Oi, tästä langasta tulee lapsuus mieleen! Korkeat kuulaat pakkaspäivät. Vitalis. Ulolta tuoksuvat vaatteet. Pitkävartiset harmaat huopikkaat. Pistelevät villahousut ja pipo, jonka haluaisi raapia päänahan kanssa irti kallosta. Niin mielelläni pitäisin Tukuwoolista, mutta kun en vaan voi.
Oli tarve: napakat pikkulapaset. Tukuwoolin hohka aivan ihana punainen. Intialainen peukalo on edelleen kätevin kaikista, vaikka näyttää kummalliselta. Lapasta napakoittaa (niin luulin), kun neuloo siihen palmikkojoustinta. Sekin näyttää typerältä. Selkämyksen 2 silmukan palmikon saattelu siististi kärkikavennukseen osoittautui mahdottomaksi, joten neuloin ja purin peukalonpaikan jälkeistä elämää jokusen kerran. Aloin kaivata valmista mallia. Ravelry ei tuonut helpotusta.
Kärkeen tulla tupsahti nurja kenttä, joka huusi täytettä. Titityystä löytyi hurmaavat mustarastaat kenttien keskelle. Nappien ansiosta lapasista tuli söpöt. Vasemmasta lapasesta tuli tiukempi kuin oikeasta. Kylvetys avasi neulosta ja loivensi sekä kokoeroa että kutitusta hiukkasen.
Tuku-kerät olivat reiluja. Ostin kaksi 50 gramman vyyhtiä. Lapasiin meni 50 g, mutta lankaa jäi vielä 70 g. Harvemmin näin päin!
Malli: Node (= no design eli oma säätö)
Lanka: Tukuwool sock, 80 % suomalainen lampaanvilla, 20 % polyamidi, 50 g = 160 m, väri H20/ hohka
Puikot: 2,5 ja 3
Menekki: 50 g
Valmis: 11/2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti