Kevättalvella 2013 henkilökohtainen askartelunohjaajani matkusti toiselle mantereelle. Sulatuslasi-inspiraatio iski. Bordercollietaulu oli saatava valmiiksi. Kauhukuvittelin mokakavalkadin ja miten kapoisat lasinkappaleet leviäisivät pitkin kuva-alaa, korva ja kirsu harhautuisivat luoteeseen, alaleuka loksahtaisi apposen auki, hännänpää räjähtäisi kappaleiksi. Tuija tuli henkiseksi tueksi. Kiitos.
Koirasta tuli loppujen lopuksi aikas kiva. Lasimurskaa olisi voinut kylvää taustalle ronskimmalla kädellä. Valokuva voisi olla parempi. Oikeasti valkoinen lasi on hauskasti häiveistä ja läpikuultavaa.
Hieno alkoitus blogille ja hieno taulu =)
VastaaPoistaKiitos, Pia! Olen ollut hyvässä opissa :-)
VastaaPoista