Ikikukat ikkunalla

Sälää, sirpaleita ja omin luvin hiottuja lasinpaloja ennen ja jälkeen reilun 700 asteen paiston. Lämpö tekee kukille hyvää. (Keltaisen kukan malli Vallilan verhokankaasta.)

Enpä olisi uskonut, että minusta kuoriutuu kukkataulutäti. Sulatuslasiasiassa näin pääsi käymään. Vuodenvaihteessa 2012-13 näpertelin Pian valvonnassa kolme ikkunakukkaa.

Omenankukkien piti muuttua uunissa vaalean lilan värisiksi. Yskähtelin hetken kalpeille terälehdille, ennen kuin opin pitämään niistä. Sulatuslämpötila kuulemma vaikuttaa väriään muuttavan lasin värin kehittymiseen. Tässä lajissa yllätyksellisyys on normaalia. Pitää olla kiitollinen, että sirpaleet sentään sulivat kaavailluille paikoilleen.

Keltaisen ja punaisen kirjavan pikkutyön tein Vallilan verhojen kaveriksi. Kuvio on verhokankaasta. Muotoilin terälehtiä hiomakoneella, mistä sain lasitaiteilija Jupilta noottia viedessäni töitä sulatukseen. Hiottu reuna näyttää sulatettuna hieman samealta (kun oikein tarkkaan osaa katsoa).

Oranssin kukan terälehdet tulin myös hioneeksi ennen tapojeni parantamista. Sommittelin työn neulepuolella ahkerasti käyttämälläni säädä ja kokeile -menetelmällä. Tätä olisin voinut säätää vähän pidemmälle.

Sulatuslasitöiden tekeminen on mukavaa, mutta niitä alkaa olla niin paljon, että meiltä loppuu ikkunat kesken.