9. marraskuuta 2014

Yksi kerros, yhdeksän kuukautta

Tammikuussa hujauttamani huivin aihio, jonka keskentekoisuutta tuskailin heinäkuussa, muistutti talven olevan tulollaan. Että josko rouva olisi hyvä ja voisi saattaa projektin valmiiksi, kiitos. Olisi,voisi ja saattaisi. Aika oli tehnyt tehtävänsä.

Pyryn päivänä kaivoin keskentekeleen esiin ja mittasin sen. Koko oli riittävä, noin kahdeksankymmentä senttiä per siipi. En neulonut reunaan pitsiä. Sen sijaan lopettelin työn nirkkopäättelyllä. Huivi oli tätä yhtä kerrosta vaille valmis melko pitkään. Yhdeksässä kuukaudessa syntyy kummempaakin.

Huivista tuli mieleinen. Yläreuna kiristää vähän. Sen kanssa on eläminen.

Pimennys-väriä jäi kolmisen vyyhtiä ja vielä yksi musta samaa laatua. Mitä saa kilometristä lankaa?

Kuvausrekvisiittana poseeraa törkeen hieno keramiikkakettu, jonka tekijää en valitettavasti muista. Kettunen muutti meille jostain taidekäsityöläisten myyjäisistä pari vuotta sitten.

Malli: Poppelin Pauliinan ohjeella muoto, vähemmän reikäinen keskilinja, nirkkopäättely päälle, ja se on siinä.
Lanka: Manos Silk Blend, 70 % merinovilla, 30 % silkki, 100 g = 260 m, puikkosuositus 3,5 - 4, neuletiheys 22-24 s = 10 cm, hellävarainen käsinpesu ja tasokuivatus, väri 7570 Eclipse
Puikot: 5
Menekki: 190 g
Valmis: 1.11.2014
Fiilis: Ahhhh!

4 kommenttia:

  1. Kaunis huivi! Harmaa väri ja pitkälliset projektit tuntuu olleen eilisen isänpäivän teema, sillä minultakin valmistui kauan tekeillä ollut harmaa huivi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaa maastoutuu hyvin marraskuun hämärään :-)

      Poista
  2. Kaunis! Ja onnittelut keskeneräisyyden lopettamisesta! On se kummallista, miten aloittaminen on helpompaa kuin lopettaminen... pitäisihän sen olla toisinpäin, koska lopettamatonta ei voi käyttää... kummallista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-) Erityisen kummallista on, miten helposti lankavarastoa tulee kartuttaneeksi, vaikka suunnitelmia ja keskentekoisia on tupa tulvillaan...

      Poista