti mohairista lyhythihaisen neuletakin. Kyllä: oli elokuu. Istuin hellepäivänä ulkoportailla neulomassa. Neulomisen ohessa nautin kahvia ja Domino-keksejä. Viimeistelin vaatteen toukokuussa 2013. Poistuin kyllä välillä portailta ja toimittelin muita asioita. Justiinsa oikean väriset napit löytyivät ompelukoneliike Keinosen hyllystä.

Takista tuli kaunis mutta minulle väljä. Neljällä vuosikymmenellä marinointi oli tartuttanut lankaan tomuisan aromin. Toivoin, että pesu häivyttää hajun hus hiiteen, ja pelkäsin, että se venyttää neuleen Laardi-Antero -mittoihin. Sekä haju että pelko haihtuivat. Mitta piti. Vasta valmiista vaatteesta huomasin, että takakappaleen osa on eri värjäyserää. Riipaisi antaa takki uuteen kotiin, sillä tuo punainen vaihteluineenkin on niiiiin minun väri kuin vaan voi olla. Huoh.


Malli: oma säätö
Lanka: Ilves Katti mohair, Hämeen kehräämö, 40 % villa, 40 % akryyli, 20 % mohair, 40 g = 120 m
Puikot: liian isot
Menekki: 240 g
Valmis: 5/2013
Fiilis: hrrrr, hrrrrrr, hrr