Välillä harmaata, toisinaan kirjavaa, harvoin harmonista, sopivassa valaistuksessa ajoittain ihan jees. Elämä on. Tällä kertaa hirtin itseni raitalankaan. Ensin piti tehdä 42-kokoinen räsymattopari. Tuli iso, luulin. En purkanut, tietenkään.
Äkkiä muistin yhden ihmisen, joka melko varmasti ei nauti riemunkirjavuudesta, mutta mielestäni tarvitsee sitä. Neuloin sopivaa räsymattoa varrellisen. Sateenkaariraitalankaa olikin jemmassa niukalti. Ensimmäisessä kaupassa sitä ei ollut lainkaan, vaan ei tarvinnut tyhjin käsin kotiin palata: Ostin 600 g ihan muun väristä Seiskapeikkoa.
Toisena päivänä kotiutin toisesta kaupasta kaksi kerää kaivattua raitalankaa. Aloitin uudemman kerran 42-kokoiset sukat, koska niillä, lahjaksi aiotuilla, alkoi olla kiire. Eikös sinivihreä huvennut uhkaavasti. Hamstraukselle ei näy loppua. Aina saa hävetä.
42:n kokoisiksi tarkoitetuista sukista tuli ehkä kokoa 40. Liian isoksi arvioimani pari alkoi vaikuttaa vahvasti sopivalta ja muutti uuteen kotiin. Orpovarsi odottaa jatkoa. Lankaa on.
Väriterapia viihdyttää, tarina ei.
Malli: perus räsymatto, koko 42-43 & 40-41. Varsi 52 s, 3o, 1n -joustinta. Terä 52 s & 50 s.
Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C, värit Raita 822/sateenkaari & Raita 831/meri, 124/sininen
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: 125 g + 115 g
Valmis: 17.9.2016
Ymmärrän turhautumisen, mutta ihania sukkia kuitenkin. :)
VastaaPoistaVärikaruselli on niin virkistävä, että saatan pyöräyttää yhdet räsymatot itsellekin, mutta nuo ostospsykoosit tekee kyllä ihmiselle pahaa!
PoistaOi, kuinka houkuttelevat värit!
VastaaPoistaPirteät ovat :-)
PoistaEipähän lanka lopu kesken tällä taktiikalla :D
VastaaPoistaTotta. Ikä loppuu ennen lankaa!
PoistaRiemunkirjavuus tekee hyvää sielulle (ja varpaille). Tuumii isoäiti
VastaaPoistaAllekirjoitan! Riemu on elämän suola, sokeri, chili ja kaneli :-)
Poista