Kylminä päivinä kaipaan Hugoa

Lapsena puettiin kutittaviin ja ahistaviin villajuttuihin. Huonot muistot jäi, kaulureista ja damaskeista. Vaan aikapa parantaa. Ihminen unohtaa. Saa korjaavia kokemuksia. Voi tehä ite paremmin.

Sopivaa ja parempaa kauluria olen yrittänyt. Tämä on kolmas, siis toden sanova, kokeilu. Lankavalinta lupaa hyvää. Pumpulisen pehmeä merino on <3. Ensimmäiset käyttökokemukset lupaavat hyvää. Tämä on kauluri eikä keeppi, eli asettuu ryttyilemättä takin alle. Lämmittää. Ei kutita. On pysynyt asiallisissa mitoissa.

Aloitin Kristel Nybergin Hugo-kaulurin ohjeella. Säädin hitusen. Loin 96 silmukkaa. Varasin raglanlisäysten väliin olalle 12 silmukkaa. Hartiaosiosta tuli ensin liian iso ja reuna rullasi railakkaasti. Kaipasin etukappaleeseen lisää pituutta mutta en mitään neliöläppää. Ensimmäinen versio hiippahatuksi puettuna olisi toiminut pääsylippuna Hieronymus Boschin Viimeiselle tuomiolle. Sinne en halunnut.

Purin. Neuloin. Pläräsin Ravelrya. Löysin Satu Gröhnin ohjeen Kylmille ilmoille. Yhdistin aiempaan. Muokkasin. Lisäsin selkäpuolelle pituutta.

Tämmönen tuli. Aikas kiva, tosi perus, vähän retro ja täsmätarpeeseen. Viimeinkin.

 H:lle suurkiitos kuvista!

Malli: Oma säätö, lähtökohtana  K.Nybergin Hugo-kauluri & S.Gröhnin Kylmille ilmoille
Lanka: Drops Merino Extra Fine, 100 % villa, 50 g = 105 m, ohjetiheys 21 s x 28 krs, puikkosuositus 4, hienopesu 40 C, väri 13/ farkunsininen
Puikot: 3,5
Menekki: 105 g
Valmis: 2.2.2016
Fiilis: No nyt toimii!